Ei syytteitä Muhammed-kuvista

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti torstaina päätöksensä, jonka mukaan Muhammed-pilakuvat verkkosivuillaan julkaisseen Suomen Sisu -järjestön menettely ei anna aihetta syytteiden nostamiseen. Keskusrikospoliisi otti asian helmikuussa tutkiakseen, koska epäili järjestön kolmea johtohenkilöä uskonrauhan rikkomisesta. Tuolloinen tutkimispäätös tehtiin KRP:ssä suuren kohun saattelemana, olihan pääministeri Matti Vanhanen juuri pyytänyt kuvien julkaisua anteeksi Suomen hallituksen puolesta. Pidin Vanhasen toimintaa oudoksuttavana ja ennustin, että jo syyttämiskynnyksen ylittyminen on erittäin epätodennäköistä, tuomioista nyt puhumattakaan.

Kalskeen päätöstä ei oikein voi kuvata voitoksi sananvapaudelle, koska Suomen Sisu ei kuvin julkaistessaan missään vaiheessa varsinaisesti liikkunut missään sananvapauden harmaalla alueella. Järjestö yksinkertaisesti vain hyödynsi sitä ilmaisunvapautta, jonka laki Suomessa kansalaisilleen ja järjestöilleen takaa. Siksi olikin niin kummallista, että Vanhanen ryhtyi pyytelemään asiassa anteeksi ja että KRP kiirehti omasta aloitteestaan käynnistämään asiassa tutkinnan. Toisaalta tietysti oli hyvä, että tutkinta tehtiin, koska nyt jälleen kerran saatiin vahvistettua näille "pyhien asioiden loukkaamattomuuden" peräänkuuluttajillekin se, että sananvapaus menee länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa yksittäisten uskontojen harjoittajien subjektiivisten loukkaantumiskokemusten edelle. Olisi mieletöntä, jos erilaiset uskonnolliset ryhmittyvät tai mitkä tahansa kuppikunnat pääsisivät määräämään, missä kulkevat sananvapauden käytön hyväksyttävät rajat.

Erityisen merkille pantavaa apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksessä oli se, että siinä todettiin pilakuvien julkaisun kyllä loukanneen muslimien uskonnollisia tunteita. Tämä kuitenkaan sinänsä ei Kalskeen mukaan vielä täyttänyt rikoksen tuntomerkkejä, koska epäiltyjen motiivina ei ollut "erityisessä loukkaamistarkoituksessa tehty herjaaminen ja häpäisy". Eli sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää sellaisia käsityksiä, jotka joidenkin mielestä ovat epämiellyttäviä tai loukkaavia. Tämän periaatteen vahvistaminen on tärkeää, sillä suomalaisessakin julkisessa keskustelussa on ilmennyt pyrkimystä poliittisen korrektiuden, monikulttuurisuuden tai muun vastaavan nimissä ryhtyä rajoittamaan ilmaisuvapauden tätä puolta. Jos sananvapautta lähdettäisiin tällä tavalla kaventamaan yksittäisten ihmisryhmien tunteiden huomioimiseksi, oltaisiin todella kaltevalla alustalla. Jokainen tällainen ratkaisu merkitsisi käänteistä diskriminaatiota ja kaikken muiden mahdollisten ryhmien oikeuksien polkemista.

Näitä kunnioitus-, loukkaamattomuus- ja pyhyysasioita miettiessä on hyvä pitää mielessä vanha sanonta, jonka mukaan tie helvettiin on silattu hyvillä aikeilla.