Vaaran vyöhykkeellä 1980-luvun Suomessa

Tänään oli Turun Sanomissa Maija-Leena Keron ajatuksia herättävä aliokirjoitus "Leninistä tehtiin pyhimys ja yya-sopimuksesta mantra". Kirjoituksessaan vuodet 1966-2003 historian ja yhteiskuntaopin lehtorina toiminut Kero muisteli, kuinka koulujen historian opetus suomettui 1970- ja 1980-luvuilla. Varsinainen sylttytehdas oli Keron mukaan kouluhallitus, joka lähetti kouluille ohjeistuksia ja valtavan määrän poliittisesti oikeaoppista taustamateriaalia varmistaakseen, että kouluopetus vastasi yya-sopimuksen virallista liturgiaa.

1970-luvun oppikirjoissa saattoi Keron mukaan olla kymmeniä sivuja tekstiä Leninistä ja lokakuun vallankumouksesta. Vielä vuonna 1989 kouluhallitus ehdotti DDR-teemaviikkoa, jossa Itä-Saksaa esiteltäisiin "sosialismin mallimaana". Kouluhallituksen lähettävät mittavat taustamateriaalit jäivät kuitenkin laatikoihin pölyttymään, kun koko DDR lakkasi olemasta. Pari vuotta sen jälkeen historian roskatynnyriin sukelsi myös itse Neuvostoliitto, ja 1970- ja 1980-lukujen "hyvistä ja luottamuksellisesta suhteista" kummunneet edistykselliset valistusprojektit haudattiin kouluhallituksessakin vähin äänin, eikä niihin ole sen koommin palattu.

Kirjoitus toi mieleeni omakohtaisia muistoja vuodelta 1987, kun Turussa venäjän kieltä opiskelleille kahdeksasluokkalaisille järjestettiin leirikoulu Kakskerran Paasikivi-opistolla. Vieraiksi oli kutsuttu yhden leningradilaisen taidepainotteisen koulun luokka opettajineen (eliittiä, opastivat suomalaisopettajat meitä). Ennen leirikoulun alkua pidettiin parikin infotilaisuutta, jossa meitä suomalaisoppilaita opastettiin miten toverien kanssa tulisi käyttäytyä. Erikseen annettiin mm. puheohjeistus, jossa kerrottiin mistä asioista vieraiden kanssa voisi keskustella ja mitä puheenaiheita toisaalta kannattaisi olla ottamatta esille. Jos oikein muistan, erikseen mainittiin poliittiset kysymykset ja toinen maailmansota sellaisina aiheina, joita olisi syytä välttää.

Yksi melkoisen absurdi episodi tuon viikon varrelta on jäänyt mieleeni todella tarkkaan. Vietimme yhden yön Tampereella, ja tuona iltana kävimme elokuvissa. Solidaariseen tapaansa suomalaisopettajat pyysivät oppilailta ehdotuksia siitä, mitä leffaa menisimme katsomaan, ja joku keksi ehdottaa tuoretta James Bond-elokuvaa Vaaran vyöhykkeellä, joka n. viikko sitten nähtiin televisiossakin. Joku oppilaista oli elokuva jo nähnyt ja yritti hienovaraisesti huomauttaa, ettei neuvostoliittolaisvieraita ehkä kannattaisi viedä katsomaan sisällöltään näin vankasti Kylmän sodan ideologisen vastakkainasettelun pohjalta ponnistavaa rainaa. Opettajat, kaksi naispuolista Puolalanmäen yläasteen venäjän opettajaa, eivät ottaneet kommenttia kuulevin korvinsa, koska omien sanojensa mukaan olivat nähneet kaikki Bond-leffat ja että ne nyt vaan olivat sellaisia harmittomia agentti- ja seikkailutarinoita.

Vaaran vyöhykkeelle siis mentiin. Elokuva oli pyörinyt noin vartin verran, kun neuvostoliittolaisten opettajat ponnahtivat tuoleistaan ylös ja marssivat ulos salista. Suomalaisopettajat kirmasivat heidän peräänsä ja suomalais-neuvostoliittolainen oppilasporukka jäi nauttimaan elokuvasta keskenään loppuun saakka. Vielä samana iltana järjestettiin "spontaani" anteeksipyyntötilaisuus, jossa elokuvavalinnasta vastanneet opettajat panivat peliin koko venäjänkielen taitonsa ja viehätysvoimansa pahoitellakseen tapahtunutta. Tarkoituksellisesta provokaatiosta ei ollut kyse, vaan silkasta vahingosta. Seuraavana päivänä kun palasimme Turkuun saapuivat Paasikivi-opistolle Turun koulutoimenjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja esittämään virallisen anteeksipyynnön Turun kaupungin puolesta.