Ei yllätystä - Oxford voitti

(Sisäsoutuhaasteen tulokset ks. seuraava kirjoitus)

Nopea post-race analyysi Oxford-Cambridge -kisasta: 155th Boat Race päättyi Oxfordin voittoon niin kuin etukäteen laskeskelinkin. Ennen kisaa odotettiin, että Cambridge pääsisi nopeammin liikkeelle ja yrittäisi leikata veneenmitaan kaulan saatuaan Oxfordin eteen ajolinjalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä startin tapahtuessa Cambridgen perämies Dowbigging oli juuri nostamassa kättään ylös pyytäkseen lisää valmistautumisaikaa suunnan korjaamiseksi. Tuomari ei tätä kuitenkaan noteerannut, jolloin Cambridgen ensimmäiset vedot kärsivät pahasti. Oxford otti ensimmäisellä 300 metrillä puolen veneenmitan johdon.

Vihdoin vauhtiin päästyään Cambridge kyllä tuli takaisin tasoihin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Etukäteen joukkueen kovimmaksi valtiksi ajateltu ase kova startti jäi toteutumatta. Tämän jälkeen matkan puoliväliä lähestyttäessä Cambridge teki rohkean vedon ja yritti siirtyä kunnolla johtoon Surreyn hevosenkengän sisäkurvin avulla, mutta ei onnistunut pääsemään kokonaista veneenmittaa karkuun. Mitä ilmeisemmin joukkue oli tässä kohtaa fyysisen suorituskykynsä aivan ylärajoilla, eli riskillä mentiin, mutta toisaalta vaihtoehtoja ei juuri ollut.

Sitten tuli ratkaisu. Colin Groshong Oxfordin perässä ajoi aggressiivisesti avain Cambridgen kylkeen kiinni ja airojen liikeradat menivät päällekkäin. Oxford tuli jatkuvasti lähemmäs ja pian Cambridgen seiskasoutaja Tom Ransleyn airon lapa iskeytyi voimalla Oxfordin kakkossoutaja Colin Smithin airon varteen. Soudun kannalta tahtisoutajan rytmin sekoaminen on monin verroin pahempi juttu kuin keulapään sotkeutuminen, sillä se sotkee koko joukkueen tahdin. Airot kolisivat toisiinsa muutamaankin otteeseen, ja Cambridgen flow särkyi totaalisesti.

Nähdäkseni kummatkin perämiehet tekivät korjausliikkeen, mutta Dowbiggin isomman, mikä saattoi olla virhe. Groshong käänsi vain sen verran kuin pakko oli, ja mikä tärkeintä, Oxfordin harmonia ei kärsinyt kolinoista kovinkaan pahasti. Cambridge sen sijaan joutui kasaamaan soutunsa kokonaan uudestaan, ja veneen vauhti putosi hetkellisesti pahemman kerran.

Cambridgen kootessa itseään Oxford, joka läpi kontaktikohdankin piti tahtinsa 35:ssä, näki tilaisuutensa tulleen ja Groshong komensi noston. Kun Kusurin tahdissa hilasi vetotiheyden 38 vetoon minuutissa, Oxford tuli hetkessä rinnalle ja ohi. Cambridge pystyi vielä jonkinlaiseen vastaukseen ja roikkui hetken mukana, mutta pian eroa alkoi tulla tasaisesti. Oxfordin soutu oli teknisempää, harmonisempaa, rennompaa ja helpomman näköistä. Kuten Kusurin sanoi, tämän jälkeen matkanteko oli helppoa.

Jonkinlainen yllätys oli Cambridgen silminnähden puutteellinen yhteensoutu. Varsinkin kansainvälisesti kokematon McEachern nelospaikalla näytti olevan jatkuvasti vähän epätahdissa. Roiskeet ja vaahtoavat aironjäljet kertoivat epäpuhtaasta lapatyöskentelystä monella Cambridgen soutajalla.

Oxfordin voitto ei tainnut olla missään vaiheessa kisaa ihan oikeasti uhattuna. Cambridgen soutajista huomasi maaliintulon jälkeen, että oli jouduttu menemääm fyysisesti aivan äärirajoille ja vähän ylikin, eikä tekniikka enää aivan pysynyt kasassa. Oxfordin joukkue oli niin kova, ettei 110-prosenttinenkaan onnistuminen olisi välttämättä Cambrdigelle riittänyt. Nyt kun sitä ei tullut, kisa ratkesi hyvissä ajoin ja selvästi.

Tuloksia

Oxford-Cambridge -kisan startti tapahtuu Thamesilla muutaman tunnin kuluttua. Concept2-Thamesilla matkansa taittaneet, laittakaahan tuloksia tulemaan joko kommentteihin tai meilillä jokisip(at)utu.fi. Alla lista minulle tähän mennessä tulleista noteerauksista. Sulkeissa 500 metrin keskivauhteja ja mahdollisia muita tietoja.

Aimo Sironen, Evijärvi 23.41,8 (1:44.8)

Markku Jokisipilä, Turku 24.04,1 (1:46.5)

Veikko Sinisalo 25.28,6 (1:52,7)

Panu Soitso, Porvoo 25.40,5 (1:53.6)

Kai Ellfolk 25.40,5 (1:53.6)

Hannu Kaila, Turku 28.10,6 (2:04.6)

Päivi Parikka-Sinisalo 28:35,2 (2:06,5, nopein nainen)

Rauli Lautkankare, Turku 28.35,2 (2:06.5)

Marcus Bäckman, Helsinki ARK 29.53,7 (2:12.3, 68 vuotta)

Elias Aarnio, Turku 29.58,8 (2:12.6, nopein perämies)

Lisää mahtuu ja vielä ehtii hyvin vetääkin, joten antaa tulla tuloksia vaan! Aimolle (sisäsoudun 30-39 vuotiaiden kevyen luokan SM-kultamitalisti tältä vuodelta) onnittelut hienosta tuloksesta! Nyt tuli revanssi SM-kisojen joukkuekisasta!

Itselläni ei ihan paras päivä osunut kohdalle, mutta maaliin saakka päästiin. Lämmittelyssä ja ekalla parilla kilometrillä tuntui vielä siltä, että tänään mennään 1:43.x -vauhtia koko siivu läpi, mutta tuntemus osoittautui katteettomaksi optimismiksi. Ja kuten alan naiset ja miehet tietävät, kun menee ennen puolimatkaa liian hapoille, viimeiset kilometrit ovat pitkiä.

Venäläiset ja suomalaiset historiakäsitykset

(Oxford-Cambridge -soutuhaasteesta tietoa etsivät, kelatkaa alaspäin, nyt on poliittisen historian vuoro)

Hiljattain julkaistussa kirjassaan Lumedemokratia (WSOY 2009) "suomettumisen hämähäkkejä" metsästävät toimittajat Katja Boxberg ja Taneli Heikka eivät välttämättä ole teeseineen ihan niin metsässä, kun professori Juha Sihvola antoi HS:n arvostelussaan ymmärtää. Ylipäätään oli erikoista, että suomalaisen humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen suurimpiin nimiin lukeutuva, Historiallisen Aikakauskirjankin päätoimittajana toiminut Sihvola katsoi tarpeelliseksi asettua niin tiukasti puolustelemaan 1970-luvun toimintaa ja ilmapiiriä. Hän syyttää Boxbergia ja Heikkaa amatöörimäisyydestä ja anakronismista, mutta katsoo itse voivansa muitta mutkitta julistaa, että kaikkien muiden kuin taistolaisten neuvostomyöntyväisyys oli pelkkää kansallisen edun sanelemaa teeskentelyä ja sellaisena suurta poliittista viisautta. Mistä vuonna 1957 syntynyt ja ihan muita asioita tutkinut Sihvola voi sen niin varmasti tietää? Miksei tätä ilmiselvää kansallista kipupistettä saisi lähestyä kriittisesti ja poleemisestikin?

Imbi Pajun ja Sofi Oksasen toimittama tuore kirja Kaiken takana oli pelko. Kuinka Viro menetti historiansa ja kuinka se saadaan takaisin (WSOY 2009) ja sen julkistamistilaisuuden yhteydessä järjestetty paljon ennakkoon kohuttu mutta melkoiseksi epätapahtumaksi jäänyt "Nashi-nuorten mielenosoitus" ovat herättäneet Suomessa jälleen kerran keskustelua siitä, kuinka Venäjällä tarkastellaan Baltian maiden historiaa, erityisesti niiden neuvostomiehityksen aikaa.

Suomessa on kritisoitu erityisesti Venäjän virallisia tahoja neuvostomyyttien ylläpitämisestä. Kriitikot ovat osoittaneet, etteivät Kremlin vallanpitäjät ja heidän intellektuaalisessa talutusnuorassaan olevan venäläisten enemmistö ole tunnustanut sitä, että Baltian maat liitettiin 1940 pakolla osaksi Neuvostoliittoa, vaan päinvastoin väittää, että maat liittyivät osaksi kommunistista suurvaltaa vapaaehtoisesti. Samoin on venäläistulkintoja arvosteltu Stalinin ajan muidenkin rikosten kuten pakkokollektivisoinnin ja -teollistamisen sekä 1930-luvun puhdistusten, lakaisemisesta maton alle ja ylipäätään diktaattorin historiallisen kuvan kiillottamisesta. Venäläiset eivät ole myöskään suostuneet tunnustamaan, että puna-armeija kukisti väkivalloin demokraattisiin uudistuksiin tähdänneet Unkarin kansannousun vuonna 1956 ja Prahan kevään liikehdinnän 1968.

Kelataan kolmekymmentä vuotta taaksepäin. Tämän päivän Hesarin yleisönosastolla on kirjalija-opettaja Arno Kotron hyvä tuokiokuva 1970-luvun lopun suomalaisesta historian kouluopetuksesta. Laajassa käytössä ollut Yläasteen historian oppikirja Historia ja me 8 (Weilin & Göös, 1977) mm. toteaa , että

"Viro, Latvia ja Liettua, jotka puna-armeija vapautti saksalaisten miehityksestä, liittyivät uusina tasavaltoina Neuvostoliittoon"

"Tshekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhallisesti"

"Neuvostoliitto on noudattanut rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikkaa"

Lisäksi Matti Castrenin, Reino Riikosen ja Leo Suurosen laatima oppikirja kehuu itänaapurin elinoloja, vakaata talouskehitystä, Stalinin valtavaa positiivista merkitystä, samalla kun se USA:sta puhuttaessa alleviivaa eriarvoisuutta, köyhyyttä, rikollisuutta ja ihmisoikeusongelmia.

Tutkija-maratoonari Janne Holmén loi väitöskirjassaan vertailevan katsauksen pohjoismaissa Kylmän sodan kaudella käytössä olleisiin historian oppikirjoihin, ja havaitsi suomalaisesta 1960- ja 1970-lukujen oppimateriaalista mm. seuraavia painotuksia:

- talvisota vain "puhkesi"

- maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja

- Neuvostoliitossa toteutettiin mittavia luonnonsuojelutoimia

- keskusjohtoinen suunnitelmatalous toimi kapitalismia paremmin

- Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ollut juuri nimeksikään

- Prahan kevät johtui "vastavallankumouksen uhasta" ja Länsi-Saksan uhkaavasta politiikasta

- vasta 1990-luvulla todettiin kiertelemättä, että Neuvostoliitto murskasi Itä-Euroopan reformiliikkeet sotilaallisella voimallaan

Koulun oppikirjat olivat käyneet läpi tarkan virallisen syynin sen varmistamiseksi, että ne olivat voimassaolevien pedagogisten, kulttuuristen ja poliittisten arvojen mukaisia. Näin voi katsoa, että edellämainitut käsitykset edustavat 1970-luvun Suomen virallista historiantulkintaa.

Historian Opiskelijain Liiton vuosikokous julkaisu 31.3.1973 julkilausuman "Oikean tiedon puolesta - YYA velvoite historian opetukselle ja tutkimukselle", jossa todettiin mm. seuraavaa:

...Yliopisto- ja korkeakoululaitokselle asettuu erittäin vaativa tehtävä suomalais-neuvostoliittolaisten ystävyys- ja yhteistyösuhteiden vaalijana ja edelleenkehittäjänä. Sen tehtävänä on tuottaa tietoa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista, niiden luonteesta ja historiasta sekä niistä mittaamattomista mahdollisuuksista, joita yhteistyö Neuvostoliiton kanssa Suomelle tarjoaa kaikilla elämänaloilla. Ennenkaikkea sen tehtävänä on kasvattaa sivistyneistö, joka sekä tiedollisesti että asenteellisesti kykenee ymmärtämään Suomen ja Neuvostoliiton kansojen yhteiset perustavaa laatua olevat edut ja yhteistyön Suomelle tarjoamat valtavat kehitysmahdollisuudet...

...Suomen ja Neuvostoliiton hyvät ja luottamukselliset suhteet ja niiden edelleen kehittäminen voivat perustua vain sille, että Suomen puolelta myönnetään näiden suhteiden hoidossa tapahtuneet virheet ja laiminlyönnit ja otetaan oppia niistä...

...YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlavuonna on painokkaasti vaadittava, että yliopisto- ja korkeakoululaitos ottaa paikkansa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden lujittamisessa ja edelleen kehittämisessä. Historia-aineiden kohdalla ensimmäinen askel tällä tiellä on neuvostovastaisten oppikirjojen korvaaminen sellaisilla, jotka tarjoavat oikeaa tietoa Neuvostoliitosta...

Yritin kaivaa tietoa siitä, ketkä HOL:n hallituksessa vuonna 1973 istuivat, mutta netistä en löytänyt, joten lähetin asiasta tiedustelun järjestön nykyisille toimijoille. Jos joku lukijoista ehtii ensin, kommenttipalstalle vaan. Nimien tietäminen voisi avata mielenkiintoisia näkökulmia.

Tämän ajattelutavan tulkinnallinen kulminaatiopiste oli ns. Pirkkalan moniste, Opetusministeriön, Kouluhallituksen ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen kokeilu, jota käytettiin Pirkkalan kunnan peruskoulun viidensillä luokilla eli 11-vuotiaiden oppilaiden historian opetuksessa lukuvuonna 1974-75. Jos tuuba maistuu, se löytyy myös netistä. Joku nuori tutkija voisi tehdä tästä kokeilusta kunnon selvityksen ja käydä vaikkapa haastattelemassa tuota monistetta koulussa päntänneitä, niin saataisiin tähän erikoiseen episodiin myös vähän kokemushistoriallista valaisua.

En väitä itse olleeni yläasteikäisenä 1980-luvulla yhteiskunnallis-poliittisesti erityisen valveutunut, mutta sen muistan, että tajusin (toki varmastikin ei-edistyksellisten aikuisten sopivalla avustuksella) jo varhaisteininä juttujen neuvostolan ihanuudesta olevan täyttä fuulaa. Vuosikymmen tarjosi Suomen Neuvostoliitto-suhteen absurdiudesta minulle parikin erikoista kokemusta, joiden myötä syntynyt vaikutelma osoittautui murrosvaiheessa 1989-1991 paikkansapitäväksi.

Mieleen on jäänyt myös kesä 1991, jolloin Turun Soutajilla oli riveissään kaksi virolaista vierastyöläistä, minua pari vuotta vanhemmat Tarmo ja Siim. Molemmat olivat suorittaneet varusmiespalveluksensa Neuvostoliiton armeijassa, ja tarinat vähemmistökansallisuuksia edustavien oloista ja kokemuksista puna-armeijan riveissä olivat melkoisia. 1980-luvun loppuvuosina he olivat kuuluneet myös Neuvostoliiton juniorimaajoukkueeseen soudussa sekä edustaneet kertaalleen sirppiä ja vasaraa maailmanmestaruuskilpailuissa. Mielenkiintoisia varsinkin lääketieteellisessä mielessä olivat kertomukset myös tältä saralta. Elokuussa 1991 pääsin läheltä näkemään sen riemun, jota tieto Viron itsenäistymisen palautumisesta nuorissa miehissä sai aikaan, sekä sen lopulta tilapäiseksi osoittautuneen kauhun, jonka kommunistijuntan epäonnistunut vallankaappausyritys heissä herätti.

Jos 1980-luvun kansainvälisestä politiikasta minulle jotain jäi mieleen, oli se ymmärrys siitä, ettei Neuvostoliitto todellakaan rokannut. On muuten mielenkiintoista panna merkille, kuinka paljon nuo 1970-luvun opiskelijajärjestöjen julkilausumat retoriikaltaan muistuttavat opetusministeriön ja yliopistojen nykyisiä strategialausumia. Tässä olisi selvä diskurssianalyysin paikka. Substantiivit ovat tietysti muuttuneet, mutta verbit, adjektiivit, kieltä raiskaava tyylitajuttomuus ja banaali paatos ovat samoja. En ole asiaa tutkinut, mutta petu-metodilla väitän, että tiettyä overlappia saattaa löytyä myös laatijoiden nimilistoista.

Onko suomettuminen todella niin selkeästi rajautuva ja jo niin läpikotaisesti tunnettu juttu kuin professori Sihvola kirja-arvostelussaan esitti? Ja millaista keskustelua on se, kun Sihvola kertoo pohtineensa, että oliko hänen suomettumisen motiiveja koskevia ajatuksiaan kritisoineen Boxbergin motiivina "laiskuus, epärehellisyys vai niiden yhdistelmä"? Millaista viestiä tiede-eliitin edustaja tulee tässä antaneeksi esimerkiksi 1970-lukua avoimin mielin lähestymään pyrkivälle tutkijalle?

Minä saan kysyä. Minä jouduin lukemaan ne koulukirjat.

Oxford-Cambridge ennakkotunnelmia

(Jos etsit tietoa Oxford-Cambridge sisäsoutuhaasteesta, kelaa kaksi kirjoitusta alaspäin)

Eilen järjestettiin perinteinen joukkueiden punnitus, jonka tulosten perusteella jotkut ovat valmiita tekemään pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Nyt vaa'at näyttivät historiallisia tuloksia, sillä keskipainon 99.7 kg saavuttanut Oxfordin joukkue on painavin joukkue koko kilpailun historiassa. Paljon kevyemmäksi ei jäänyt kilpailijakaan, sillä Cambridge pysäytti viisarit keskimäärin lukemaan 96.1 kg. Alla yksittäisten soutajien tulokset.

CAMBRIDGE
Weitemeyer 79.6 kg
Pelly 95.4 kg
McEachern 96.8 kg
Marsland 103.4 kg
Ransley 97.4 kg
Cubasch 103.8 kg
Monaghan 95.2 kg
Stafford 97.2 kg

Keskipaino 96.1 kg

OXFORD
Plotkowiak 97.8 kg
Smith 87.0 kg
Hearne 97.8 kg
Harrison 106.4 kg
Hamburger 101.8 kg
Solesbury 99.2 kg
Bridgewater 104.4 kg
Kusurin 103.0 kg

Keskipaino 99.7 kg

Ero ei ole iso, kun ottaa huomioon, että Cambridgen riveissä soutaa alle 80-kiloinen Weitemeyer, joka laskee keskiarvoa. Ylipäätään punnitus on enemmän traditiota ja show-meininkiä. Olen kuullut soutajien juovat suuret määrät vettä ennen punnitusta saadakseen vaa'asta mahdollisimman miehekkäät lukemat, ja väitän, että herrojen oikea paino ja varsinkin kisapaino on kilokaupalla pienempi kuin nyt nähdyt lukemat. Uskon enemmän biografisissa tiedoissa (ks. edellinen kirjoitus) mainittuihin lukemiin.

Pienellä haulla löysin myös soutajien sisäsoututuloksia, jotka kertovat suorituskyvystä huomattavasti painoa enemmän. Ellei vuotta ole mainittu, kyse on tämän kauden tuloksista.

CAMBRIDGE
McEachern 5:53.9
Marsland 5:55.2
Ransley 5:56.9
Cubasch 6:02.7 (2002)
Weitemeyer 6:09.3
Monaghan 6:09.3

OXFORD
Bridgewater 5:47.6 (2005)
Hamburger 5:54.0 (2004)
Solesbury 5:58.3 (2006)
Plotkowiak 6:03.0 (2007)
Smith 6:12.5 (2005)

Mitään radikaalia eroa joukkueiden välillä ei näyttäisi sisäsoututulosten suhteen siis olevan, mutta huomionarvoista on se, että Cambridgella on kaksi 6.10-tasoista kaveria. Kevyeltä Weitemeyerilta tulos on hyvä, mutta 15 kiloa painavammalle Monaghanille vauhti on vaatimatonta. Oxfordissa vain Colin Smithin tulos on hitaampi, mutta se on tehty lähes neljä vuotta sitten. Sen jälkeen Smith on petrannut vauhtiaan avovesillä huimasti ja otti Pekingissä brittien kahdeksikossa olympiahopeaa, joten tällä hetkellä kunto lienee kuuden minuutin paikkeilla tai alle.

Cambridgen isokokoisella moottoriosastolla (veneen keskipaikkojen soutajat) tulokset ovat komeita, mutta niin ovat vaakalukematkin. Kun painoa löytyy sata kiloa tai yli, pitää kuuden minuutin kansainvälisen tason soudussa alittuakin. Oxfordilla on sisäsoutuvertailussa heittää peliin omilla lukemillaan oleva Bridgewater, ja uskon myös isokokoisten ilman tulosta olevien Kusurinin, Hearnen ja Harrisonin olevan 5:50-6:00 tason miehiä.

Painojen ja sisäsoututulosten suhteen veikkaus siis kallistuu samaan suuntaan kuin soutajien kansainvälisiä meriittilistoja tutkaillessa eli Oxfordin hyväksi. Jos kummatkin joukkueet pystyvät sellaiseen suoritukseen, kuin mitä soutulaskuopin mukaan heidän pitäisi pystyä, Oxford voittaa kisan selvästi. The Boat Racen historiassa on kuitenkin nähty, että ennakkokaavailut eivät aina pidä paikkaansa, eli ei julisteta vielä voittajaa.

Mikäli Cambridge osoittautuisi soututekniikaltaan ja harmonialtaan selkeästi Oxfordia paremmaksi, fyysisen puolen ero kapenee ja saattaa kumoutuakin. Myös taktiikka ja perämiestyöskentely saattavat antaa aseita cambridgeläisille. Joukkue on valmistautumiskisoissa osoittanut pystyvänsä lähtemään liikkeelle todella räjähtävästi ja soutamaan ensimmäisen kilometrin hurjaa vauhtia. Mikäli Cambridge onnistuisi saavuttamaan yli veneenmitan johdon matkan alussa, perämiesnainen Dowbiggin voisi sitten ohjata veneen suoraan vastustajan eteen. Tällöin Oxfordin olisi ohittaakseen lähdettävä kiertämään optimaalisen ajolinjan ulkopuolelta, jossa eteenpäin kuljettava myötävirtaus on huomattavasti heikompi ja vauhdin eteen on tehtävä enemmän töitä. Tätä Cambridge yritti viime vuonna, mutta ei onnistunut.

Ajolinjoja haettaessa veneet ovat välillä todella lähellä toisiaan. Airojen yhteen kolisemisia ja törmäyksiäkin on kilpailun historiassa nähty usein. Perämieheltä kysytään kovaa kanttia kilpailtaessa parhaasta ajolinjasta. Tässä suhteessa kolmatta kertaa matkaan lähtevä ja Thamesin salat tarkoin tunteva Cambridgen Dowbiggin on selvässä etulyöntiasemassa verrattuna neitsytmatkalleen starttaavaan Groshongiin verrattuna.

Oxford-Cambridge 2009 joukkueet

(Jos etsit tietoa Oxford-Cambridge –sisäsoutuhaasteesta, katso seuraava kirjoitus, mutta lue sen jälkeen toki tämäkin)

Tässä sunnuntaina 29.3. kello 17.30 alkaen kilpailtavan 155:nnen Oxford-Cambridge –soudun joukkueiden esittelyt. Soutajat on lueteltu keulasta perään päin, eli ensimmäisenä tulee veneen keulassa istuva soutaja, viimeisenä perämies/nainen. Nimien edessä olevat numerot viittaavat juuri paikkaan veneessä.

CAMBRIDGE


1 – Rob WEITEMEYER

Ikä / pituus / paino: 27 vuotta, 178 cm, 84 kiloa
Kansallisuus: Kanada
Kotipaikka: Coquitlam (CAN)
Meriitit: Mukana Kanadan kivikovassa maajoukkueringissä kuuden vuoden ajan, Ateenan olympialaisissa 2004 varamiehenä. 2005 MM-pronssia perämiehettömässä nelosessa, 2004 MM-pronssia perämiehellisessä nelosessa (ei-olympialuokka), 2003 alle 23-vuotiaiden MM-kultaa kahdeksikossa.
Koulutusohjelma/pääaine: BA luonnontieteet / biologia
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 2 vuotta
Huomionarvoista: Avoimen luokan soutajaksi varsin lyhyt (178 cm, vain sentin enemmän kuin Oxfordin perämies Colin Groshong!), joskin lihasmassaa varteen on kertynyt. MM-mitalit osoittavat, ettei koko kerro kaikkea. Parhaista kausista on kyllä vierähtänyt jo muutama vuosi.


2 – Henry PELLY

Ikä / pituus / paino: 25 vuotta, 187 cm, 88 kg
Kansallisuus: Iso-Britannia
Kotipaikka: Lontoo
Meriitit: Ei kilpaillut olympia- tai MM-tasolla. 2006 yliopistosoudun MM-kultaa pariairokaksikoissa.
Koulutusohjelma/pääaine: MPhil arkkitehtuuri / ympäristösuunnittelu
Opiskelujen aloitusvuosi: 2007
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Yksi neljästä viime vuoden häviäjäjoukkueesta mukana olevasta soutajasta.


3 – Ryan MONAGHAN

Ikä / pituus / paino: 24 vuotta, 196 cm, 94 kg
Kansallisuus: Yhdysvallat
Kotipaikka: Rochester (USA)
Meriitit: Ei kansainvälisiä meriittejä, ei kilpaillut koskaan arvokisatasolla.
Koulutusohjelma/pääaine: BA taloustiede
Opiskelujen aloitusvuosi: 2007
Koulutusohjelman kesto: 2 vuotta
Huomionarvoista: Tuli viime vuonna kovaan paikkaan kisaviikolla kakkosveneestä tahtiairoksi paikkaamaan rytmihäiriöistä kärsinyttä Shane O’Maraa. Lähti matkaan rohkeasti, mutta tehtävä oli mahdoton. Maitohappojen musertaman Monaghanin lasittunut katse ja hajonnut tekniikka viimeisillä kilometreillä kiteytti vuoden 2008 kisasta kaiken olennaisen.


4 – Peter MARSLAND

Ikä / pituus / paino: 24 vuotta, 195 cm, 110 kg
Kansallisuus: Iso-Britannia
Kotipaikka: Lontoo
Meriitit: Alle 23-vuotiaiden MM-pronssia 2007 perämiehellisissä nelosissa (ei-olympialuokka), World University Gamesissa nelosen pronssia 2008.
Koulutusohjelma/pääaine: teologia
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Kisan painavin mies, soutajaksi poikkeuksellinen paino. Yksi neljästä viime vuoden häviäjäjoukkueesta mukana olevasta soutajasta. Soutuvuosia takana vasta muutama, siirtyi loukkaantumisten takia rugbysta.


5 – Deaglan McEACHERN

Ikä / pituus / paino: 25 vuotta, 200 cm, 96 kg
Kansallisuus: Yhdysvallat
Kotipaikka: Poutsmouth, New Hampshire (USA)
Meriitit: USA:n mestaruuksia pariairokaksikoissa ja nelosissa. Vuoden 2007 MM-kisoissa pariaironelosen yhdeksäs.
Koulutusohjelma/pääaine: BA historia
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 2 vuotta
Huomionarvoista: Joukkueen pisin soutaja


6 – Hardy CUBASCH

Ikä / pituus / paino: 28 vuotta, 196 cm, 98 kg
Kansallisuus: Australia
Kotipaikka: Brisbane
Meriitit: 2005 MM-kultaa perämiehellisessä kaksikossa (ei-olympialuokka), 2000 alle 23-vuotiaiden MM-hopeaa kahdeksikossa. Australian mestaruuksia kaksikossa ja nelosissa.
Koulutusohjelma/pääaine: BA maankäyttö (land economy)
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 2 vuotta
Huomionarvoista: Urheilullisesti kenties kovin tämän vuoden cambridgeläisistä. Parhaista kesistä kyllä on vierähtänyt jo useampi vuosi.


7 – Tom RANSLEY

Ikä / pituus / paino: 23 vuotta, 196 cm, 97 kg
Kansallisuus: Iso-Britannia
Kotipaikka: Ashford
Meriitit: Kerran A-finaalissa alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa (2006).
Koulutusohjelma/pääaine: BA historia/liikkeenjohto
Opiskelujen aloitusvuosi: 2007
Koulutusohjelman kesto: 2 vuotta
Huomionarvoista: Yksi neljästä jäljellä olevasta 2008 häviäjästä.


tahtiairo – Silas STAFFORD

Ikä / pituus / paino: 22 vuotta, 193 cm, 90 kg
Kansallisuus: Yhdysvallat
Kotipaikka: Santa Rosa, California (USA)
Meriitit: 2008 alle 23-vuotiaiden MM-kultaa kahdeksikossa.
Koulutusohjelma/pääaine: MPhil maantiede
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Viime vuoden MM-kulta U23-kahdeksikoista kertoo, että Stafford osaa voittaa kovan kahdeksikkokilpailun. Istui tuolloin kuitenkin veneen keskivaiheilla, ja tahtiairona on kovassa paikassa kysymysmerkki.


perämies – Rebecca DOWBIGGIN

Ikä / pituus / paino: 25 vuotta, 162 cm, 50 kg
Kansallisuus: Iso-Britannia
Kotipaikka: Cambridge
Meriitit: EM-pronssia 2007 Ison-Britannian naisten kahdeksikon perämiehenä, voitto vuoden 2007 Boat Racessa. 2006 brittiläisen kansainyhteisön mestaruus naisten kahdeksikon perässä.
Koulutusohjelma/pääaine: PhD tohtorikoulutettava historiallisessa taloustieteessä
Opiskelujen aloitusvuosi: 2005
Koulutusohjelman kesto: 3 vuotta
Huomionarvoista: Kokenut perämies, on voittanut kisan kertaalleen ja menestynyt myös kansainvälisesti. Kolmatta kertaa mukana.


* * * * * * * *

OXFORD


1 – Michal PLOTKOWIAK

Ikä / pituus / paino: 25 vuotta, 193 cm, 92 kg
Kansallisuus: Puola
Kotipaikka: Poznan (POL)
Meriitit: Souti Puolan nuorten maajoukkueessa 1999-2004, osallistuen sekä juniorien että alle 23-vuotiaiden MM-kisoihin, ei mitalimenestystä. Oli mukana häviämässä vuoden 2007 kisaa.
Koulutusohjelma/pääaine: DPhil tohtorikoulutettava lääketieteellisessä tekniikassa
Opiskelujen aloitusvuosi: 2006
Koulutusohjelman kesto: 4 vuotta
Huomionarvoista: Harvoja kisan historian puolalaisia, kansainvälisen tason kisoista aikaa jo viisi vuotta.


2 – Colin SMITH

Ikä / pituus / paino: 25 vuotta, 185 cm, 85 kg
Kansallisuus: Iso-Britannia
Kotipaikka: Henley-On-Thames
Meriitit: Kahdeksikkojen olympiahopeaa Pekingistä, 2007 MM-hopeaa perämiehettömissä kaksikoissa, 2004 yksikköjen alle 23-vuotiaiden MM-hopeaa, 2002 kansanyhteisön mestaruus nelosessa, 2006-2008 neljä kertaa maailmancupin palkintopallilla
Koulutusohjelma/pääaine: MBA yrityshallinto
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Tämän vuoden kisan yksi kovatasoisimpia urheilijoita, vaikka verrattain pienikokoinen avoimen luokan huippusoutajaksi onkin. Syntyi ja vietti lapsuutensa Zimbabwessa. Nyt mukana kolmatta kertaa, 2004 tuli häviö ja 2006 voitto. Istuu nyt samassa paikassa kuin 2006 voittajajoukkueessa.


3 – Alex HEARNE

Ikä / pituus / paino: 25 vuotta, 193 cm, 95 kg
Kansallisuus: Yhdysvallat
Kotipaikka: Princeton, New Jersey (USA)
Meriitit: Oli mukana USA:n vuoden 2007 MM-kisoissa neljänneksi sijoittuneessa kahdeksikossa.
Koulutusohjelma/pääaine: MBA yrityshallinto
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Paikka USA:n maajoukkuekasissa on kova meriitti, mutta lopullinen ja pysyvä läpimurto kansainväliselle huipulle Hearnelta on jäänyt tekemättä


4 – Ben HARRISON

Ikä / pituus / paino: 24 vuotta, 200 cm, 100 kg
Kansallisuus: Yhdysvallat
Kotipaikka: Dedham, Massachusetts (USA)
Meriitit: 2008 MM-kisoissa yhdeksäs perämiehellisessä kaksikossa (ei-olympialuokka), 2006 alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa viides sija kahdeksikossa
Koulutusohjelma/pääaine: MSc liikkeenjohdon tutkimus
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Soutu kulkee suvussa: isoisä ja isoisoisä soutivat Harvardin yliopistojoukkueessa, isä University of Pennsylvaniassa. Suuresta koostaan huolimatta soutajana yksi joukkueen kevyimmistä urheilijoista.


5 - Sjoerd HAMBURGER

Ikä / pituus / paino: 26 vuotta, 205 cm, 100 kg
Kansallisuus: Hollanti
Kotipaikka: Utrecht
Meriitit: Alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa yksikön MM-kultaa 2005 ja pronssia 2004, Pekingissä yksikön 13 toi pettymyksen, 2005 MM-kisoissa yksikön seitsemäs, 2006 kahdeksas, sisäsoudun Euroopan mestari (5:54)
Koulutusohjelma/pääaine: MSc Evidence Based Social Intervention
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Jättiläismäinen hollantilainen on tehnyt tuloa yksikkösoudun maailman huipulle jo muutaman vuoden ajan, mutta A-finaali on toistaiseksi jäänyt saavuttamatta. Bridgewaterin ja Smithin ohella tämän vuoden kisan urheilullista huippua.


6 – Tom SOLESBURY

Ikä / pituus / paino: 28 vuotta, 199 cm, 98 kg
Kansallisuus: Iso-Britannia
Kotipaikka: Petts Wood
Meriitit: Mukana usean vuoden ajan brittien maajoukkuekasissa, MM-kisoissa pronssia vuodelta 2007 ja viides sija 2006. Pekingissä kaksikossa 13/14.
Koulutusohjelma/pääaine: MSc liikkeenjohdon tutkimus
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Olympialaiset menivät Solesburylta penkin alle, nyt hakee hyvitystä täältä. Urheilijana tämän vuoden kisan ykkösketjua.


7 – George BRIDGEWATER

Ikä / pituus / paino: 26 vuotta, 200 cm, 100 kg
Kansallisuus: Uusi-Seelanti
Kotipaikka: Wellington (NZL)
Meriitit: Kaksikossa olympiapronssia Pekingistä, neljäs tila Ateenasta, MM-kultaa 2005, MM-hopeaa 2006 ja 2007
Koulutusohjelma/pääaine: MBA yrityshallinto
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Uusiseelantilainen on tämän vuoden kisan ehdottomasti kovin soutaja, ja yksi menestyneimmistä Thamesilla koskaan kisanneista. Joukkueen kannalta yhden airon soudun korkeakoulussa, perämiehettömässä kaksikossa, kannuksensa hankkinut Bridgewater on avainpaikassa heti tahtiairon takana siirtämässä rytmiä keulapään kuusikolle. Tullut hakemaan vain ja ainoastaan voittoa.


tahtiairo - Ante KUŠURIN

Ikä / pituus / paino: 25 vuotta, 188 cm, 96 kg
Kansallisuus: Kroatia
Kotipaikka: Zagreb
Meriitit: Pariairokaksikossa putosi Pekingissä yhdessä Mario Vekicin kanssa 0.7 sekunnilla A-finaalista, jätti soutamatta B-finaalin. 2007 MM-kisoissa seitsemäs, 2006 ja 2005 kahdeksas, kaikki pariairokaksikossa. 2003 MM-kisoissa kahdeksikossa yhdeksäs sija. 2002 alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa viides pariairokaksikossa, 2001 juniorien MM-kultaa ja 2000 MM-hopeaa.
Koulutusohjelma/pääaine: MBA yrityshallinto
Opiskelujen aloitusvuosi: 2008
Koulutusohjelman kesto: 1 vuosi
Huomionarvoista: Kusurin on kokenut kansainvälisen tason soutaja, kellontarkasti sijoilla 7-9 MM-kisoissa junnuvuosien huippumenestyksen jälkeen. Nyt pariairosoutajana kahdeksikon tahdissa oudolla paikalla, mutta tieto Bridgewaterin istumisesta heti selän takana varmaan rauhoittaa mukavasti. Oli mukana häviämässä vuoden 2007 kisaa. Hakee hyvitystä tälle ja Pekingin pettymykselle.


perämies – Colin GROSHONG

Ikä / pituus / paino: 24 vuotta, 177 cm, 55 kg
Kansallisuus: Yhdysvallat
Kotipaikka: San Francisco
Meriitit: Ei kansainvälisen tason meriittejä, viime vuonna voittoisan kakkosveneen perässä.
Koulutusohjelma/pääaine: MPhil politiikan tutkimus
Opiskelujen aloitusvuosi: 2007
Koulutusohjelman kesto: 2 vuotta
Huomionarvoista: Tiukassa paikassa ensikertalaisena Oxfordin kokenutta Dowbigginia vastaan. Jos veneiden airot alkavat kolista yhteen, kestääkö kantti? Toisaalta nimilista konehuoneessa on sellainen, että rooli saattaa ensimmäisten satojen metrien jälkeen hyvinkin rajoittua lähinnä veneen ohjaamiseen.

Koe Oxford-Cambridge -soutu!

Sunnuntaina 29.3. kello 17.40 Suomen aikaa Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen joukkueet soutavat jälleen perinteisen kaksintaistelukilpailunsa Thames-joella Lontoossa. Eurosport lähettää kilpailun suorana alkaen kello 17.30 ja Jokisipilä selostaa. Viime vuoden tapaan haastan kaikki blogin lukijat, kanssasoutajat tietysti erityisesti, vetämään Oxford-Cambridge -kisan matkan eli 6779 metriä Concept2-sisäsoutulaitteella samana päivänä. Itse vedän siivun aamulla ennen kisaa ja laitan tuloksen tänne blogiin kaikkien ihmeteltäväksi. Ilmoittakaa tuloksenne kisatoimistoon (jokisip[at]utu.fi), niin laitan myös ne virtuaalitulostaululle.

Tämän vuoden kilpailu on järjestyksessään 155. Kisasta odotetaan urheilullisesti korkeatasoista. Perinteisesti kovimmat joukkueet on saatu jalkeille heti olympialaisia seuraavana vuonna, sillä tuolloin joukkueihin pyrkii monia välivuotta pitäviä kansainvälisen tason huippusoutajia eri maista.

Virallisestihan kyse on pelkistä opiskelijoista, eikä kumpikaan yliopisto varsinaisesti myönnä scouttaavansa ketään koulutusohjelmiinsa soutumenestyksen nojalla. Tosiasiassa täsmävärväyksiä kuitenkin tehdään, ja viime vuosina esimerkiksi erilaiset vuoden mittaiset post graduate -ohjelmat ovat olleet suosittuja Ison-Britannian, Yhdysvaltojen, Kanadan, Australian ja Saksan maajoukkuesoutajien keskuudessa.

Tällä kertaa isomman saaliin näyttää kalastaneen Oxford, jolla löytyy joukkueestaan kuusi todella kovan kansainvälisen tason soutajaa: perämiehettömässä kaksikossa Pekingin olympialaisissa pronssia ottanut ja vuonna 2005 maailmanmestaruuden voittanut uusiseelantilainen George Bridgewater, Pekingissä Ison-Britannian hopeakahdeksikossa soutanut Colin Smith, kroatialainen olympiakävijä Ante Kusurin tahtiairossa, hollantilainen alle 23-vuotiaiden yksikkösoudun maailmanmestari, jättiläismäinen (205 cm) Sjoerd Hamburger, USA:n maajoukkuekasissa soutanut Alex Hearne ja Ison-Britannian MM-pronssikahdeksikossa vuonna 2007 soutanut Tom Solesbury.

Etukäteen arvioituna Cambridgen joukkue on selkeästi heikompi. Ykkösketjua edustavat Kanadan maajoukkuessa nelosen MM-pronssia 2005 voittanut Tom Weitemayer ja australialainen perämiehellisen kaksikon maailmanmestari vuodelta 2005 Hardy Cubasch, muulla joukkueella meriitit rajoittuvat B-finaaleihin, nuorten ja juniorien kisoihin sekä kansalliselle tasolle.

Paperilla homma näyttää läpihuutojutulta Oxfordille, joka voitti myös viime vuoden kisan. The Boat Racen suola on kuitenkin siinä, että erikoinen kilpailumatka (6779 m), mutkitteleva ja virtaava jokirata, vaihtelevat sääolosuhteet ja taktiset hienoudet saattavat hyvin sotkea ennustuksia.

Kellarista kajahtaa

Viime aikoina olen kohdentanut blogin kirjoittamiseen yleensä kuluvaa työaikaa mm. NHL-, SM-liiga- ja Mestis-jääkiekon ja hiihdon MM-kisojen seuraamiseen sekä hiihtoon (pian 1000 km kasassa ja lähes kaikki Turussa, global warming my ass) ja soutuun (virtuaalinen Oxford-Cambridge haastesoutu sunnuntaina 29.3. aamulla, vedän itse, kisa Eurosportilla samana päivänä klo 17.30 alkaen, selostan), mikä selitykseksi radiohiljaisuudelle.

Surrealismin nälkä on Lex Nokiaa ja uutta yliopistolakia seuratessa pysynyt kurissa. Mannerheim oli kesällä 1944 sillä kannalla, että Rytin-Ribbentropin -sopimukselle oli saatava eduskunann hyväksyntä, ei niinkään demokratian vaatimusten vuoksi vaan siksi, että näin annettu lupaus näyttäisi saksalaisten silmissä uskottavalta. Samalla marsalkka kuitenkin esitti, että raktaisevasta äänestyksestä jäisi taktisesti pois suuri määrä edustajia, ettei sopimus hyväksyttäisiin alle sadalla jaa-äänellä. Näin olisi myöhemmin voitu vedota siihen, ettei sopimus ollut kansan todellinen tahto, koska se ei saanut taakseen ehdotonta enemmistö mahdollisesta 200 äänestä. Jotain samanlaista näytti olevan meneillään Arkadianmäellä eilen. Lex Nokia hyväksyttiin äänin 96-56, poissa peräti 47 kansanedustajaa.

Hitler tyytyi kesällä 1944 Rytin hallituksessa käsiteltyyn henkilökohtaiseen lupaukseen ja antoi asetoimitusten jatkua. Sekin kyllä tuli etukäteen suurella todennäköisyydellä selvitetyksi, ettei sopimus olisi mennyt eduskunnassa läpi. Kokoomuslainen pääministeri Edwin Linkomies otti tämän kuultuaan ohjat käsiinsä ja hoiti asian ilman eduskuntaa, jolloin lupauksesta oli myös myöhemmin helpompi luistella irti. Kun nyt oli panssarintorjunta-aseiden ja syöksypommittajien sijaan vaakalaudalla matkapuhelimet, hallitus ei katsonut ilman lakia selvittävän ja eduskuntakin taipui. Sen, mikä riitti kansallissosialistiselle diktaattorille, ei katsottu riittävän matkapuhelinvalmistajalle. Nokia osoittautui Hitleriä pelottavammaksi.

Historialliset analogiat näyttävät olevan suosiossa muutenkin. Turun yliopisto käynnisti oman rahanhankintakampanjansa pistämällä YouTubeen kaksi melkoisen erikoista klippiä, jossa seinälle hologrammina heijastettu Urho Kekkonen esittää yliopiston hämärään kellariin kokoontuneelle etujoukolle (Keijo Virtanen, Tapio Reponen, Esko Valtaoja ja, of course, Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi!) "avunpyynnön tulevaisuudesta":

Kansalaiset!

Tämä on avunpyyntö. Tämä tulee tulevaisuuden Suomesta, vuodesta 2098. Vain te voitte auttaa meitä. 90 vuotta teidän jälkeen suomalainen yhteiskunta on romahtanut. Syynä ovat ratkaisut, jotka te teitte. Te romutitte sen, minkä isämme rakensivat. Te lyhytnäköiset ja itsekkäät, te saatanan tunarit!

Vuonna 1920 suomalaiset yksityiset kansalaiset keräsivät varat Turun yliopiston perustamiseksi. Heitä oli 22 040. He eivät olleet rikkaita eikä ajat olleet parempia kuin nyt teillä, mutta he tekivät sen. Heidän kaukonäköisyytensä on tuottanut teidän onnenne. Suomalainen terveydenhoito, koulutus, oikeuslaitos ja yritystoiminta on rakentunut sille. Nyt on teidän vuoronne. Kantakaa vastuunne, jotta me, tulevaisuuden suomalaiset, voisimme ajatella myös teitä kiitollisuudella. Yksi euro Turun yliopistolle on kolme ja puoli euroa Suomen tulevaisuudelle!"

Mainoksen takana oli samanlaisia markkinointitaktiikoita mm. kokoomuspuolueen hyväksi sommitellut mainostoimisto Bob Helsinki. Ensireaktioni olivat sekalaiset. On tietysti hyvä, että yritetään jotain uutta ja erikoista, mutta näinkö asiantuntijaimagonsa uskottavuudesta ja vakuuttavuudesta huolta kantava laitos todella haluaa esiintyä ulospäin? Mainos on lievästi sanoen ristiriidassa yliopiston perinteisen tiedotuslinjan kanssa. Paradoksaalisuuden huippu on se, että huhut kertovat yliopiston nyt sensuroineen verkkolehdestään henkilökunnan mainoksesta esittämiä kriittisiä kommentteja.

Mainos herättää monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Millaisessa kuosissa on laitos, jonka etujoukko koostuu hämyisessä kellarissa salaseuraansa pitävistä keski-ikäisistä äijistä? Mitä ihmettä tekee kokoomuksen jäsenkirjaa heiluttava Suojelupoliisin päällikkö autonomiallaan, riippumattomuudellaan ja kriittisen ajattelun vapaudellaan ylpeilevän instituution tilannehuoneessa, sen ohella että suorittaa vastapalvelusta valinnastaan vuoden alumniksi?

Toisaalta mainoksessa voi nähdä myös harvinaista valmiutta itsekritiikkiin, puhutteleehan Kekkonen kokoontunutta etujoukkoa juuri niiksi saatanan tunareiksi, jotka mokasivat koko homman. Mutta miksi ihmeessä jumalaiseksi henkiolennoksi muuttunut ja siinä roolissaan tulevaisuuden suomalaisia edustava Kekkonen antaisi pelastustehtävän niille, jotka kertaalleen jo ryssivät (heh heh) koko homman?

Onko mainoksen poliittinen viesti se, että Kekkosen Suomessa kaikki oli paremmin, ja että sinne meidän pitäisi pyrkiä takaisin, kun kerran tulevaisuuden suomalaisetkin jonkinlaisessa vuoden 1973 poikkeuslain scifi-versiossa ovat hänet edustajakseen valinneet? Toisaalta mainoksen takana häärineen tiimin vahva kokoomuslainen väri panee epäilemään moista tulkintaa, mutta saattaahan olla kyse tietämättömyydestäkin. ZZ Top-Valtaojan mukanaolo kenties on vinkki siihen suuntaan, että mainokseen koodatun viestin aukaisemiseen saatetaan tarvita jos ei nyt astrologisia niin ainakin astronomisia teorioita.

Mainoksen puolustukseksi on totta kai todettava, että yliopistomaailman nykyisessä myllerryksessä oppilaitoksen on otettava kovat konstit käyttöön saadakseen viestinsä läpi. Edessä ovat kovat ajat. Oma markkinarako on luotava ja ajan henkeä seurattava, eikä kriisiviestintätaidoistakaan ole haittaa. Kenties sittenkin on niin, että yliopiston ylikuormitetusta budjetista irrotettu shekki, joka epäilemättä oli kirjoitettu vähän toiselle summalle kuin aamulla allekirjoittamani tuntiopetusmääräykset, lähti oikeaan osoitteeseen. Turun yliopiston ja Kokoomuksen lisäksi Bob Helsinki on tehnyt mainoksia mm. urkintalaista tunnetulle Nokialle, asiakkaiden salakuuntelusta tunnetulle Sampo Pankille, asiakkaiden niskaan myymälän katosta pudonneesta ulosteesta ja vanhaksi menneen jauhelihan myynnistä tunnetulle Stockmannille sekä johtajien sikailusta varustamon omalla laivalla tunnetulle Tallink Siljalle.

Pistetään toivotalkoot pystyyn, että seuraava YouTube -klippi ilmestyy näkyville pikapuoliin. Yksi euro Bob Helsingille on vähintään femma Suomen tulevaisuudelle! In hoc signo vinces ja rahantuloa ei voi estää! Sillä välin, ei muuta kuin kalaa leivänpaahtimeen!