Hölmöläisten puuhaa Turussa

Turun kulttuurilautakunta on suuressa viisaudessaan päättänyt ryhtyä perimään maksuja kaupungin koulujen seinillä roikkuvista tauluista, kahdeksan euroa per raamit. Herrasmiehenä olen pyrkinyt pitämään tämän blogin kielenkäytön asiallisena, mutta täytyy tunnustaa, että kun luin asiaa koskevan uutisen Helsingin Sanomista, ajattelin, että kaikkea saatanaa sitä nyt kotikaupunginkin virkakoneistossa puuhataan. Kyseessä ovat taulut, jotka muuten olisivat kaupungin taidemuseon varastoholvissa pölyttymässä, jos siellä vain olisi tilaa. Saatuaan näin kätevästi toissijaisen varastointipaikan kulttuurivaliokunta muistaa hyväntekijöitään lähettämällä laskun tavaroista, joita, näin veikkaan, ns. asiakkaat eivät ikinä riesoikseen edes pyytäneet. Tätä ei tule ymmärtää kannanotoksi ko. taiteen tasoon, sillä en ole kuvia itse edes nähnyt.

Tässä voisi sivistymättömämpi kaveri jo olla huuli ymmyrkäisenä, mutta onneksi mm. taidetta vastuualueenaan hoitava apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartiala (kykypuolueen yrittäjäsiipeä) valisti meitä, että "maksu on vain kustannustietoisuuden lisäämistä, sillä kaikki asiat kunnissa maksavat. Taiteen ylläpidosta koituu koko ajan kustannuksia ja tämä maksuhan on äärettömän pieni". On se ainakin pieni verrattuna Turun kaupungin seuraavalle vuodelle hyväksyttyihin edustuskuluihin 226.000 euroa, eikä se kauhean suureksi kasva edes verrattuna apulaiskaupunginjohtaja Hartialan henkilökohtaiseen edustusbudjettiin 5.000 euroa. Populismia ehkä, mutta pakko on todeta, että jos Hartialalle antaisi lapikasta perssiiseen, voisi koulujen ja päiväkotien seinille ripustaa peräti 625 taulua. Tai jos päätettäisiin hämmentää budjettia oikein kunnolla ja uhrattaisiin 50 prosenttia edustusbudjetista pilttien ja murrosikäisten taide-elämysten tieltä, mahdollistaisi se kaupungin kasvatusinstituutioihin vuoden mittaisen volyymissaan suorastaan infernaalisen 14.125 taideteoksen näyttelyn. Turkulainen taidemuseoväki itse ei ole taidelainausmaksun puolesta barrikadeille noussut, vaan päinvastoin on hienovaraisesti pyrkinyt vihjaamaan, että painetta tällaiseen vetoon on tullut virkamiesjohdon puolelta.

Kun tälle kustannustietoisuuden lisäämisen linjalle lähdetään, on hyvä tiedostaa, että rahaa voidaan ryhtyä pyytämään aika lailla kaikesta, kun sitä pakkosiirretään taskusta toiseen. Taidekasvatuksen ohella saadaan takapuolet pyyhittyä moneen muuhunkin tärkeään asiaan, kun saman kaupungin hallintokunnat pätemisen ja ”kustannustietoisuuden” nimissä ryhtyvät lähettelemään laskuja toisilleen. Puolalanmäen peruskoulun rehtori Tuomas Nousiainen ilmoitti, että näillä ehdoilla koulun seiniltä löytyvät 22 taulua lähtevät takaisin varastoon. Surkuhupaisasti kaupungin taidekokoelmista vastaava Wäinö Aaltosen museon johtaja Riitta Kormanon ilmoittaa, että museon varastot ovat jo niin täynnä, ettei palautettavia tauluja voida hakea pois, ellei sitä sitten oikein ehdottomasti vaadita.

Nousiaisen linjaus on tällaisen pölhöyden edessä ainoa oikea. Jos veronmaksajien jo kertaalleen kustantaman taiteen, jolle ei ole löytynyt näyttelytilaa ja jonka kaupunki varastojen täyttyessä on dumpannut oppilaitosten huoleksi, välivarastoinnista pitää ryhtyä maksamaan, on parempi antaa Hartialan ja kumppanien hakea omansa pois. Aivan oikein Nousiainen totesi HS:n haastattelussa, että kuluja voitaisiin ryhtyä peräämään toiseenkin suuntaan, eihän säilyttäminenkään ilmaista ole. Kenties kulttuurivaliokunnan kokoustilan seinältä löytyisi tilaa? Joka tapauksessa, jos kuvat lähtevät, valveutuneena veronmaksajana ainakin minä haluan nähdä kuitit siitä, kuinka paljon rahaa työajan, hallintokulujen ja kuljetuskustannusten muodossa operaatioon on palanut.

Hartialan viesti on mielenkiintoinen ja paljon puhuva: se, että kaikesta maksetaan ja ollaan ”kustannustietoisia”, on nyky-Turussa suurempi ja tärkeämpi arvo kuin se, että koulujen ja päiväkotien ns. asiakkaat pääsisivät nauttimaan taiteesta. Ei niitä tauluja varmaan puhki tuijoteta, mutta uskon, että nykyisen sijoituspaikan kokonaishyöty pitkällä ajalla kevyestikin ylittää tuon kahdeksan euroa vuodessa per taulu.

Mutta jos näin on niin näin on. Tuhkatkin pesästä perkele. Seuraavana askeleena sitten vaan katurakennusosasto lähettämään Hartialalle laskua hänen käyttämiensä tie- ja katuosuuksien asvaltinteosta ja liikennemerkeistä, liikuntavirasto vastaavasti pankkisiirtoa pururatojen ja ulkoalueiden käytöstä. Ja kai sitä voisi jotain periä yleisestä puhtaanapidosta ja koiranpaskan pois siivoamisesta. Niin ja tietysti poliisi voisi muistaa pienellä maksumääräyksellä siitä hyvästä, että spurgut ja kriminaalit kerätään pahnoille pois kunniallisten kaupunkilaisten elämää pilaamasta. Entäpä tulipalot?

Kaikkein kalleimmaksi tulee aina mitä ihmeellisimmissä muodoissa realisoituva älyllinen ongelmajäte. Ei vaan taida löytyä laskutusosoitetta?