keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006
Kova kovaa vastaan?
Kavin tanaan Ammanin Royal Cultural Centerissa, jossa samanaikaisesti Lahi-Idan tutkimuksen maailmankongressin kanssa on menossa alueen elokuvatuotantoon keskittyva filmifestivaali. Nain elokuva nimelta The Iron Wall, joka kasittelee Israelin siirtokuntia Lansirannan alueella ja taman prosessin viimeisinta vaihetta, ns. turvamuurin rakentamista.
Elokuva tarkasteli asioita palestiinalaisten nakokulmasta ja teki sen tyylikkaan rehellisesti. Keskeisena pointtina oli osoittaa, kuinka Israelin hallituksen poliittisesta suuntauksesta riippumatta olivat tietoisesti pyrkineet rohkaisemaan ja laajentamaan siirtokuntia Lansirannalla. Vaikka sita ei tietenkaan kukaan suostu lausumaan aaneen, oli (ja on) taman politiikan tarkoituksena vallata alueita juutalaisasutukselle ja nain pikkuhiljaa tehda elinkelpoisesta palestiinalaisvaltiosta sula mahdottomuus. Muutama vuosi sitten pystytetty muuri ei suinkaan seuraa Lansirannan rajoja, vaan reitti on valittu silla kriteerilla, etta mahdollisimman suuri osa siirtokunnista tulisi eristetyksi palestiinalaisasutuksesta.
Taas on tietysti kysymyksessa asia, jolla on hyvin monimutkainen historiallinen taustansa ja jota voi tarkastella hyvin monesta nakokulmasta, mutta silti elokuvaa katsoessa herasi kysymys, etta nainko se rauha nyt sitten saavutetaan? Katsokaapa vaikka oheista Qalqiliyan kaupungin karttaa, johon muurin reitti on merkitty. Palestiinalaiset kaupungissa asuvat viljelijat jaivat muuria rakennettaessa toiselle puolelle kuin viljelysmaansa.
Elokuvassa haastateltiin Hebronissa palvelleita Israelin armeijan (IDF) sotilaita, joiden omalle tunnolle ja maalaisjarjelle kokemukset siella olivat olleet liikaa. Kaupungissa asuu 130.000 palestiinalaista ja 500 israelilaista siirtokuntalaista. Poliisi ja IDF suojelevat siirtokuntalaisia, jotka ovat militanteista militanteimpia. Kaupungista loytyi pelkastaan juutalaisille tarkoitettuja katuja ja ajoittain palestiinalaisille julistettiin ulkonaliikkumiskieltoja. IDF:n partiot noudattivat naiden maaraysten noudattamista.
Sanotaan, etta kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa, ja totta vie, kohtaus jossa israelilaismetsurit katkovat moottorisahoillaan palestiinalaisviljelijan oliivipuita ja vieresta seurannut poliisi antaa pamppua tata epatoivoisesti estamaan pyrkivalle viljelijalle, ei paljon kommentaaria kaipaa.
Hakusanat
henkilökohtaiset,
politiikka,
taide
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti