maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Kivineliöiden kertomaa

Kävin muutama päivä sitten katsomassa uusinta suomalaista sotamuistomerkkiä, Mannerheimin syntymäseudulle Askaisiin kirkkoa vastapäätä kohonnutta Ritaripuistoa. Puiston tarkoituksena on kunnioittaa 191 Mannerheim-ristin ritaria ja heidän kauttaan kaikkia suomalaisia sotaveteraaneja sekä laajemminkin sodan kokenutta sukupolvea. Puisto koostuu suoriin riveihin asetelluista 191 graniittineliöstä, joihin kuhunkin on kirjattu Mannerheim-ristin ritarin sotilasarvo, nimi ja ristin järjestysnumero. Puiston keskellä sijaitsee isompi kunniakivi, johon on hakattu halkaisijaltaan parimetrinen Mannerheim-risti.

Askaisten kunnanjohtaja Pekka Määttänen totesi avajaisissa, ettei samanlaista muistomerkkiä ole missään muualla. Muistomerkin ulkonäöllisen perusratkaisun suhteen tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa. Puistosta, kivineliöistä ja niiden sijoittelusta tulee nimittäin välittömästi ja etsimättä mieleen keväällä 2005 käyttöön vihitty Berliinin Holokaust-muistomerkki. En tiedä, onko samankaltaisuus ollut Ritaripuiston suunnittelijoiden tiedossa, mutta vaikaa on kuvitella, että valtavasti julkisuutta saanut juutalaismuistomerkki olisi ollut heille täysin tuntematon. Ainakin rakennustöitä valvonut Museovirasto on yhtäläisyydestä tiennyt.

Berliinin muistomerkin toisen suunnittelijan Peter Eisenmannin mukaan Berliinin kivineliöiden tarkoituksena on tuottaa levoton, hämmentävä ja häiritseväkin kokemus. 2711 kivineliön kokonaisuus symboloi näennäisesti tiukassa järjestyksessä olevaa systeemiä, joka kuitenkin on menettänyt kaiken kosketuksensa ihmisjärkeen. Ritaripuiston suunnitelleen, hautausmaarakentamisen asiantuntija arkkitehti Bey Hengin ajatuksia Askaisten muistimerkon symboliikasta en ole kuullut, mutta otan vapauden tulkita sitä itse. Suorat rivit symboloivat sotilaallista järjestystä ja kansallista yksimielisyyttä ulkoisen uhan edessä, kivien identtisyys puolestaan sitä, että kaikkein ritarien uhraukset olivat samanarvoisia sotilasarvoon katsomatta. Keskellä seisovan suuren kivipaaden voisi kuvitella edustavan Mannerheimia armeijan kunnioitettuna ylipäällikkönä. Hyvin erilaisia arvoja siis.

Viime kädessä katsojan historiallinen kokemus tietysti määrittää tulkinnan. Sotamuistomerkkinä Ritaripuisto on varsin suomalainen ja nivoutuu saumattomasti täkäläiseen sodan julkiseen muistelukulttuuriin. Holokaustin muistamiseen liittyy kuitenkin nykyisin niin paljon tunnelatauksia, etten ihmettelisi, mikäli Askaisten ja Berliinin kivineliöiden samankaltaisuus kirvoittaisi paheksuvia kommentteja esim. kansainvälisten juutalaisjärjestöjen taholta, Suomen vuosina 1941-1944 käymän taistelun suurpoliittiset kytkennät kun nyt ovat mitä ovat.

Samanlaisuutta tai sen puuttumista voi itse kukin miettiä vaikka tutkimalla alla olevia kuvia.











9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan aika ajatuksia herättävä valinta kuvata Mannerheim-ristin ritarit samalla tavalla kuin Holokaustin muistomerkki. Jos hyväksytään "Koselleckiläinen" teesi, että muistamisesta on tullut tietynlaista provosointia, jolla ei pyritä pelkästään muistamaan sankarillisia (sic!) tekoja, vaan myös herättelemään tukahdutettuja traumoja ja muuten kipeitä aiheita, niin minusta Ritaripuisto ajaa tässä suhteessa asiansa.

Minulle muistomerkin suorat rivit ja säännölliset muodot symboloivat ehdottomuutta, järkähtämättömyyttä ja eräänlaista erityisesti armeijassa syntyvää kasvottomuutta. (Joka tosin on tunnusomaista mille tahansa byrokraattiselle organisaatiolle.)

Tuleekin mieleen, että olikohan muistomerkin tekijöiden tällaisen ns. intermonumentaalisen viittauksen tarkoituksena osoittaa nimenomaan jatkosodan taustalla olleet kytkennät sekä muistuttaa graniittineliöiden avulla, että suomalaisten on syytä muistaa myös nykyään epämukavilta vaikuttavat puolet käymistään sodista eikä tyytyä pelkästään glorifioimaan kansankunnan kaapin päälle nostettuja henkilöitä tai tulkintoja.

frank finatra kirjoitti...

MUISTOMERKIT: oikein hyvä ja mie-
lenkiintoinen aihe.Muistomerkit
kertovat usein enemmän niiden pys-
tyttäjistä kuin niistä,joita muis-
tellaan.
Olen vuosikertaa -62 ja lukenut
mm. Suomen sotahistoriaa aktiivi-
sesti -70-luvun lopulta lähtien.
Jännää on havaita miten Suomen
lähihistorian käsittely/kirjoittelu
on jo tänäkin melko lyhyenä aikana
muuttunut.
Kiitän hyvistä jutuista blogissa-
si.Etenkin tämä Kekkonen & Marski-
juttu oli mieleeni.
Jonkun tutkijan pitäisi ottaa
lähivuosina käsiteltäväkseen sotien
muistelukulttuuri.Nykyään on muotia
todeta,että aiemmin ei uskallettu
puhua/kirjoittaa sodistamme vapaas-ti.Että historiankirjoitus ainakin
päivälehdissä palveli sen ajan po-
liittisia tarkoitusperiä.Ilman
muuta! MUTTA niinhän se tekee tä-
näänkin.Ajatus,että olemme vihdoin-
kin saavuttaneet ehdottoman,puhtoi-
sen ja kaikista riippuvuuksista va-
paan ajattelutavan, on kohteliaasti
sanottuna idiotismia.
Historia on loppujen lopuksi suu-
ressa määrin hyvin filosofinen ai-
he.Kaikki tiivistyy kysymykseen:
Mikä ihmisessä on aikaan sidottua
ja mikä ajatonta?
Ja kaiken yllä leijuu kysymys:
Mistä v-sta tässä kaikessa on ky-
se? Esim. projektissa "kansallis-
valtio Suomi".Mistä se tulee ja
minne se menee? Jossain vaiheessa
sekin menee viemäristä alas.

terv. f.f./Lauri Huuskonen
P.S. Muistomerkeistä vielä:
lentäjäsankarit Joppe Karhunen
ja Hasse Wind päätyivät loppujen
lopuksi naapureiksi.Makoilevat
tuossa Kalevankankaan hautausmaalla
parinkymmenen metrin etäisyydellä
toisistaan.Pääportin lähellä liian-
kin mahtipontiset Linnan ja Sini-
salon hautakivet.Mutta kuolleilta-
han ei kysytä.Muistomerkeissä on
kyse meistä eikä heistä.Tana!

Jari Sedergren kirjoitti...

Ajattelemaan paneva rinnastus!

Anonyymi kirjoitti...

Useampaan otteeseen eri päivinä rinnastusta katsottuani olen nyt saanut puettua tunteitani sanoiksi:

Heidegger kirjoitti taideteoksen suuruuden piilevän siinä että se paljastaa jotakin olennaista ihmisluonteesta herättäessään katsojassa voimakkaan esteettisen kokemuksen.

Suuri taide siis luo jotakin uutta, tuhoamatta olemassolevaa: tässähän on pieni ponnistamassa isojen poikien kioskille.

Tulen ja veden yhdistelmä. Räjähtävää.

Ruma on kaunista. Kaunis on rumaa. Heikkous on voimaa. Voima on heikkoutta.

Anonyymi kirjoitti...

Oi, achei teu blog pelo google tá bem interessante gostei desse post. Quando der dá uma passada pelo meu blog, é sobre camisetas personalizadas, mostra passo a passo como criar uma camiseta personalizada bem maneira. Até mais.

IDA kirjoitti...

Käykää nyt hyvät ihmiset kotikuntanne hautausmaalla, ennen kuin lähetätte millekään ADL:lle nootteja, joille he nauravat.

Ainakin Kymissä sankarihaudat ovat nimenomaan rivissä ja niissä kaikissa on nimenomaan samanlainen risti. Ja tuo toteutettiin ennen mitään suomalaisten VT-tohtorien "analyysia" historiallisista rinnastuksista.

Anonyymi kirjoitti...

Sitäkin hämmästyttävämpää tällainen "patsaiden siirtely" kun tiedetään että useimmat rohkeimmista sankareista kaatuivat omien karjalaisten synnyinkontujensa puolesta, eikä heitä tarvinnut kerätä härkävaunuilla yhteen paikkaan teollisesti tuhottavaksi.

Jokainen, jolla on vähänkään sydäntä, on käynyt mykistymässä kyliensä miesten muistolaattojen edessä kirkonmäen koivikossa. Siinä tunnelmassa on jotakin mitä voisi sanoa pyhyydeksi.

Jos sankarit halutaan alistaa numerolaatoiksi yhden henkilön ympärille, eikö olisi näkyvämpää tehdä se vaikkapa Kiasman edessä?

Sakke kirjoitti...

Kuvista päätellen kyse on kivikuutioista, ei neliöistä.

Sakke kirjoitti...

Kuvista päätellen kyse on kivikuutioista, ei neliöistä.