Vaikka kyseessä määritelmällisesti onkin opiskelijaurheilutapahtumasta, Oxford-Cambridge -soutuun valmistautuminen on puhdasveristä huippu-urheilua. Treenimäärät liikkuvat samoissa lukemissa kuin eri maajoukkueilla, joihin toki monet yliopistosoutajista ennen tätä koitosta ovat kuuluneetkin. Syyskuussa alkavaan kovaan treenaamiseen tuo oman lisämausteensa se, että samalla joukkueiden valmennusporras suorittaa karsintaa. Yleensä mukaan ilmoittautuu 40-50 halukasta kokelasta per joukkue. Tästä joukosta karsitaan aiemman soutumenestyksen, soutulaitteella vedettävien karsintavetojen ja muiden fyysisten testien perusteella heikommat niin, että joulukuun alkuun mennessä mukana on enää 24-28 soutajaa kummastakin yliopistosta.
Ensimmäinen vesillä tapahtuva kilpailu on marraskuun alkupuolella soudettava Head of the River Fours -kisa, johon kumpikin yliopisto on lähettänyt omat nelosjoukkueensa. Kisa soudetaan täsmälleen samalla radalla kuin Oxford-Cambridge -soutu, mutta toiseen suuntaan. Tänä vuonna Cambridgen perämiehettömänä nelosena soutanut ykkösjoukkue taittoi matkan aikaan 19:36, hitaammalla perämiehellisellä nelosella soutanut kakkosjoukkue taas 19:49. Oxfordin joukkueista nopeimmaksi osoittautui yllättäen perämiehellinen, 19:41, ja vielä toinen perämiehellinen joukkue (19:47) oli nopeampi kuin perämiehetön (19:55).
Joukkueet ovat 1990-luvun alkuvuosista saakka ottaneet osaa marraskuun lopulla järjestettäviin Britannian sisäsoutumestaruuskilpailuihin, joskin viimeisenä kahtena vuonna paikalla samanaikaisten leiritysten vuoksi on ollut joukkueista vain toinen. Valmennusjohto on hakenut sisäsoututulosten perusteella joukkueen sisäistä paremmuusjärjestystä, yleisö puolestaan aloittanut spekulaatiot joukkueiden keskinäisestä fyysisestä paremmuudesta.
Joulukuussa valmentajat rakentavat miehistöistään kaksi kahdeksikkoa, jotka sitten soutavat kisaradan keskenään kilpaa. Tämän jälkeen joukkueet suuntaavat ulkomaille harjoitusleireille, joissa alkaa karsinnan viimeinen vaihe, soutajien jakaminen ykkös- ja kakkosjoukkueisiin sekä lopullisen istumajärjestyksen hakeminen. Tällä kertaa Oxford oli joulukuussa viikon Davosissa hiihtämässä ja tammikuussa viikon Espanjassa soutamassa, Cambridge puolestaan tyytyi pelkkään soutuleiriin Espanjassa. Molempien joukkueiden soutajista osa ottaa osaa myös Ison-Britannian soutumaajoukkueen testitapahtumiin pitääkseen itsensä mukana kilpailussa maajoukkuepaikoista. Helmikuussa ja maaliskuussa ennen kisaa joukkueet ovat perinteisesti viimeistelleet vauhtiaan kilpailemalla Thamesilla lontoolaisia ja paikalle kutsuttuja kansainvälisiä huippujoukkueita vastaan.
Puolen vuoden harjoittelukausi pistää soutajat koville niin henkisesti kuin fyysisestikin, varsinkin kun yliopistot ja kilpailun perinteitä vaalivat tahot ovat tarkkoja siitä, että opinnoissa suoriutuminen ei saa kärsiä kilpailun takia. Yhdistetystä harjoittelu- ja opiskelukuormasta selviäminen vaatii hyvä organisointikykyä ja itsekuria. Esimerkiksi Oxfordin joukkue on tänä vuonna harjoitellut tiistaista perjantaihin kahdesti päivässä, ensin aamuseitsemästä yhdeksään kuntosalilla soutulaitteiden ja punttien parissa, sitten iltapäivällä kahdesta kolmeen tuntiin vesillä. Viikonloppuisin on vedetty kumpanakin päivänä yksi kahdesta kolmeen tuntiin kestävä avovesiharjoitus. Harjoittelua on siten kahdesta viiteen tuntiin päivässä, kuutena päivänä viikossa. Viikottainen harjoituskuorma asettuu 15-25 tunnin välille, mikä ei jää yhtään kansainvälisen huipputason vaatimasta harjoittelusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
176 cm/70 kg /38 v.
Kiitos Markku haasteesta.Haaste otettu vastaan ja suoritettu The Boat Racea fiilistellen. Loppua kohden vauhti hiipui, mutta omasta mielestäni jäähdyttelijäveteraanille ihan kelpo tulos, 25:08,4.
Huomenna voi sitten Eurosportilta katsoa kovien jätkien soutua ja muistella, miltä itsestä tuntui 3350 m:n kohdalla.
Tsemppiä Markulle huomiseen rutistukseen!
Panu
Hyvä Panu! Vielä löytyy pussihousuista muutakin täytettä kuin pelkät muistot, huomaan! Tämä pistetään huomenna pace boatiksi.
Otin haasteen vastaan oikeassa elementissà. Startti aamulla 7:10 Mt Circeon juurelta. Sàà tyyni ja aurinko oli juuri noussut. Olosuhteeni lienevàt olleet merkittàvàsti paremmat kuin Lontoossa. Rannoilla ei kyllàkààn vàkeà parveillut, suoritustani todisti muutama haikara ja satunnainen meloja. Kuvittelin olevani paremmassa kunnossa kuin olinkaan. Jouduin nòyrtymààn aikaan 29:32,2. Keskivauhti pàtkàllà 2:10,7. Vuosi sitten selvitin 6km kilpailun aikaan 24:03, eli keskivauhti/500m oli silloin juuri ja juuri yli kahden, jota pidàn ikààn kuin kusirajana itselleni. Tàytyy todeta ettà tulos ei sinànsà masenna sillà se tehtiin hyvàllà asenteella. Kunto on mità on, toivottavasti menossa parempaan suuntaan. Siviilivelvoitteet verottavat vauhtia, sillà vielà vuosi sitten pystyin kilpailemaan 5-6km matkilla tahdilla 28-30, nyt nuo tahdit jàivàt làhinnà loppukiriin. Matkan aikana vetoja minuutissa kertyi 25-26. Suuri Kiitos haasteesta, matkan aikana onnistuin piiskaamaan itseàni siinà mààrin riittàvàsti ettà olen tyytyvàinen aamuuni.
Ja eikun sità varsinaista kisaa odottamaan.
Lähetä kommentti