Vuoden henkilö 2006 - me!

Time Magazine on vuodesta 1927 valinnut joulukuun lopussa kuluvan vuoden merkittävimmän henkilön. Kunnian ovat saaneet mm. Mahatma Gandhi (1930), Adolf Hitler (1938), Josef Stalin (1939), kuningatar Elisabet II (1952), ajatollah Homeini (1979) ja George W. Bush (2000, 2004 ja yhdessä isänsä kanssa 1990). Yksittäisten henkilöiden ohella huomionosoituksen kohteeksi ovat päässeet myös tietyt ihmisryhmät, esimerkiksi amerikkalaiset naiset (1975), nuoriso (1966) ja unkarilaiset vapaustaistelijat (1956). Kertaalleen valinta on kohdistunut myös tyystin ihmiskunnan ulkopuolelle, kun vuonna 1982 "vuoden henkilöksi" nimettiin tietokone.

Timen vuoden 2006 henkilö olit sinä (you). Tällä lehti tarkoitti kaikkia internetin käyttäjiä. Lainataan perusteluja:

Kun vuotta 2006 katsoo toisenlaisten linssien läpi näkee kokonaan erilaisen tarinan, tarinan, joka ei kerro sen paremmin konflikteista kuin suurmiehistäkään. Tämä tarina kertoo yhteisöstä ja yhteistyöstä, joka laajudellaan ylittää kaiken aiemmin tunnetun. Se kertoo kosmisesta tietovarastosta nimeltä Wikipedia ja miljoonakanavaisesta ihmisten verkostosta nimeltä YouTube sekä online-suurkaupungista nimeltä MySpace. Se kertoo siitä, kuinka monet ottavat valtaa harvoilta ja auttavat toisiaan ilmaiseksi ja siitä, kuinka tämä ei ainoastaan muuta maailmaa vaan myös niitä tapoja, joilla maailma muuttuu.

Uskon, että historiallisen perspektiivin kasvaessa internetin merkitys tullaan näkemään yhä suurempana ja käänteentekevämpänä. Kontrasti vaikkapa vielä 1980-luvulle on valtaisa. Kännyköitä ja sähköpostia ei ollut, tietoa haettiin ensisijaisesti kirjastoista ja kotona tietosanakirjoista, ja tiedonvälityksen suhteen oltiin aika lailla tarjonnan armoilla, mikä varsinkin rautaesiripun tuolla puolen mahdollisti massiivisen mielipideilmaston ja sananvapauden pimentämisen. Väitän, että internet-todellisuudessa Neuvostoliiton ja DDR:n kaltaisten valtioiden olemassaolo olisi täysin mahdotonta.

Tämän päivän Hesarissa Unto Hämäläinen kommentoi Timen valintaa ja internetiä. Hämäläinen suhtautuu nettiin pääosin positiviisesti, mutta peräänkuuluttaa varovaisuutta. Hänen mukaansa kiristynyt kilpailu lukijoista on saanut esimerkiksi monet bloggaajat turvautumaan kyseenalaisiin keinoihin, esimerkiksi keskustelupalstoille postattaviin linkityksiin ja näkyvyyden tavoitteluun lähes hinnalla millä hyvänsä. Erityisesti Hämäläinen oli huolissaan internetissä julkaistuista perättömistä ja herjaavista kirjoituksista. Hämäläisen arvio internetin merkityksestä tiedonvälitykselle kokonaisuudessaan on varovainen, eli hän näkee sen lähinnä perinteistä tiedonvälitystä täydentävänä ilmiönä.

Historiallisessa tarkastelussa internet on vielä niin nuori innovaatio, että olisi ihme, jos lastentauteja ja erilaisia lieveilmiöitä ei löytyisi. Aivan tästä huolimatta on kuitenkin todettava, ettei maailmanhistoriassa mikään aiempi tiedonvälityksen väylä ole kasvanut, kehittynyt ja lisännyt merkitystään yhtä nopeasti ja perustavaa laatua olevalla tavalla. Kehityksen pyörää ei voi kääntää enää taaksepäin, eikä paluuta esim. Kylmän sodan suljetun ja kontrolloidun ilmaisunvapauden aikaan ole paluuta. Tiedonvälityksen monopolit ovat murtuneet niin valtiollisella kuin markkinoidenkin tasolla.

Hesarin tiedesivuilla oli mielenkiintoinen juttu, jossa eri alojen kansainvälistä huippua edustavilta tutkijoilta oli kysytty näkemyksiä siitä, millainen maailma on vuonna 2056. Kädellisten tutkija Frans de Waal uskoo, että tuolloin voimme ostaa "t-paidan, johon on ahdettu yhtälöiksi kaikki universuminen fysikaaliset lait". Neurotutkija Igor Aleksanderin mukaan hakukoneet ovat historiaa ja ihmiset keskustelevat omien "digitaalisten avustajiensa" kanssa. Tiedon hakua ei enää ajatella erillisenä käsitteenä, vaan siitä on tullut erottamaton osa kaikkea ihmiselämää.

Mielenkiintoisia visioita. Yhä useammin olen itsekin havainnut internet-yhteyttä vailla ollessani kaipaavani esim. Wikipediaa, Googlea tai netin karttapalveluja. Yhä useammin huomaa antavansa ihmisten kysymyksiin vastauksen "katso netistä". Mobiilipalvelut ovat askel siihen suuntaan, mihin informaatio- ja tietotekniikan alalla ollaan menossa. Ajatelkaapa vaikkapa baarin tietovisaa muutaman kymmenen vuoden päästä: ennen kuin aloitetaan, sammuttavat kaikki farkkutakkinsa ja t-paitansa! Eikä huijata älykalsareilla! Tulevaisuuden suuret kysymykset tulevat liittymään pääsyyn (access) ja kontrolliin: kenellä on pääsy uuden teknologian ja infromaation luo, ja kuka informaatiovirtoja kontrolloi. Tässä suhteessa eteemme avautuu loputtomien mahdollisuuksien ohella myös uhka eriarvoistumisesta, jossa hyvä- ja huono-osaiset ovat kauempana toisistaan kuin milloinkaan aikaisemmin.