keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Seksi, valta ja tiede

Tasa-arvon päivänä hatunnosto Hesarille sukupuolikeskustelun muidenkin kuin feminisminäkökulman noteeraamisesta tämän päivän lehden kulttuuriosastossa. Toisaalta lehti on kyllä antanut niin paljon tilaa liturgisen aseman saavuttaneille ideologisille hokemille esim. naisen eurosta 80 senttinä, joka viidennestä puolisoaan hakkaavasta miehestä ja suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisesta naisvihamielisyydestä, että on kohtuullista päästää muitakin ääniä kuuluville.

Kyseessä on paljon keskustelua herättäneen Naisten seksuaalinen valta -teoksen kirjoittajan Henry Laasasen haastattelu Uutisanalyysi-palstalla. Laasanen kehittelee teoksessaan "seksuaalista markkina-arvoteoriaa", jonka mukaan naisten seksuaalinen vallankäyttö on merkittävä yhteiskunnallinen voima. (Hetero)seksi on Laasasen mukaan rajallinen resurssi, jota naiset tavoitehakuisesti säästelevät ja jota saadakseen miehet ohjaavat käyttäytymistään siihen suuntaan kuin kuvittelevat naisten odottavan. Hän ei tarkoita prostituutiota, vaan naisten ja miesten välistä toimintaa ihan normaaleilla pariutumismarkkinoilla. Asetelmasta seuraa kaikennäköistä, mm. varallisuuden siirtoa miehiltä naisille sekä mieheyteen liittyvää suorittamispakkoa oman markkina-aseman pönkittämiseksi.

Laasasen ajatukset ovat äärimmäisen tervetullut osa siihen kasvavaan tieteellisen keskustelun osaan, jossa inhimillisen toiminnan perusselittäjiä haetaan seksuaalisista motiiveista. Toisaalta niissä on vähän uutta, sillä onhan maailman sivu tiedetty, että miehen varallisuus ja yhteiskunnallinen asema korreloivat merkittävästi hänen pariutumisnäkymiensä kanssa. Nykyisin homma varmaan toimii joskus myös toisin päin, eli yhteiskunnan ja eurokilpailun tikkailla korkealle kiivenneen naisen parisuhdeskenaariot laajenevat hänen asemansa vuoksi. Samanlainen common sense -tosiasia kuitenkin on se, että miesten yhteenlasketun seksuaalisen halun ja tarpeen määrä rankasti ylittää naisten vastaavan. Niin kauan kun tämä asia ei muutu, kyseessä ovat naisten markkinat.

Mielenkiintoisinta Laasasen ajatuksissa on se valtava kritiikki, jota hän on saanut osakseen naistutkimuksen piiristä. Hänet on leimattu ruikuttajaksi, naiskaunaiseksi epätieteilijäksi, tasa-arvon vastustajaksi ja oman seksinkipeytensä kirjan muotoon pukeneeksi peräkammarin pojaksi. Tuntuu siltä, että kiukkuinen vastaanotto kertoo enemmän naistutkimuksen ja radikaalifeminismin pyrkimyksistä monopolisoida tasa-arvokeskustelu itselleen kuin Laasasen kirjan tasosta. Laasanen on tullut teeseillään tunkeutuneeksi sellaiselle alueelle, joka on pyhästi paalutettu vain ja ainoastaan feministisen naistutkimuksen oikeaoppisiksi kelpuuttamille näkemyksille.

Naistutkimuksen edustajat ovat kyllä osoittaneet miehille sallitun väylän osallistua tasa-arvokeskusteluun. Sitä kutsutaan kriittiseksi miestutkimukseksi, joka on metodisesti ja ideologisesti feministisen tutkimuksen kainalossa kasvanut sukupuolijärjestelmien tutkimuksen ala. Kuvaavaa on, että kriittisen miestutkimuksen kärkinimi Arto Jokinen kehottaa vaikenemaan sekä Laasasen että toisen miesten tasa-arvo-ongelmista kirjoittavan tutkijan Pasi Malmin ajatuksista, koska keskustelemalla niille vain annettaan lisää kaikupohjaa. Itse pilasin maanantaini kuuntelemalla kriittisen miestutkimuksen edustajan esitelmää sukupuolesta ja historiasta. Esitelmöitsijä hukutti osin terävänkin analyysinsä ja oivaltavat johtopäätöksensä valtavaan miessukupuolen kollektiiviseen syyllistämiseen ja ruoskintaan. Kuulijoina olleille parikymppisille miesopiskelijoille opetettiin nöyryyttä ja syyllisyydentuntoa oikein isän kädestä, naisiin kohdistetun sorron ja väkivallan vuosisataisella kuvastolla ryyditettynä.

Naistutkimus on dominoinut akateemista keskustelua sukupuolten tasa-arvosta viime vuosiin saakka. Matkan varrella tavoite on muuttunut, retoriikka koventunut ja vaatimukset kasvaneet. Olen tavannut omasta oikeaoppisesta valaistuneisuudestaan häikäistyneitä naistutkimuksen ja kriittisen miestutkimuksen edustajia, jotka loukkaantuvat verisesti eivätkä kerta kaikkiaan voi käsittää, jos joku näkee asiat eri tavalla. He esiintyvät mielellään vapautuksen, suvaitsevaisuuden ja kriittisen tieteellisen keskustelun puolestapuhujina, mutta haluavat kieltää eri mieltä olevilta oikeuden esittää omia näkemyksiään. Tästä on pohjimmiltaan Laasas-keskustelussakin kyse.

Naistutkimuksella tehdään myös härskiä ruohonjuuritason tutkimus- ja urapolitiikkaa. Näin on tietysti muuallakin, mutta tämä on hyvä naistutkimuksen suhteen nimenomaisesti todeta. Kansainvälisten gurujen teoriat ja omat tutkimustulokset kääntyvät kätevästi omaa uraa edistäviksi argumenteiksi: koska miehet ovat sortaneet ja syrjineet naisia vuosisatoja, kuuluu minun siitä hyvästä saada virka ja rahoitus feministiselle tutkimukselleni tässä ja nyt. Mikäs sen mukavampi projekti: pääsee esiintymään valaistuneena hyvien asioiden puolesta puhujana ja sorrettujen puolustajana, ja kaiken lisäksi tämä realisoituu mukavasti vielä yksilötasolla positiivisena urakehityksenä. Todellinen win-win-situation.

Omien kokemusteni pohjanoteeraus tällä alalla on miehen käsialaa. Taannoin sain kovaa kritiikkiä sen vuoksi, että järjestämässäni yhden iltapäivän teemaseminaarissa puhujat olivat kaikki miehiä. Jouduin puolustautumaan sillä, että olin valinnut henkilöt heidän asemansa ja asiantuntemuksensa, en sukupuolensa perusteella. Ei ollut minun vikani, että kaikki aiheemme kannalta keskeiset virat olivat miesten hallussa. Tämän sanottuani yksi paikalla olleista miesprofessoreista yhtyi kritiikkiin moittien alaamme sukupuolten tasa-arvon takapajulaksi. Minuun, yliopiston, free lance -kirjoittelun ja urheilun välimaastosta leipänsä kymmenistä eri työsuhteista keränneeseen pätkätyöläiseen, kohdistamaansa arvostelua hän vielä ryyditti mainostamalla omaa toimintaansa tasa-arvokysymysten edistämisessä. Voitte uskoa, että tämä eläkeviran suojista minun kustannuksellani tapahtunut oman hännän nosto oli vaikea niellä.

Kahden poikalapsen isänä olen tyytyväinen, että tasa-arvokeskusteluumme on ilmestynyt myös Henry Laasasen kirjan sekä Arno Kotron ja Hannu Sepposen toimittaman Mies vailla tasa-arvoa -teoksen kaltaisia puheenvuoroja. En voi hyväksyä sitä, että yhä uusiin miessukupolviin pyritään istuttamaan kollektiivista häpeää ja syyllisyydentuntoa siksi, että miehet menneisyydessä ovat sortaneet naisia. Mitä tulee akateemiseen keskusteluun, saattaisi olla paikallaan perustaa myös oppiala nimeltä kriittinen naistutkimus. Avoimemmin mielin voisi suhtautua sellaiseenkin vaihtoehtoon, että asioita on joskus mahdollista selittää myös sukupuolen ja seksin ulkopuolisilla muuttujilla.

12 kommenttia:

Tapsa P kirjoitti...

Laasasen teesit ovat mukavan vapauttavia ja pätevät ilman muuta ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa, varmaan muissakin vastaavissa.

Mutta miten teoria toimii muulla, esim. islamislaisessa ja afrikkalaisessa maailmassa?

Burkhan takaa on ehkä vaikea realisoida markkina-arvoaan. Mutta joku muu sen varmaan tekee.

Eli onko niin, että länsimaissa naiset ovat viimeinkin ottaneet arvonmäärityksensä omiin käsiin! Tämä on siis osa naisten vapautusliikettä.

Mikä siinä feministejä suututtaa?

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen lukukokemus (jota en kuitenkaan suosittele) tuo päivän JSN:n antamaa langettavaa päätöstä ja siitä Helsingin Sanomien tekemää uutista koskeva kommentointiketju HS:n verkkosivuilla.

Hesarin toimituksellisen linjan näkövinkkelistä läpilaskettujen (varsin tasottomien) mielipiteiden suuri linja edustanee varmaan jotakin ritualisoitua "väärän kuninkaan päivää", eli vaikka kenties yksi päivä meneekin hukkaan pirulliseen hiljaisuuteen, niin ovathan kaikki vuoden muut päivät käytettävissä tieteellisen metodologian, objektivisuuden torson tai vaikkapa niinkin merkityksettömän asian kuin ihmisten oikeusturvan kimppuun käymiseen.

Kun on varmasti oikeassa ja hallitsee oikean ja muodissa olevan historiallisen totuuden (ja näihin sopivat metodologiat), niin pääsee pitkälle. Ehkä Jokisipilänkin kannattaisi kokeilla aluevaltausta myös tällä sektorilla, pelkästään urheilutausta on kuitenkin niin passé "kaisavariksineen".

männistön muori kirjoitti...

Kummasti sinkoilee täällä miehen aatos, ja mielisinpä viskellä hiukan verkkoja sen tielle. Tosi on, että murheen poikana käyskelee se, joka lakkaamatta oljentelee vainon ja närkästyksen katkerassa ilmassa. Ja onpa vaimoväki teitä kuranssannut ja könistänyt, onpa totisesti. Mutta tahtoisinpa uskoa, että vitkoin nousevat nurrupojatkin naulastansa ja tuleepa heistä vielä oikein laatuunkäypiä miehiä sekä sielun että ruumiin puolesta. Mutta jättäkäät nyt lapsekas äköitys ja vikinä, ja olkaa miehiä älkääkä määkiviä jääriä!
Siksipä käännyn puoleenne kiivaalla katsannolla, te vietävän metsäsissit: yksin ei ole miehen hyvä olla. Mieluusti kuultelisin puhetta, joka tulee miehen kallosta, vaan ei hatsaleen ämmän pääkkösestä, niin kuin itse olette miehen mittaa määritelleet.

Anonyymi kirjoitti...

Puhu muori suomia niin itekkin ymmärrät.

männistön muori kirjoitti...

Anonyymille,joka sanoi:Puhu muori suomia niin itekkin ymmärrät.
Herran pieksut: MOT!

Anonyymi kirjoitti...

Jokisipilä sanoi fiksusti sen, mitä monet "pillunpuutteessa inisevät" (femakoiden käsitys) miehet ovat yrittäneet saada sanotuksi. Laasasen kirjassahan on kysymys vain yhdestä näkökulmasta miehen ja naisen suhteisiin. Ei siitä kenenkään pitäisi burkhaansa repiä tai pikkuhousujaan postitella.
Kommentointi Laasasen blogeissa ja mm. Panu Höglundin palstalla vaikuttaa joskus uskomattomalta. Aivan kuin olisi käynnissä sukupuolten välinen sota! Hyviin eläkevirkoihin päässeet femakot ilmeisesti pelkäävät tosissaan asemansa puolesta. Jokainen poikittainen sana pitää teilata kehtoonsa.
Vielä tämä: Jos joku onnistuu todistamaan, että naistutkimus on tiedettä, lupaan syödä tohtorinhattuni.

Emeritus

Jussi kirjoitti...

Teoria on empiirisesti testattavissa oleva tieteellinen oletus. Mikäli se saisi riittävästi kokeellista vahvistusta, siitä tulisi tiedettä.

Onko tämä tiedettä?
http://www.youtube.com/watch?v=GBzOnTeo9-k

tai tämä?
http://www.youtube.com/watch?v=ciFe8JmR-nY

;)

http://www.youtube.com/watch?v=SIlg85GA0GQ&feature=related

no joo...

ja


the lady poet

it was 7 or 8 years ago
we lived together
with our 2 typewriters
working away
and her 2 children
manipulating the room.

she was difficult with
her brats:
"get away! can't you see
that Mama is
typing?"

so they would come to me
and I would
answer their questions
between my beers and
my lines.

I really wasn't too fond
of them
but I wanted the lady to
do well:
poetry was important to
her,
she became very excited
and hammered the keys
as if great verse
was being drilled
into the page.

when she finished a poem
she'd bring it to me
and I'd read it,
"yes, it's good... but
don't you think it'd
read better if you
began at line
4, dropped line
7... and then, of
course, you are going
to need an ending
line, I don't like the
ending..."

"what do you think
the ending should
be?"

"how about..." and
I would suggest a
line.

"why, yes, of course!"
she'd say, then run over
and reshape the
poem.

▲▲▲

the lady's poems began to
appear in some of the
little magazines
and soon
she was invited to give
readings at the
local poetry holes
and I went with her
and
listened

she had long hair and
wild, wild eyes, and
she danced and pranced up
there with her poems,
overdramatizing,
but she had a great
body
and she
twisted
it
and read and waved her
poems

and the men loved her,
such men as there are in
such places
with their little rhymers
tucked into their
knapsacks
and their neutered faces
glistening-
the applause made the lady
think
that things were really
occurring
and it kept her
twisting
prancing, dancing
and
typing...

the lady
one night
after lovemaking
told me,
"some day I will be
greater than
you!"

"at many things,"
I replied, "you
already are."

we typed together
and apart
for some years
and as such things finally go
it went.

she dissolved to some
desert town
and I repaired to
East Hollywood
where I lived with some
ladies
who didn't give a fuck
about typing at
all, who really didn't
give a fuck about
anything.

I lived through that time,
got away,
moved to a small town
near the harbor
where I began to hear from
the lady poet
again
via phone and letter.
mainly, I was evasive, having
learned some time ago that
going back
doesn't mesh with going
forward.

"you were my muse,"
she said, again and
again, "I can't write
anymore..."

so, you see, I served a
purpose:
and that's
a rather nice thing, don't you
think?

much better, I think, than
being known for being kindly
under stress
or having a big throbbing
dick
waving
forevermore ready
to enter those hungry
thighs
where noman, beast or
god
can stay forever
or even
wants to?

Charles Bukowski


*
naiset tarpeessa

-vaistoja pitää tyydyttää
-mieheltä pitää saada lämpöä
-mieheltä pitää saada hyväilyjä
-lapsia ja rintaruokintaa
-vapautumista miehestä ja miehistä
-henkistä liikuntaa
-jatkuvuutta
-jatkuvaa kiinnostavuutta
-imarteluja
-voitonriemua
-valtaa
-uskontoa
-pappeja
-yogaa
-käyttövoimaa
-älyä
-kulttuuria
-ylevyyttä
-niukkuutta ei saa tunnustaa

ja miehen tehtävä on tyydyttää näitä tarpeita

http://www.youtube.com/watch?v=MYaSEygOFbs

mutta

siinä voi miehelle käydä huonosti, jos ei osaa pitää varaansa.

http://www.youtube.com/watch?v=fBMDryYznhU&feature=related

ja

http://www.youtube.com/watch?v=g8KJiay6EI0&feature=related

*

http://www.youtube.com/watch?v=cBXHZNSUtyg

JV kirjoitti...

"Ei ollut minun vikani, että kaikki aiheemme kannalta keskeiset virat olivat miesten hallussa."

No jaa, jos kysessä on sama seminaari, jossa minäkin olin, niin Anita Lehikoinen olisi ollut oivallinen valinta. Hän on iso dirika Opm:ssä ja hoitaa juuri niitä asioita, joita seminaarissa käsittelimme ja olisi ollut pätevämpi puhuja kuin you know who.

Viroista ja naisista: olen ikävä kyllä huomannut sellaisen ilmiön monien miesten keskuudessa, että he eivät ole valmiita panostamaan ja tekemään töitä tieteellisen uransa eteen yhtä paljon kuin naispuoliset kolleegansa.

Jos haluaa viran tai rahoitusta, niitä pitää hakea. Virkoja ja sijaisuuksia pitää hakea myös oman laitoksen, kaupungin, maan ulkopuolelta, eikä pidä tyytyä odottamaan, että jotain tapahtuu omassa pihapiirissä. Meidän ala on erityisen pieni, josta seuraa se, että pitää pätevöityä monella alalla, jos haluaa pärjätä. Tässäkin naiset tuntuvat olevan askeleen edellä.

Akateeminen maailma on kovan kilpailun maailma ja kilpailu kovenee, mitä korkeammalle hierarkiassa ja pätevyydessä etenee. Monille, erityisesti lahjakkaille miespuolisille lupauksille tämä tulee järkytyksenä, kun kaikki professoreiden suitsutus ja käytäväkuiskaukset kuinka "siinä menee tuleva professori" osoittautuvat vain puheeksi. Naisille kilpailu kolahtaa lievemmin, koska heille ei ole koko uran aikana lupailtu mitään ja he ovat tottuneet tekemään töitä urakehityksensä eteen enemmän kuin miehet.

Onko tämä terveellinen trendi? Ei tietenkään. Perusongelma on se, että tohtoreita on liikaa ja heidät asetetaan liian kovaan kilpailutilanteeseen.

Tapsa P kirjoitti...

En oikein usko, että tohtoreita on liikaa.

Ehkä sillä tohtoriudelle vain kasataan liikaa itsestään selviä odotuksia ja urapolkuja.

Jos on jonkin alan huippu, niin maailmahan on avoin - mikä pidättelee!

Frank kirjoitti...

Suomalaiset, skandinaavit, eurooppalaiset naiset ovat kieroontuneitä ynisijöitä.

Amerikkalaisista en uskalla sanoa mitään, koska 1/4:lla nuorista naisista on tauti. Todellinen luku on 1/2 eli 50%, koska 1/2 ei ole koskaan yhtynyt. Siis kiireesti terveystarkastus kaikille USAlaisille jotka saapuvat EU:hun. Sen sanoo jo pelkkä itsesuojeluvaisto.

Olin naimisissa lähes 30v suomalaisen kanssa. Nyt asuttuani muutaman vuoden Aasiassa, tiedän mitä nainen on ja voi olla. En vaihda takaisin. Suomalaisen naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä ja ellei se kelpaa niin kierrätykseen mokoma.

Kekke kirjoitti...

Nimimerkki männistön muori tuntuu jatkavan tuttua kaavaa jossa feminismistä, markkina-arvoteoriasta ja sukupuolieroista kriittisesti argumentoiva ei ole MIES sellaisena mallina kuin nämä muorit miehen mallin ovat cortexinsa sisällä hahmottaneet vaan munakarvaton poika, eunukki tai kitisevä ATM-runkkari.

Sitten nuo samat iloisella double talkilla kuitenkin parkuvat lihaa syövän karvaperseMIEHEN edustamasta sortopatriarkaatista koska sattuvat olemaan mitä olemaan eli femakkoja. *huoh*

männistön muori kirjoitti...

”Kekke” osui harhaan. En ole feministi enkä siihen sotaan lähde. Tasa-arvoa kyllä puolustan. Olen hämmästynyt miesten tavasta lähteä sotaan feministien asein. Siitä teen tarkoituksellista ja muorimaista pilaa.