Oxfordin joukkue

Analyysi viimevuotista kakkossijaansa kirkastamaan lähtevästä Oxfordin joukkueesta (soutupaikka, nimi, kansallisuus, pituus/paino, ikä):

OXFORD
The Dark Blues

keula Jan Herzog (GER, 192/90, 33): kovan luokan kansainvälisen tason soutaja, joka kuitenkaan ei enää vuoden 2005 MM-kisojen jälkeen ole esiintynyt arvokisoissa, paras saavutus miesten kevyen luokan (!) MM-pronssi nelosessa vuodelta 1997, kahdet olympiakisat, Ateenassa kaksikossa kuudes, ergotulos 6.09 osoittaa, ettei 11-kertaisella Saksan-mestarilla enää ihan kaikki pelissä, Cambridgen australialaisten tavoin hakee mukavaa päätöstä soutu-uralleen

2-soutaja Toby Medaris (AUS, 196/103, 23): nuorehko ja fyysisesti kova (ergo 5.59) soutaja, jolla ei kuitenkaan juuri lainkaan kokemusta kansainvälisistä kilpailuista, palkintohyllystä löytyvä kahdeksikkosoudun "kotimaan" USA:n mestaruus osoittaa kuitenkin, että kovuutta löytyy

3-soutaja Ben Smith (GBR, 188/98, 21): vuoden 2006 kaksikon alle 23-vuotiaiden (U23) MM-pronssimies kilpailu viime vuonna yksiköllä, mutta jäi U23-kisoissa yhdenneksitoista, toisaalta vielä nuori ja yksikköön fyysisesti kevyehkö (ergo 6.05), kansainvälistä läpimurtoaan tekevä tulevaisuuden nimi, joka hakee Oxford-Cambridge -kisasta kokemusta ja nostetta uralleen

4-soutaja Aaron Marcovy (USA, 193/102, 24): toinen USA:n kahdeksikkomestari (2005), kilpaillut toistaiseksi lähinnä kansallisella ja yliopistotasolla, jotka USA:ssa toki kivikovia nekin, ergotulos 6.05 suhteutettuna suureen massaan kertoo, miksi kansainvälinen menestys toistaiseksi jäänyt puuttumaan, klassisen tyylin moottoriosaston voimanpesä

5-soutaja Michael Wherley (USA, 201/99, 36): kisan historian vanhimpana soutajana matkaan lähtevä iso jenkki istuu tutulla paikalla veneen keskiosan tehomyllynä, kisan kokenein ja menestynein soutaja, kahdeksikkosoudusta peräti kolme maailmanmestaruutta (1997-1999), yksi hopea (2003) ja yksi pronssi (2002), kahdet olympialaiset, Sydneyssä nelosessa viides, kestomenestyjä, joka tietää miten voitetaan, parhaimpina vuosinaan fyysisesti todella kova, joskin maailmanmestaruusvuosien 5.52-5.54 ergotuloksista on nyt tultu tasolle 6.06, joukkueen henkisenä johtajana ja isähahmona isossa roolissa, hakee uransa viimeistä suurta voittoa

6-soutaja Oliver Moore (GBR, 195/101, 22): moottoriosaston isojen miesten ryhmän tahdittaja, kaksinkertainen MM-pronssimitalisti U23-tasolta, vuonna 2003 kasisoudun juniorien MM-kultaa, viime vuoden MM-nelonen nelosista, brittimaajoukkueen tulevaisuuden vakiokasvo ja todennäköinen huippumenestyjä, kunhan vielä kehittyy fyysisesti, ergotulos 6.05 ei ihmeellinen näin isolle miehelle

7-soutaja Charles Cole (USA, 193/96, 21): menestyi aikoinaan junioreissa mm. kahdeksikon MM-hopean verran (2003), mutta kansainvälinen läpimurto ei vielä onnistunut, viime vuonna U23-kisoissa pariaironelosen jäännössijoilla, nälkää ja todistamisen halua varmasti löytyy, fyysiset edellytykset huippuvauhtiin ovat olemassa (ergo 6.04)

tahtiairo William England (USA, 191/97, 22): A-finaalisijoituksia U23-kisojen kahdeksikossa kahdelta viime vuodelta, mutta ei mitalivauhtia, takana komea ura USA:n yliopistosoudussa, mutta kansainvälinen ura lähtenyt käyntiin vähän yskähdellen, istunut paljon kasin tahdissa, mutta ei ikinä vielä näin kovassa paikassa, paineensietokyky testaamatta vielä todella kovassa paikassa, mutta juuri tällaisissa koitoksissa amerikkalainen valmennus tuottaa legendoja, joukkueen fyysisesti kovin soutaja (ergo 5.58)

perämies Nicholas Brodie (GBR, 178/53, 21): kahdesta perämiehestä kokeneempi, kiertänyt paljon myös kv. arvokisoja, juniorikasista MM-kulta (2003) ja -hopea(2004), tähtäimessä maajoukkuetehtävät, johon Tideway tarjoaa loistavan näyttöpaikan, viisi kiloa vastustajan perämiestä painavampi, mutta suurikokoisen joukkueen fysiikalle tällainen ero on mitätön

Yleisarvio: suurikokoisempi sekä kokeneemmista ja kansainvälisesti menestyneemmistä soutajista koottu iskukykyinen porukka, joka lähtee ainakin minun papereissani matkaan ennakkosuosikkina, varsinkin sen jälkeen, kun Cambridge tänään aamulla ilmoitti joutuvansa vaihtamaan tahtiairosoutajansa (tästä lisää myöhemmin). Vähän samanlainen kokoelma vanhoja sotaratsuja, nuoria nousevia kykyjä ja koko potentiaaliaan toistaiseksi lunastamattomia arvokisojen B-finaalisoutajia kuin Cambridgekin. Merkittävänä erona on kuitenkin se, että Oxfordin jäähdyttelijät Herzog ja Wherley ovat astetta kovempaa rautaa, että nuoriso on kookkampaa ja fyysisesti vahvempaa. Joukkueiden fyysinen ero ergokeskiarvoissa ei ole suuri, mutta kuitenkin Oxfording hyväksi (Oxf 6.03.8, Cambr 6.05). Perämiesvertailussa Brodie vie voiton kokemuksellaan, hän tietää, miten kovia kisoja voitetaan. Puolet soutajista on amerikkalaisia, mikä kahdeksikkosoudussa tietää aina kovaa vauhtia.