Mielenkiintoinen päivä. Blogin statistiikoista huomaan, että Kehittyvien Maakuntien Suomi ry kiinnostaa kovasti ihmisiä juuri nyt, ja ihmekös tuo, sen verran arveluttavalta tämä Toivo Sukari-Vanhanen-Ideapark -kytkentä näyttää. Tässä vielä linkki taannoiseen kirjoitukseeni yhdistyksestä. KSM:ltä huomattavia tukisummia saaneiden listaan on viime päivien tietojen perusteella siis Niinistön, Vanhasen, Väyrysen, Lindénin, Miedon, Forsiuksen ja Lauri Kähkösen nimien perään lisättävä ainakin Timo Kalli ja Paula Lehtomäki. Väkisin tässä herää ajatus, kuinka moni edustajista on toiminut Kallin tavoin, eli viis veisannut vaalirahoituksen ilmoittamista koskevasta lainsäädännöstä. Kuten Kemppinenkin omassa blogissaan toteaa, on aika lailla erikoista, että lainsäädäntötyötä tekevä henkilö toteaa pokkana julkisuudessa, että koska rangaistusseuraamuksia ei ole, lakia ei tarvitse myöskään noudattaa.
Yksittäisten kansanedustajien vaalirahoitusilmoitukset olivat pullollaan erilaisia tuki- ja kannatusyhdistyksiä, joita oli perustettu vaalikampanjan alla. Moni katsoi ilmoitusvelvollisuutensa täytetyksi tällaisen yhdistyksen nimeämisellä. Herää tietysti kysymys, mistä nämä tukiyhdistykset ovat rahansa saaneet. Johtopäätös poliittisesta rahanpesusta ei ole kovin kaukana.
Vanhasen ja Ideaparkin tapauksessa jääviysongelmat ovat vaalirahoituskytkennän kautta melkoiset. Poliittisesti on kysymys paljon merkittävämmästä asiasta kuin ulkoministerin eroottisista viesteistä. Jos tosiaan on niin kun Vanhanen sanoo, ettei hän tiennyt saaneensa rahaa Sukarilta, mitä se kertoo hänen arvostelukyvystään? Miten on mahdollista, että valtakunnan eturivin poliitikko ei ota selvää, keneltä hänen kampanjatililleen ilmestynyt kymppitonni on peräisin? Vaikka hänen oma integriteettinsä riittäisikin torjumaan rahoittajatahon myöhemmät toivomukset, on politiikon ajateltava, miltä tukiasetelma näyttää äänestäjien silmissä. Varsinkin jos sitten tulee tällaisia voimakkaita ulostuloja yksittäisessä kysymyksessä kuin nyt Vanhasen ja Ideaparkin tapauksessa.
Poliitikkojen vaalirahoitustarinoita kuunnellessa äänestäjän kannattaa nyt olla erityisen tarkkana ja kriittinen. Vakavin kysymys tietysti on se, mahdollistaako vaalirahoituslainsäädäntömme epäselvyys poliittisten päätösten tilaamisen, tai jopa poliittisen vaikutusvallan ostamisen. Entäpä jos Kallin ja Lehtomäen ilmoituksissaan osoittama suurpiirteisyys onkin maan tapa? Mitä tarkalleen ottaen noiden epämääräisten vaalirahoitusilmoitusten takaa löytyykään? Pitääkö jo ruveta miettimään, kuka on kenenkin taskussa?
Ja hei, minne ihmeeseen on kadonnut netistä Matti Vanhasen blogi, se, joka on Blogilista.fi -palveluunkin ilmoitettu. Näyttää www.mattivanhanen.net kadonneen bittiavaruuteen kuin maan nielemänä. Menee erikoiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
20 kommenttia:
Vanhasen "päiväkirja" (ml. tuo jo maineikas 10.5. kirjoitettu merkintä) löytyy näköjään täältä:
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Matti.iw3
Kiitos Jyrki oikaisusta. Blogilistan lisäinfosta löytyi sekin tieto, että Vanhasen tätä blogia on viimeksi päivitetty 14.3.2008. Blogilistalle myös ilmoitettua samassa osoitteessa olevaa nettipäiväkirjaa taas on päivitetty viimeksi 17.3.2008. Kumpikaan ei lataudu.
Internet archiven mukaan viimeisin heille talteen jäänyt versio www.mattivanhanen.netistä on viime vuoden juhannukselta.
Todennäköisesti Internet Archivella on tallessa runsaasti tuoreempiakin versioita. Verkosta haravoitujen sivujen päivittyminen IA:n asiakaskäyttöliittymään kestää yleensä melko pitkään, eikä vuoden viivekään ole mahdottomuus.
www.mattivanhanen.net-sivustosta tallennettut versiot Internet Archiven käyttöliittymässä:
http://web.archive.org/web/*/http://www.mattivanhanen.net
Hei, onniteluni, taidat olal sijoittunut Liposen listalla inhokkien joukkoon. Eipä ole hullumpaa seuraa, jos siellä on Tuomiojakin.
AM
Pääsitte Lipposen inhokkilistalle. Onnittelut "nimtyksen" johdosta =) Paavo-setä ärisee ja murisee.
Vihjailuja korruptiosta näköjään tuli tällä kertaa.
Kaavoitus on kankeutensa ja kunnallisen monopolin takia erittäin altis korruptiolle. Siksi poliitikoille kannattaa antaa rahaa.
Myös "ympäristösyyt" ovat helppo tapa torpedoida sinänsä asiallinen kauppakeskushanke. Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen) ulkopuolella asuu paljon ihmisiä, jotka eivät halua ajaa Helsinkin, Vantaalle tai Espooseen ostoksille. Siksi helsinkiläisten kyläpoliitikkojen ympäristöjeesustelu tuntuu niin kovin vastenmieliseltä. Helsinki varsinkin tekee ulkopaikkakuntalaisen vierailun mahdollisimman epämiellyttäväksi.
Vaalirahoituslakia voidaan toki tiukentaa ja samalla yrittää lisätä läpinäkyvyyttä. En pidä tätä kuitenkaan niin suurena ongelmana, kuin valtamedia antaa ymmärtää. Kalli vastaa lausunnoistaan äänestäjille, koska nykyiseen lakiin ei ole kirjattu sanktioita.
Sukarin kauppakeskus tulisi ensivilkaisulla aika sopivaan paikkaan Turun moottoritien ja Porintien risteyskohtaan. Kyseisen paikan ohi menee päivittäin runsaasti työmatkaliikennettä. En ymmärrä, miten Sukarin kauppakeskus muka olisi jotenkin lähtökohdiltaan huonompi kuin Kehä III:n varrella olevat. Autolla niihinkin mennään ja usein hyvinkin kaukaa.
Mielestäni Vanhasen blogimerkinnässä perustellaan ihan hyvin, miksi myös Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tarvitaan kaupallisia palveluita.
P-p-p-paavo-poika päätti pistää poikia puukolla palleihin! On tuo Mooses (Hikipedian mukaan "suomalainen kommunisminkannattaja, vaikkakin henkisesti diktatuurisen karismaattinen kansanjohtaja, poliitikko ja despootti") vaan vekkuli äijä. ;)
Tällainen merkintä löytyi Iltasanomien sivuilta
Markku Jokisipilä "Sulkee lausunnoillaan itsensä ulos tutkimuksesta".
Onko tämän blogin herra, joskus sohinut Mooseksen pesää vai mistä moinen "kunnianosoitus"?
Kauhean kätevästi Vanhasen kirjoittelu Keskustan sivuilla on otsikon 'päiväkirja' alle, eikä sitä voi kommentoida kuten sivuilta löytyviä moninen muiden vaikuttajien kirjoittamia 'blogeja' voi. Jännää...
'Kuten Kemppinenkin omassa blogissaan toteaa, on aika lailla erikoista, että lainsäädäntötyötä tekevä henkilö toteaa pokkana julkisuudessa, että koska rangaistusseuraamuksia ei ole, lakia ei tarvitse myöskään noudattaa.'
*
Miksi lakeja sitten ylipäätään noudatetaan?
1) Siksikö, että Lait yksinkertaisesti vain ovat lähes kyseenalaistamattomia normeja/käskyjä vai 2) siksi, että lakien/normien/käskyjen rikkomisesta rangaistaan?
Nämä kaksi määritelmää eivät tarkkaan ottaen mene ainakaan käytännössä yksi yhteen. Teoria on sitten asia erikseen.
Jos lakia noudatetaan - niinkuin kai pitäisi? - sen itsensä takia, niin kaikkien kansanedustajien olisi pitänyt ilmoittaa vaalirahoituksensa mitä tarkimmin.
Jos taas lakia noudatetaan pelkän rangaistuksen pelon takia, niin sitä tietenkin? pyritään kiertämään, jos kiertämisestä ei ole odotettavissa mitään rangaistusta.
Suurin osa kansanedustajista lienee toiminut vaalirahoitukseen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden suhteen jälkimmäisellä tavalla.
En ota suoraa kantaa siihen, oliko Kalli typerä vai ei ilmoittaessaan, ettei aio tuoda julki rahoittajiaan, koska joka tapauksessa hänen toimintansa paljasti sen, miten jopa lainsäädäntötyötä tekevät ihmiset (voi herranen aika sentään!) suhtautuvat lakiin pelkästään sillä periaatteella, millä todennäköisyydellä sen noudattamatta jättämisestä saattaa rapsahtaa sakot tai muu rangaistus.
Lailla itsellään ei siten ole mitään itseisarvoa - kunnes sen noudattaminen tehdään 'kannattamattomaksi'.
Tätä määritelmää vasten poliitikko-pankkiiri-puhemies-viihdetaiteilija Sauli Niinistön toteamus siitä, että Kalli teki ajatusvirheen, jonka mukaan on olemassa 'rehtiä vilppiä', särähti minun korvaani todella pahasti. En tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Niinistö - mies, joka taatusti tietää (minkä tiedon hän tietysti kieltää 'maailmankatsomuksellisista' syistä - ks. PS.), että suurin osa suurliikemiehistä on väistämättä talousrikollisia pörssi- ja markkinataloussysteemin toiminnan edellyttämissä ellei suorastaan 'vaatimissa' puitteissa, tulee ja väittää kirkkain silmin, ettei ole olemassa 'rehtiä vilppiä'.
Helvetti - koko markkinatalousjärjestelmä ja itse asiassa lopulta koko lainsäädäntöjärjestelmän perimmäinen etiikka (systeemistä riippumatta) perustuu - kuten halusin edellä vihjata - lakiin pelkästään pragmaattisena sääntönä - ei minään itse itsensä itsessään takaavana 'aprioris-jumalallisena' normina tai käskynä, jonka rikkomisesta ei ainoastaan rangaista, vaan jonka rikkominen aiheuttaa ihmiselle jopa elinikäisen Raskolnikov-syndrooman, joka raastaa häntä niin kauan kunnes hän (ainakin puolittain) oma-aloitteisesti menee tunnustamaan tekonsa poliisiylijohtajalle, joka ajaa ilmaiseksi virka-autollaan yksityisiä kotimatkojaan, koska tietää, että vaikka hänellä ei ole siihen lupaa, hän voi tehdä niin, koska ei jää koskaan kiinni rötöksestään (eläkepäivät ovat nimittäin tarpeeksi lähellä pelastaakseen hänet rangaistukselta).
Kuka siis uskoo, luulee tai ainakin toivoo, että lakia noudatetaan Raskolnikovin tavoin, jos myös poliisit ja isommatkin inkvisiittorit ovat yhtä pahasti korruptoitunutta porukkaa kuin vaikkapa kuka tahansa Stora Enson 'kummisetä'?
Siinä arvuuteltavaa ja pohdiskeltavaa itse kullekin. Mutta älkää ryhtykö miettimään tätä asiaa ainakaan nukkumaan käydessänne. Menee yöunet.
Teenpä tässä myös omalta kohdaltani Kallit ja tunnustan julkisesti, että en enää noudata lakia lain itsensä vuoksi, koska päätin tämän kuun alusta ryhtyä äänestämään Kokoomusta, Demareita ja Kepua.
Niin - tiedän kyllä, etten voi äänestää kuin yhtä puoluetta kerrallaan, mutta eihän siitä rangaista. Äänestyslippu vain hylätään.
Oleellisinta nimittäin on päästä noudattamaan maan tapaa eli rikkomaan lakia jäämättä kiinni - ja kaiken lisäksi toimiessani samalla perustuslain kansalaiselle suomien oikeuksien ja valtuuksien mukaisesti.
Toki minun(kaan) kohdallani ei lain rikkomista ylipäätään voisi tässäkään tapauksessa pitää ensimmäisenä kertana, mikä asiaintila kuitenkin kertoo, että hyvinpä siis olen sisäistänyt moraaliltaan innovaatioyliopiston tasoa olevan huippulainsäätäjän 'sisäisen logiikan': tarkoitan nyt tietysti hänen henkilökohtaisen rehellisyytensä uskottavuutta...
*
PS.
Tiedättekö muuten, mitä aatteellista eroa on Kokoomuksella, Sosiaalidemokraateilla ja Keskustalla?
Kokoomuspuolueella ei ole Aatteita lainkaan, koska sillä on ainoastaan vapauksia turvaavia lakeja, eikä vapaus ole kokoomuslaiselle Aate tai edes aate vaan pelkkä vallan - anteeksi yrittämisen - väline.
Surullisen kuuluisa Sosiaalidemokraatit on puolue, jolla OLI Aate.
Keskustapuolue sen sijaan on (lahko-) liike, jolla on erittäin paljon monenlaisia aatteita...
Tarkennuksia
Lailla itsellään ei siten ole mitään itseisarvoa - kunnes sen noudattaminen tehdään 'kannattamattomaksi' - ks. PS.
...
PS.
Jos siis lakia noudatetaan vain hyötylähtökohdista käsin, se tarkoittaa, että myös lain kiertäminen siitä kiinni jäämättä on lain noudattamista. Näin ollen lailla ei ole itseisarvoa kunnes lain kiertäminen sen noudattamisena ja päinvastoin tehdään kannattamattomaksi, sillä rangaistuksen välttämisen lähtökohdistahan laki on aina spekuloinnin väline - ei itseisarvo.
Onko sitten mahdollista laatia lakia, jolla ei keinoteltaisi? Joka olisi ehdottoman itseisarvoinen? Jota ei voisi rikkoa kuin 'vahingossa' - ehkä tietämättään?
Entä olisiko sellainen laki enää mikään 'Korkeimmalta taholta' annettu Käsky vaan pikemminkin 'Johdatusta' - eräänlaista determinaatiota, jonka voisi kuitenkin samalla rinnastaa evankeliumissa saarnattuun rakkauteen, joka tuli täyttämään lain?
Mutta eikö juuri tällainen asiaintila, jossa Jumalan/Suvereenin tahto annetaan alunperin profeettojen kautta kirjoitettuna lakina, mutta joka lopulta sisäistyy yksilötasolla täydellisesti Rakkautena, merkitse kaiken 'ulkopuolisen' lain loppua?
Siten itseisarvoinen laki kumoaisi itse itsensä?
*
Koska tällainen lain kumoutuminen vaikuttaa kuitenkin olevan pelkkä ideologinen utopia, meille jää vain rangaistuksen pelon varaan rakentuva laki - utilitaristinen laki, jolla voidaan spekuloida mielin määrin.
Miksi lakia sitten pitäisi 'saarnata' jonain ehdottomana, kantilaisena imperatiivina, jos kerran vallitseva käytäntö on kaikkea muuta?
Kenen etua palvelee se, että lakia pitäisi noudattaa kirjaimellisesti, vaikka kukaan - eivät ainakaan juristit - siihen pyri?
Mieleen tuleen ensijaisesti yhteiskuntarauhan säilyttämisen takaaminen.
*
Yksilön moraalinen integriteetti (ns. Raskolnikov-syndrooma) sen sijaan on tässä yhteydessä tietysti ylevä periaate, mutta ollakseen pätevä sen pitäisi koskea kaikkia - aivan kaikkia, mikä lienee jälleen kerran utooppinen maksiimi.
Muussa tapauksessa pyrkimyksestä moraaliseen integriteettiin tulee supererogatorinen - uhrautumista vaativa tai siihen johtava - vakaumus (vrt. Sokrates, Jeesus ja monet muut marttyyrit/itsensä uhraajat).
Emme vain voi välttyä päätelmältä, jonka mukaan itsensä uhraamisessa yhdistyvät sekä kaikkein altruistisin että kaikkein egoistisin moraali.
Tosin länsimainen ihminen ei enää elä kunnian kulttuurissa, jossa itsensä uhraaminen oli hyveellistä ja jopa 'pelastavaa' toimintaa sekä yhteisön että henkilön itsensä kannalta - lukuunottamatta esim. ääri-islamilaisia 'itsemurhapommittajia'.
Eloonjäämisen ja pelkän onnellisuuden kulttuurissa uhrautuminen kunnian ja moraalisen integriteetin takia nimittäin vaikuttaa joltain hyvin vakavalta 'hulluuden muodolta'.
*
Lopulta on pakko kysyä: Vaatiiko lain uskottavuus ja kunnioitettavuus (myös pelottavuus), joihin yhteiskuntarauha viime kädessä perustuu aina lain alkuperän ja oikeutuksen mystifiointia?
Ja silti - vielä kerran sanottuna - juuri tämän ehdottoman laillisuuden periaatteen nimissä harjoitetaan lain kiertämistä, koska a) laissa on joko 'porsaanreikiä' (esim. tapaus Kalli: rikkomuksista ei välttämättä seuraa rangaistusta) tai b) laki itsessään sallii rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden yhteiskunnan vapaan tai kontrolloidun kehityksen nimissä.
Ymmärrän Vanhasta ja poliitikkoja mikseivät halua tietää. Kun sain tietää suuren tavaratalon pomon ostaneen meiltä, niin vuosia jäi "tunne kiitollisuudenvelasta" ja ko. talo tuntui aina kuuluvan "meikäläisiin" ja ajatteli myönteisesti, vaikka olisi töpeksinyt (kuten teki).
Toisaalta en pidä salailusta ja vaikka poliitikko ei tietäisi, niin kulissien takana tiukanpaikan tullen raha ratkaisisi kuka pääsee edustamaan..
Ikäänkuin USAn avoimuuspeli tulisi vasta nyt Suomeen. Arvo "YLen poika" Tuomiselle kiitokset korruptioklikkien avaamisesta.
Aika hurja tilanne on syntynyt: MV väittää olleensa täysin tietämätön tukijoistaan. Samoin kampanjan taloudesta vastannut Flinck, joka vielä lisäsi, että "he eivät olleet kiinnostuneet meistä, emmekä me heistä". Tämä on avoimen demokratian kannalta täysin kestämätöntä. Minusta tukijat täytyy olla ehdokkaan tiedossa, samoin äänestäjien. Näin kriittinen tarkastelu mahdollisista vaikutuksista jää äänestäjälle, kuten kuuluukin.
Jos MV on valehdellut, niin maassa vaihtuu pääministeri.
Ps. Yllättävän moni tukea saanut on noussut ministeriksi. Kyseinen yhdistys rahoitti 55 000 eurolla ministereiden kampanjoita.
En tiedä, huomasitko jo itsekin, mutta Hesari linkittää tänne heti uutisensa jälkeen: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Poliitikot+hakevat+rahoittajalleen+vuorineuvoksen+arvonime%C3%A4/1135236492487
Nyt tiemmä pidetään "julkeana vihjailuna" jo pelkää havintoa, että kohdennetussa vaalirahoituksessa kunnostuneelle Tokmanni Oy:n konsernijohtaja Kyösti Kakkoselle haetaan vuorineuvoksen arvonimeä, ja asialla hakemssa ovat ko. tukea saaneet.
Aivan suora kytky - ei mitään häpyrensseliä näillä poliitikoilla.
Vennamo kutsuisi tuota seteliselkärangaksi.
Edelleen sanoisin, ettei avoimuus ja läpinäkyvyys voi legitimoida korruptiota - ehkä helpottaa vain sen havaitsemista ja tutkintaa.
Suomi taitaa pudota räväkästi korruptiosta vapaiden maiden listalla. Sukari antoi selvästi ymmärtää että tukirahalle odotetaan vastinetta.
Flinck puhui täydellisesti ristiin Hesarille antamassaan haastattelussa.
Suomalainen politiikan sontatunkio haisee sitä enemmän mitä enemmän möyhitään.
Oikeisto ainakin on ostettavissa. Kuinkahan suuri oligarkkisysteemi tässä maassa on? Timo Kalli teki tahtomattaan palveluksen; ei häntä pidä kiittää mutta lampun hengen hän päästi karkuun.
Aamulehti;
Turun yliopiston rikosoikeuden professori Pekka Viljanen esittää, että kansanedustajaehdokkaiden vaalirahoitus pitäisi julkistaa ennen vaaleja. Näin valitsijat tietäisivät millaisia tukijoita ja mahdollisia taustavaikuttajia ehdokkaalla on takanaan.
- Minusta on turha kuvitella, että ehdokkaat ovat jonkin yhteisen hyvän edustajia. Ehdokkaat ovat aina jonkin intressipiirin asialla. Kun tukijat ja rahoitussummat olisivat tiedossa, niin valitsijat voisivat nähdä ketkä ehdokasta tukevat ja millaisella intensiteetillä.
Verkossa vaalirahoitusilmoitusta voisi pitää ajan tasalla tehokkaasti jo ennen vaaleja.
Lähetä kommentti