Historiallista lätkäiltaa (ensimmäistä kertaa kun MM-kisoissa Suomea vastaan asettuvan joukkueen riveissä pelaa Suomen kansalainen, Norjan puolustaja Juha Kaunismäki) odotellessani olen paremman puutteessa sortunut työntekoon. Kansallista historiankirjoitusta vertailevasta perspektiivistä tarkastelevaa konferenssipaperia rustatessani törmäsin romanialaisen Adrian Cioflancan ideapaperiin "Politics of oblivion in postcommunist Romania", jossa kirjoittaja analysoi Romaniassa 1990-luvulla käytyä historiakeskustelua. Hän oli listannut ne erilaiset argumenttistrategiat, joilla muistamista ja keskustelua menneisyydestä pyrittiin vaientamaan. Tusinan kohdan listalla on melkoista yleispätevyysarvoa:1) perverssiys: lähimenneisyyden paljastaminen ei edistä sovintoa, vaan aiheuttaa yhteiskunnalista kuohuntaa. Yhteisön moraalisen hyvinvoinnin parantamisen sijaan se luo vainoharhaisuutta ja ahdistusta
2) turhuus: menneisyyden penkomisesta ei ole mitään käytännön hyötyä
3) vaarallisuus: historialliset paljastukset ovat vaarallisia, koska ne nakertavat yhteisön solidaarisuutta ja yhtenäisyyttä
4) läheisyys: menneisyyden läheisyys tekee sen objektiivisesta tarkastelusta mahdotonta, ajankohdan toimijoita on vielä keskuudessamme, arkistot eivät ole vielä auki, menneisyydellä tehtäisiin päivänpolitiikkaa, aika ei ole vielä kypsä
5) prioriteetit: Menneiden tapahtumien sijaan on keskityttävä nykypäivään, koska tämän päivän haasteet ovat tärkeämpiä
6) edistyksellisyys: historian penkojat ovat jämähtäneet menneisyyteen, kun olisi orientoiduttava tulevaisuuteen
7) puuttuvat mittapuut: mitkä ovat ne kriteerit, jolla menneisyyttä voitaisiin puolueettomasti tarkastella? Totuutta ei voida löytää, koska kaikki ovat ainakin osittain ja epäsuorasti vastuussa, ei voida tehdä selkeitä rajanvetoja
8) kollektiivinen vastuu: ei ole järkeä etsiä yksittäisiä syyllisiä, koska kaikki ovat tavalla tai toisella vastuussa
9) noitavainot: totuuden löytämisen sijaan menneisyyden pöyhiminen johtaa hysteriaan ja ajojahteihin
10) humaanius: kuka heittää ensimmäisen kiven? Kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden
11) kristillisyys: anteeksianto tapahtuu unohtamisen kautta
12) kontekstisidonnaisuus: tapahtuma-ajankohdan vaikeiden olosuhteiden ja monimutkaisen todellisuuden ymmärtäminen on mahdotonta, parempi jättää menneisyys omaan rauhaansa
On valaisevaa pohtia esimerkiksi kotoista suomettumiskeskusteluamme tässä valossa.
14 kommenttia:
Mainio lista. Siinä Tiitisen listakin kalpenee.
Lätkälesken näkökulmasta katsottuna noita voi soveltaa myös kiekkoon; aloitetaan perverssiydestä ja päädytään anteeksiantoon.
Mutta tämä 12. klausuulihan kuvaa tilanteen täysin tyhjentävästi:
"tapahtuma-ajankohdan vaikeiden olosuhteiden ja monimutkaisen todellisuuden ymmärtäminen on mahdotonta, parempi jättää menneisyys omaan rauhaansa"
Tämä kuvaa suomalaisen lätkäfanin vuosikymmenien traumaa, jossa 1995 on kuin keidas erämaassa.
Onko mahdollista unohtaa sitä mitä ei ole vielä ymmärtänyt?
Kysy sitä terapeutiltasi, Turussa tehdään nyt nääs töitä. On unohtamista ja ’unohtamista’.
Palveliko esim. vuoden 2008 MM-jahtia se, että Teemu Selänne kertoi hänen ja Teppo Nummisen olleen jo lentokentän parkkipaikalla keväällä 1995, kun Curt Lindström ilmoitti, että kisajoukkue on jo täynnä? Voimmeko ymmärtää niitä olosuhteita, joissa Curre päätöksensä teki? Onko kyseessä kipeä kohta Selänteen ja Nummisen kollektiivisessa muistissa, josta vaikenemalla me muut olemme vähätelleet heidän kärsimyksiään?
On tärkeää erotella vaikeneminen ja unohtaminen.
ad Jokisipilä
Olisipa kovin surullista jos vuoden 1995 joukkueenjohdon pelaajavalinnat vaikuttaisivat kollektiivisesti vuoden 2008 kultajahtiin.
Nuo teesit sopivat parhaiten Suomen hiihtoon ja yleisurheiluun 70- ja 80-luvuilla. Mitä sitä turhaan menneitä ruotimaan. Käytti ne muutkin.
"Onko mahdollista unohtaa sitä mitä ei ole vielä ymmärtänyt?"
Tämä on todellakin niin ytimeen iskevä kysymys, että se vaatii vakavan vastauksen: jos sen muistaa, unohtaminen on mahdotonta.
Myös tuo Markun paljastus Selänteestä ja Nummisesta orpona lentokentän parkkipaikalla 1995 pakottaa kipeisiin tulkintoihin, sellaisiin jollaisia en ole ennen mieleeni päästänyt:
Onko niin, että nuo kaksi staraa olisivat horjuttaneet leijonien sisäistä harmoniaa siten, että "se ei olisikaan ollut siinä"?
Ihanaa, leijonat, ihanaa pohdiskelua.
Kanada-USA oli aika hieno konsertti. Tyypillisiä tahtilajimuutoksia joissa 5/8 tai 7/8 kulki muun hutun muassa ihan kuin se olisi jotenkin itsestäänselvää. Tuollaisen pelin syntymiseen tarvitaan kaksi toistensa peliä ymmärtävää ja sitä hyvin lukevaa joukkuetta. Tai itseasiassa homma perustuu pelin lukemisen tarpeettomuuteen. Sitä vaan pohdin että voiko jääkiekkoa pelata ennakkoluulottomammin kuin Dan Heatley ennakkoluulottomimmillaan?
Kanut ja Jenkit loihtivat toisensa aina kiekkoeuforiaan. Tuohon euforiaan ei Norja-pelin Suomi ihan heti vastaa. Katsotaan mitä tapahtuu kun Jääkiekon Joukkue no1:n kapteeni liittyy seuraan.
Markku kirjoitti: "11) kristillisyys: anteeksianto tapahtuu unohtamisen kautta"
Markku antaa tässä väärän todistuksen: kristillinen anteeksianto ei ole unohtamista, vaan kostosta luopumista.
Dietrich Bonhoefferin parhaan ystävän, teosten toimittajan ja elämäkerran kirjoittajan Eberhard Bethgen elämän missio oli "unohtamista vastaan". Jopa
viattomat kolmannen ja neljännen polven saksalaiset voivat hänen mielestään tulla syyllisiksi, jos he valitsevat unohtamisen. "Unohtaminen tekee elämästä epähumaania. Silloinkin kun muistaminen tuo mukanaan tuskaa ja häpeää, se
antaa tulevaisuudelle perspektiivin."
"10) humaanius: kuka heittää ensimmäisen kiven? Kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden"
Se, joka kysyi kuka heittää ensimmäisen kiven, oli nimenomaan Jeesus.
Hiihtourheilun menneisyydenhallintaa käsiteltiin 8.5. A-talk -ohjelmassa.
A-Talk 8.5.2008
Linjana tuntuu olevan unohtaminen ja kaiken sellaisen kieltäminen, josta ei voi jäädä kiinni. Silvano Barco sentään kertoi, että valmentaja (Jarmo Punkkinen) oli rohkaissut veritankkaukseen. Punkkinen kielsi myöhemmin tehneensä näin.
Minua ainakin kiinnostaisi Suomen 70- ja 80-luvun doping-historiikki sekä analyysi siitä, miksi menestykseen pyrittiin keinoja kaihtamatta. Valitettavasti asianosaiset eivät yleensä ole halukkaita puhumaan avoimesti.
Eittämättä yleispätevä lista. Kannattaa kaivaa esiin seuraavan perheriidan uhatessa.
Lähetä kommentti