Yliopistoväen ammattijärjestöt Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto hyväksyivät yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää (UPJ) koskevan neuvottelutuloksen 16.6.2006. Uudistuksen läpimeno varmistui, kun Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n valtion neuvottelukunta hyväksyi neuvottelutuloksen 21.6. Sopimus on valmis allekirjoitettavaksi. Uuden sopimuksen perusteluosassa seisoo seuraava statement tavoitteista:
Yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän tavoitteena on edistää palkkauksen oikeudenmukaisuutta, parantaa yliopistojen palkkakilpailukykyä työnantajana sekä tukea henkilöstön osaamisen kehittymistä ja entistä vaativampiin tehtäviin hakeutumista, kannustaa henkilöstöä parempiin työsuorituksiin sekä kehittää ja parantaa esimiestyötä ja johtamista.
Tästä eteenpäin palkkaus yliopistoissa tulee koostumaan tehtävien vaativuuteen perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta. Yksittäisten työntekijöiden kohdalla tehtäväkohtainen vaativuustaso ja henkilökohtainen suoriutuminen työtehtävistä tullaan määrittelemään arviointien perusteella. Arvionteja tekevät esimiehet ja erityiset arviointiryhmät.
UPJ:tä kritisoitiin enemmän kuin kenties mitään suomalaisessa yliopistomaailmassa aiemmin toteutettua uudistusta. Arvostelijat esittivät oikeutettua ja perusteltua kritiikkiä, mutta vastaukset yliopistotyönantajan, OPM:n ja valtion työmarkkinalaitoksen suunnalta jäivät epämääräisiksi. Uudistusta ajettiin kuin käärmettä pyssyyn ja korostettiin ettei vaihtoehtoja ole. Uhkailua ja painostustakaan ei kartettu. Prosessin mittaan arvioinnit pistettiin kertaalleen uusiksi, kun määritetyt tasot osoittautuivat käytettävissä olevien määrärahojen suhteen auttamatta liian korkeiksi. Otettiin käyttöön katto, jonka alle uudistuksen palkankorotusvaikutusten oli mahduttava. Eli perusteluissa mainitut oikeudenmukaisuus- ja palkkakilpailufraasit on syytä nauttia runsaan suolan kera.
Maailmalla ja yrityselämässä viimeisin sana henkilöstön työtyytyväisyyden ja viihtyvyyden lisäämisessä ovat sellaiset käsitteet kuin flexi-time ja work-life-balance, joilla tarkoitetaan työntekijän parempaa mahdollisuutta sovittaa yhteen työ ja (muu) elämä. Suomalainen yliopistolaitos on nyt päättänyt valita toisenlaisen linjan ja heiluttelee henkilöstönsä nenän edessä setelinippua ajaakseen tätä entistä parempiin "suorituksiin" entistä "vaativammissa" tehtävissä. Ihannetyöntekijä on sellainen, jonka ajattelussa omat ja työnantajan edut ovat yksi ja sama asia. Neuvottelutuloksen hyväksyjiä ei vaikuttanut haittaavan se, että tämä setelinippu oli kertaalleen osoittautunut täysin kuvitteelliseksi.
Jos vähänkin on vaivautunut kuuntelemaan esim. opetusministeri Antti Kalliomäen puheita, pitäisi olla täysin selvää, ettei yliopistojen palkkamenoihin käytettävissä oleva rahamäärä tule lisääntymään vaan päinvastoin. Ihan riippumatta siitä, tuottavatko rahakannustimet yliopistotyössä ylipäätään tavoiteltua "tuloksellisuuden" nousua, ei rahaa aitojen palkkakannustinten luomiseen ole olemassa. Lopputulos on se, että kaikki tulevat saamaan suuriin piirtein saman verran palkkaa kuin vanhassa A-palkkaluokkajärjestelmässä, mutta samalla on tuotu yliopistoihin täydellisen mielivallan sekä ihmisten kiusaamisen mahdollistava ja valtavaa työajan haaskaamista vaativa jatkuvien arviointien järjestelmä. Kaukana ei ole johtopäätös, että nyt luovan tieteellisen työn tärkein edellytys, kriittisen ajattelun mahdollistava vapaus ulkopuolisista kontrolleista, myytiin pois surkeita hiluja vastaan.
Ottaen huomioon uutta palkkausjärjestelmään kohtaan esitetyn kritiikin voiman ja volyymin voisi kuvitella, että yliopistoväki nyt kiittäisi etujaan valvoneita ammattijärjestöjä ottamalla puhelun Loimaan suuntaan.
6 kommenttia:
UPJ:n tuomasta miinusmerkkisestä palkkakehityksestä löytyy esimerkki: http://www.mit.jyu.fi/vesal/it/upj/vesanblogi.html
Logiikkasi on kestämätöntä. Kritisoit yliopistotyöntekijöiden etujen hoitamista ja samanaikaisesti tahdot heikentää heikentää neuvotteluvoimaa marssimalla Loimaan kassaan.
Akavalaisen ay-liikkeen ja työntekijöiden identiteetti on aina ollut ongelmallinen. Ei oikein ymmärretä palkansaaja-asemaa ja koska tahansa ollaan lähdössä yksilöllisesti livohkaan. Juuri tämä on kollektiivisen sopimisen ongelma yliopistoissakin.
Eikö Anu nyt UPJ:n myötä siirrytä aika lailla paikalliseen ja vieläpä henkilökohtaiseen sopimiseen, eli mitä kollektiivisia etuja enää on valvottavana? Aika lailla oireellista mielestäni oli se, että kollektiivinen protestointi uudistusta vastaan kanavoitui ammattijärjestöjen ulkopuolelle erilaisiin addresseihin ja avoimiin kirjeisiin yliopistojen hallinnolle ja ay-aktiivien rooliksi jäi UPJ:n puolustelu. Jäsenmaksu ei ole avoin valtakirja, ja vapaassa maassa työntekijä saattaa äänestää jaloillaan, jos hän kokee, että edunvalvonta on epäonnistunut. Kysymys ei ole livohkaan lähtemisestä, vaan rationaalisesta harkinnasta.
Kyllä. Pärstäpalkkaus on tosiasia. Sopimuksia ei kuitenkaan tehdä ikuisiksi ajoiksi.
Myös UPJ-sopimus on määräaikainen.
Tulevaan neuvotteluasetelmaan tuskin kannattaa kulkea yhä heikentynein voimin. Ainoa varma voittaja tarjoamallasi tiellä on työnantaja.
Ay-liikkeen moitintasi keskellä on ehkä syytä pysähtyä miettimään, olisko sittenkin tässäkin UPJ -kuviossa ay-liike toiminut hidasteena työnantajien tavoitteille. Prosessi on kuitenkin kestänyt vuosikymmenen. Ay -liike on yliopistosektorilla heikko, mutta ei olematon.
Noin selvyyden vuoksi. Siitä ei varmaankaan välillämme ole erimielisyyttä kuka nykyään työelämässä asettaa agendan, määrittelee suunnan. Siitä kenen se pitäisi määritellää saattaakin sitten kirjoituksesi perusteella vallita erimielisyys.
Loimaan kassa on Markulle ja muille hyvä valinta!
UPJ:ssahan on mahdollisuus riitauttaa tehdyt arvioinnit ja liittojen luottamusmiesjärjestelmä tarjoaa neuvotteluapua ongelmallisten esimiesten kanssa.
UPJ:n arviointiryhmissä on puolet jäsenistä työnantajan ja toinen puoli liittojen edustajia. Tähän asti liittojen taistelemat korotukset ovat tulleet myös loimaalaisille vapaamatkustajille. UPJ-maailmassa -- toivottavasti -- liittojen edustajat arvointiryhmissä keskittyvät jäsenistönsä palkkaedunvalvontaan ja antaa loimaalaisten olla.
Jäsenmaksussa maksamme mm. näistä palveluista, joita Loimaan kassa ei tarjoa, joten sinne vaan.
Ei näytä tilanne siis hyvältä loimaalaisten ja muun ay-liikkeen ulkopuolisen työvoiman kannalta. Jos esimies potkii päähän arvioinneissa voi asian riitauttaa saadakseen vain lisää lunta tupaan arviointiryhmässä. Ymmärrän kyllä Arto pointtisi, mutta eikö se käytännössä tarkoita sitä, että kohotat ay-jäsenyyden kriteeriksi sille, ovatko työntekijälle laissa taatut oikeudet voimassa vai eivät?
Suomen perustuslain 6 §: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."
Suomen perustuslain 13 §: "Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan."
Suomen perustuslain 21 §:
"Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi."
Näitä eivät voi tulevat arviointiryhmätkään ohittaa.
Lähetä kommentti