Kivineliöiden kertomaa

Kävin muutama päivä sitten katsomassa uusinta suomalaista sotamuistomerkkiä, Mannerheimin syntymäseudulle Askaisiin kirkkoa vastapäätä kohonnutta Ritaripuistoa. Puiston tarkoituksena on kunnioittaa 191 Mannerheim-ristin ritaria ja heidän kauttaan kaikkia suomalaisia sotaveteraaneja sekä laajemminkin sodan kokenutta sukupolvea. Puisto koostuu suoriin riveihin asetelluista 191 graniittineliöstä, joihin kuhunkin on kirjattu Mannerheim-ristin ritarin sotilasarvo, nimi ja ristin järjestysnumero. Puiston keskellä sijaitsee isompi kunniakivi, johon on hakattu halkaisijaltaan parimetrinen Mannerheim-risti.

Askaisten kunnanjohtaja Pekka Määttänen totesi avajaisissa, ettei samanlaista muistomerkkiä ole missään muualla. Muistomerkin ulkonäöllisen perusratkaisun suhteen tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa. Puistosta, kivineliöistä ja niiden sijoittelusta tulee nimittäin välittömästi ja etsimättä mieleen keväällä 2005 käyttöön vihitty Berliinin Holokaust-muistomerkki. En tiedä, onko samankaltaisuus ollut Ritaripuiston suunnittelijoiden tiedossa, mutta vaikaa on kuvitella, että valtavasti julkisuutta saanut juutalaismuistomerkki olisi ollut heille täysin tuntematon. Ainakin rakennustöitä valvonut Museovirasto on yhtäläisyydestä tiennyt.

Berliinin muistomerkin toisen suunnittelijan Peter Eisenmannin mukaan Berliinin kivineliöiden tarkoituksena on tuottaa levoton, hämmentävä ja häiritseväkin kokemus. 2711 kivineliön kokonaisuus symboloi näennäisesti tiukassa järjestyksessä olevaa systeemiä, joka kuitenkin on menettänyt kaiken kosketuksensa ihmisjärkeen. Ritaripuiston suunnitelleen, hautausmaarakentamisen asiantuntija arkkitehti Bey Hengin ajatuksia Askaisten muistimerkon symboliikasta en ole kuullut, mutta otan vapauden tulkita sitä itse. Suorat rivit symboloivat sotilaallista järjestystä ja kansallista yksimielisyyttä ulkoisen uhan edessä, kivien identtisyys puolestaan sitä, että kaikkein ritarien uhraukset olivat samanarvoisia sotilasarvoon katsomatta. Keskellä seisovan suuren kivipaaden voisi kuvitella edustavan Mannerheimia armeijan kunnioitettuna ylipäällikkönä. Hyvin erilaisia arvoja siis.

Viime kädessä katsojan historiallinen kokemus tietysti määrittää tulkinnan. Sotamuistomerkkinä Ritaripuisto on varsin suomalainen ja nivoutuu saumattomasti täkäläiseen sodan julkiseen muistelukulttuuriin. Holokaustin muistamiseen liittyy kuitenkin nykyisin niin paljon tunnelatauksia, etten ihmettelisi, mikäli Askaisten ja Berliinin kivineliöiden samankaltaisuus kirvoittaisi paheksuvia kommentteja esim. kansainvälisten juutalaisjärjestöjen taholta, Suomen vuosina 1941-1944 käymän taistelun suurpoliittiset kytkennät kun nyt ovat mitä ovat.

Samanlaisuutta tai sen puuttumista voi itse kukin miettiä vaikka tutkimalla alla olevia kuvia.