Piikki auki

Vaaliraha-asiassa katseet alkavat kääntyä myös mediaan päin. Viime viikolla kävi ilmi, että toimittajat Seija Sartti (HS Kuukausiliite), Aarno "Loka" Laitinen (Iltalehden kolumnisti, jota IL itse asian uutisoidessaan tituleerasi "vapaaksi toimittajaksi", Sartin aviomies), Rita Tainola (Ilta-Sanomat) ja Nina af Enehjelm (free lance, bloggari) olivat ennen Nova Kiinteistöyhtiöiden konkurssia nauttineet 10.000-15.000 edestä Arto Merisalon vieraanvaraisuudesta.

Sartti ja Laitinen kiiruhtivat toteamaan kyseessä olleen täysin normaali suhdetoiminta, jonka tarkoituksena oli hankkia tietoja ja luoda kontakteja. Enehjelm oli blogissaan hyökkäävämmällä kannalla, peräänkuuluttaen selvitystä median tekemistä mokista. Kaikki korostivat kovasti, etteivät tarjotut lounaat vaikuttaneet heidän kirjoituksiinsa, ja ettei Merisalo sellaista missään vaiheessa yrittänytkään.

Kestitys on ollut toistuvaa. Sartti, Laitinen, Enehjelm ja Merisalo näkyvät viime vuonna viettäneen myös juhannusta yhdessä. Toiseenkiin suuntaan kuluja on ystävien kesken maksettu, korosti Laitinen asiasta kirjoittaessaan. Mutta kuitenkaan ei ole objektiivisuus vaarantunut.

Mitenkä on? Maalaisjärki panee epäilemään. Esimerkiksi minulla ei ole ollut täällä blogissa tapana haukkua niitä ihmisiä, joiden kanssa olen juhannusta tai muita juhlapyhiä viettänyt, vaikka joskus olisi aihettakin ollut. En usko toimittajien olevan tässä suhteessa erilaisia. Tässä kohtaa kyse ei ole niinkään korruptiosta, vaan ihan alkeellisesta kohteliaisuudentajusta ja lojaaliudesta.

Julkisuuseettisesti Merisalon ja toimittajien juhannusseurue on kuitenkin paljon kyseenalaisempi yhdistelmä kuin omat mittumaariporukkani. Merisalolla on ollut bisneksensä sekä poliittiset kontaktinsa ja tavoitteensa, toimittajilla lukijoidensa huomio ja takanaan välineidensä arvovalta.

On erikoista, ettei aikanaan "Tamminiemen pesänjakajissa" ja "Mustassa monopolissa" suomalaisen poliittisen korruption muotoja viiltävän kriittisesti analysoinut Laitinen näe omassa asemassaan mitään ongelmaa. Hänestä itsestään näyttää tulleen jonkinlainen vallan liepeillä viihtyvä narri, joka viihtyy herrojen seurassa ja nauttii pöydältä putoilevista murusista. Häntä ei vaikuta häiritsevän edes tieto siitä, että konkurssin myötä Merisalon piikkiin nautitut lounaat jäävät nyt velkojien maksettaviksi.

Vaikka Merisalo yhteiskunnallisten kontaktipintojen taitajana onkin profiloitunut, herättää nyt julkitullut toimittajien nimilista kuitenkin suuria kysymyksiä hänen julkisuuspoliittisesta pelisilmästään? Kuinka suuri julkinen vaikuttaja viherpiipertäjiä, feministejä ja terveysintoilijoita itseään toistavissa ja kelkasta pudonneen keski-ikäisen miehen katkeruudella ryyditetyissä omahyväisissä kolumneissaan kurmoottava Laitinen lopulta nyky-Suomessa on? Ohjaako "lajinsa viimeisenä" mieluusti julkisuudessa paistatteleva veteraanitoimittaja julkista keskustelua, omaako hän kriittisen journalismin tarkimman silmäparin ja terävimmän kynän? Tai edes Kuukausiliitteen Sartti?

Ja vielä: Nina af Enehjelm ja Rita Tainola? Tämän kvartetin avullako omien bisnestensä edistämiseen poliittisen vaikuttamisen kautta pyrkinyt Merisalo on ajatellut agendaansa vauhdittaa? Ei ole taittu tässä asiassa Novassa paljon kustannushyötylaskelmia tehdä. Vai onko kyse siitä, että he olivat epäilemättä huomattavasti laajemmasta Merisalon vieraana olleesta toimittajajoukosta ainoat, joilla oli aikaa ja halua istua kiinteistönkehittäjäparoonin seuroissa pysyvällä kontrahdilla? Olisiko ollut niin, että monen muun toimittajan kohdalla kävi kuin kansanedustaja Timo Kaunistolla (kesk), joka totesi taannoin: "Vaalien jälkeen tapasin kerran Nova Groupin Arto Merisalon keskustaväen liepeiltä. En halunnut tavata toista kertaa. Luultavasti ei hänkään."

Heikoksi on Merisalon saalis jäänyt, jos suhteuttaa hänen tarjoiluihin pistämänsä rahat realisoituneen julkisuuden määrään. Tuoreen puolustuskolumninsa lisäksi Laitinen näyttää kirjoittaneen Merisalosta vain kerran, 16.5.2009:

"Kehittyvien Maakuntien Suomen puuhamies Arto Merisalo on ylpeä vaalilaskelmastaan, jolla sai Tiuran siivellä pari mieleistään kokoomusmiestä eduskuntaan." (IL 16.5.2009)

Vaalirahoituksesta yleisemmällä tasolla kirjoittaessaan 18.6.2009 Laitinen päätyi seuraavaan, nyt valoon tulleen oman toimintansa huomioiden yllättävänkin moralisoivaan toteamukseen:

"Esimerkiksi viime vaaleissa kiinteistöyhtiö Nova Groupin rahoilla keskusta pysyi täpärästi suurimpana puolueena ja Matti Vanhanen säilytti pääministerin paikkansa. Suuri osa hallituksen ministereistä on Nova Groupin seteliselkärankaisia poliitikkoja."

Laitisen maailmassa seteliselkärankoja näkyy olevan yksillä, mutta ei toisilla. Sartti ei näytä Merisalosta kirjoittaneen.

Nina af Enehjelmin blogissa Merisalo esiintyy juhannuspäivänä 2008 ja vieläpä yhdessä Aarno Laitisen kanssa:

"Ystävämme Arto halusi vastata ruokahankinnoista, mikä yleensä tietää sitä, että tarjoilu on runsas! Ja kun vielä kokkina on Aarno Laitinen voi olla varma, että jokainen nousee pöydästä enemmän kuin tyytyväisenä."

Rita Tainolan kriittistä journalistista panosta Merisaloon liittyen odotamme yhä, ja hänen itsensä mukaan saamme odottamaan jäädäkin. Aamulehti kysyi häneltä, tuntuiko hänestä siltä, että Merisalo olisi pyrkinyt vaikuttamaan tarjoiluillaan juttujen sisältöön. Tainolan vastaus oli napakka ja selväjärkinen: "Ei, koska viihdetoimittajalla ja kiinteistöalalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa." Taidatkos sen paremmin sanoa.

Yksittäisten viihdetoimittajien kurtiseerauksia isompi ja tärkeämpi keskustelunaihe median ja vaalirahan suhteessa olisi pohtia sitä, miten lehtitalojen kassaan tasaisin väliajoin tulevat miljoonien eurojen vaalimainostulot vaikuttavat niiden toimintaan yhteiskunnallisen vallankäytön kriittisinä valvojina. Tästä ei ole vielä juurikaan keskusteltu, vaikka ainakin osaksi näidenkin rahojen suhteen puhutaan siitä samasta lopulta lunastamatta jääneestä piikistä, jonne herkkusuu-Laitisenkin pihvit ja parfait't pistettiin.

Verinen loukkaus

Tässä tänään Turun Sanomissa julkaistu kolumnini tutusta aiheesta.

Kaikille "ei tässä mitään ihmeellistä ole, ihan normaalia toimintaa" -porukan edustajille voisin suositella Kari A. Hintikan vaaliraha-asiasta laatiman kuvion katsomista.

Sitä saa, mitä tilaa
Turun Sanomat 18.7 2009 02:26:58

Pian puolitoista vuotta pyörinyt vaalirahafarssi sai ensimmäisen poliittisen ruumiinsa, kun Kevan eli Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk) joutui eroamaan paikaltaan. Eropaineita on kohdistunut myös keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhoseen , jota omat ministeritkin jo kehottivat harkitsemaan asemaansa ja tarvittaessa vetämään siitä asiaan kuuluvat johtopäätökset.

Tämän viikon maanantaina ääni kellossa muuttui. Ensin jyrähti Korhonen, joka tiedonannossaan totesi, ettei mediassa esitetyillä koplausväitteillä ole mitään katetta ja ettei hänellä henkilökohtaisesti ole pienintäkään syytä eroon. Isokaliiberista sivustatukea Korhoselle tarjosi pääministeri Matti Vanhanen (kesk), joka blogissaan paheksui voimakkaasti keskustan saaman vaalirahoituksen ja Kevan 20 miljoonalla eurolla ostaman Rovaniemen moottorikelkkatehtaan toisiinsa kytkemistä.

* * *

Pääministerin mukaan jo epäilyt tällaisista kytköksistä ”loukkaavat puoluetta ja sen piirissä toimivia ihmisiä”. Hänen mukaansa väitettyjen kytkentöjen olemassaolo ”ei kerta kaikkiaan ole mahdollista”. Onko siis kyseessä pelkkä ”etelän medioiden” ajojahti ja pahansuopa asioiden sotkeminen? Katsotaanpa.

Tehdashanke sai alkunsa Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardinin (kesk) ja Nova Group Oy:n edustajien keskusteluista. Kaupungin elimissä sen edellyttämiä kaavamuutoksia oli ajamassa Ari Ruotsalainen (kesk), joka sai eduskuntavaalikampanjaansa 10000 euroa Nova Groupin rahoittamalta ja keskustan puoluetoimistossa perustetulta Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä (KMS).

* * *

Tehtaan peruskiven muurasi 10000 euroa KMS:lta saanut ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk). Harjakaisissa puhui KMS:n samoin kymppitonnilla tukema elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk), joka myöhemmin myönsi tehtaalle myös miljoona euroa investointitukea. Tilaisuuksista kertoi näyttävästi Nova Groupin Uutisnova-lehti, jonka päätoimittaja Martti Huhtamäki pyrki 2007 eduskuntaan keskustan ehdokkaana ja sai KSM:ltä 7000 euroa.

Kevan hallitukselle tehtaan ostamista esitti aiemmin muun muassa Pekkarisen avustajana toiminut Kauppinen (kesk), joka vaalien alla palaveerasi Kesärannassa Vanhasen, Korhosen sekä Nova Groupin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa. Kevan hallituksessa tehtaan ostosta oli 5000 euroa KMS:lta saaneen Sampsa Katajan (kok) lisäksi päättämässä samasta lähteestä 3000 euroa kuitannut mutta valitsematta jäänyt Varpu-Leena Malmgren (kesk). Myöhemmin Gardinista, hankkeen alullepanijasta, tuli sen rahoittajan, Kevan hallituksen jäsen.

* * *

Sen verran runsaasti KMS:n tukemia ja/tai Nova Groupin liikemiesten kanssa hyvää pataa olevia keskustalaisia avainrooleissa on huseerannut, että maalaisjärjelläkin ajateltuna ”syytä epäillä” -kynnys ylittyy. Keskustan kannalta kuviossa vaikuttaneiden henkilöiden motiivien epäily on varmasti ikävää ja kiusallista, mutta loukattu asiassa on korkeintaan äänestäjien älyä ja arvostelukykyä.

Laitilalainen kansanedustaja Timo Kaunisto (kesk) on julkisesti kysynyt, mihin tarvitaan ”ulkopuolisia rahanpesujärjestöjä”, joissa puoluetoimiston väki häärää yhdessä liikemiesten kanssa, ja millä perusteilla puolue vaalirahoituksensa ohjaa. Hän on myös hämmästellyt, mihin tarvitaan puolueen Apollo Group -yhtiötä ja miksi keskustasta on tullut ”kirkkotaulua, seminaarilippua, urhous-kampanjaa ja arpaa” kauppaava osto- ja myyntiliike.

* * *

Kun jo puolueen omassa eduskuntaryhmässä on tällaista epätietoisuutta, ei ole ihme, että media ja kansalaiset ovat epäluuloisia, varsinkin, kun vastaukset, selitykset ja muistikuvat ovat matkan varrella moneen kertaan muuttuneet.

Penkoessaan poliitikkojen taustakytkentöjä media ei harjoita ajojahtia, vaan tärkeintä tehtäväänsä, yhteiskunnallisen vallankäytön kriittistä tarkastelua. Ellei kaiken nyt tapahtuneen jälkeen esitettäisi ikäviäkin kysymyksiä, olisi suomalaisen demokratian tilasta syytä olla todella huolissaan. Sama keskustelu tulee käydä kaikkien puolueiden kohdalla.

PS

Pitkään en päivittänyt tuota rock'n'roll-palkkia lainkaan. Nyt kannattaa tsekata uusin lisäys, nashvilleläisbändi Hillbilly Casino. Näin sirkuksen livenä juhannuksenä Ellivuoren Rock'n'Roll Jamboree -tapahtumassa, ja olihan keikka! Eturivissä seisseet saivat kaupan päällisiksi melkoiset sylki- ja hikinäytteet laulaja Nic Roulettelta. Ja bonuksena Iron Fist encorena! Blame it on the PBR!

Mäntsälä mielessäin

En tiedä, panitteko merkille seuraavaa, käsittääkseni eivät ainakaan isot tiedotusvälineet meillä eivät ole tätä havainneet.

Kyösti Kakkosen Tokmanni-ketjun logistiikkakeskus nousi Mäntsälään vuoden 2008 aikana. Urakan "kiinteistönkehittäjänä" (what the hell ever that is) toimi vanha tuttumme Nova Group, jolla oli, niin kuin tiedämme, yhteistä yritteliäisyyttä Kakkosen kanssa myös vaalirahoituksessa. Se on päässyt jo unohtumaan, että Nova Groupin suunnitelmissa oli tuoda myös kuljetusliike DHL:n logistiikkakeskus Mäntsälään.

Mäntsälän kunta neuvotteli Nova Groupin kanssa pitkin vuotta 2008 DHL:n sijoittumisesta Kapuli II:n yritysalueelle. Nova Groupin mukaan DHL halusi ostaa koko alueen, ensin kaksi hehtaaria 6000 neliön toimistoa varten, sitten viisi hehtaaria 22.500 neliön varastoa varten. Nova Groupin ehtona oli, että alue (koko seitsemän hehtaaria) tasaittaisiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kokonaan samaan tasoon. DHL:n perään ymmärrettävästi kuolannut Mäntsälän kunta ryhtyi tätä tasausta toteuttamaan omaan piikkiinsä kesällä 2008. Ihan halpaa ei lanaaminen ollut; kokonaiskustannukset olivat lähes 1,5 miljoonaa euroa.

Alun perin arvioidusta mentiin pitkäksi 385.000 euroa, eikä Mäntsälän kunnan kaavailemasta kustannusten vaiheistamisestakaan tullut mitään, eli kaikki oli maksettava heti ja kunnan toimesta. Rahaa siis paloi enemmän ja nopeammin kuin on ajateltu. "Asiakkaan kiireen johdosta" kunta päätti myöntää 1.364.000 euroa hankkeen toteuttamiseen. Rahat otetttiin terveysaseman rakentamiseen varatulta momentilta, ja sekä kunnanhallitus että -valtuusto siunasivat päätöksen. Voitte piruuttanne arvuutella, minkä puolueen enemmistöllä molempia elimiä pyöritettiin.

Mitään vahvistusta sille, että DHL olisi suunnitellut Mäntsälään yhtään mitään, ei löydy. Etelä-Suomen Sanomat julkaisi 26. elokuuta 2008 uutisen, jonka mukaan neuvottelut ovat käynnissä DHL:n ja Mäntsälän välillä. Kumpikaan osapuolista ei suostunut tällaisia väitteitä kommentoimaan. DHL kyllä ilmoitti vain kahta päivää ESS:n jutun jälkeen aikovansa irtisanoa tuotannollisista ja taloudellisista syistä Suomessa 120 työntekijää. Mäntsälän kunnanhallitus ja -valtuusto tekivät em. päätöksensä 29.9. ja 13.10., eli tämän jo kuultuaan. Mahtoivat luottaa asiaansa.

Vielä 8.10. Mäntsälän lehti kirjoitti, että Tokmannin tuoreen logistiikkakeskuksen viereen on nousemassa "uutta logistiikkaa". Samalla lehti kuitenkin kaunistelematta kertoi, että kunnalle asiasta saattaisi tulla 1,365 miljoonan euron lisäpieti.

Vain viikkoa myöhemmin, 15.10., Mäntsälän viikkouutiset tiesi kertoa, että DHL oli "perunut tulonsa". DHL:n www-sivuilta ei löydy ensimmäistäkään viitettä siitä, että yrityksellä olisi ollut mitään Mäntsälään liittyviä suunnitelmia. Homman jäätyä kunnan syliin kunnanjohtaja Esko Kairesalo ilmoitti, ettei peruuntuminen johtunut kunnasta, vaan asiakkaasta, ja että alueelle "vuorenvarmasti" saataisiin merkittäviä toimijoita ja uusia työpaikkoja. Blogia lukevat mäntsäläläiset voivat valistaa, miten tässä on käynyt. Käsittääkseni on ollut hiljaisempaa kautta.

Eli summa summarum: Mäntsälän kunta katsoi ex-linnakundi Arto Merisalon Nova Groupin lupauksen ison kuljetusfirman tulosta niin vakuuttavaksi, että siirsi lähes puolitoista miljoonaa euroa rahoja kuntalaisten terveyspalvelujen parantamisesta maan lanaamiseen DHL:n tieltä.

En käynyt tsekkaamassa, mutta toivottavasti tuli tasaista. Entä miksi DHL karkasi? Sanna Ukkola ja kumppanit, puhelin kouraan ja ainakin seuraava lista läpi: 1) Esko Kairesalo 2) Suomen DHL 3) Arto Merisalo 4) Mauri Pekkarinen (just in case)

Tokmannin logistiikkakeskus Mäntsälän Kapuliin sen sijaan nousi, ja kyllä on komea. Kun Kyösti Kakkoselle taannoin oltiin ehdottamassa vuorineuvoksen arvonimeä, asiaa ajoivat mm. Ilkka Kanerva (kok), Paavo Lipponen (sd), Mauri Pekkarinen (kesk), Paula Lehtomäki (kesk), Liisa Hyssälä (kesk), Sauli Niinistö (kok), Jarmo Korhonen (kesk)ja Toivo Sukari (Maskun kalustelato) sekä ei ehkä aiemmat tiedot huomioiden kauhean yllättäen Kevan ex-toimari Markku Kauppinen (kesk) ja Mäntsälän kunnanjohtaja Esko Kairesalo. Ainoa valopilkku tämän tarina tunnelin päässä on se, ettei arvonimeä näin jykevästä nimilistasta huolimatta myönnetty.

Pohjimmiltaan on tietysti niin, että arvonimet ovat kansanomaisesti ilmaistuna yksi paskan hailee. Enemmän on merkitystä sillä, miksi nämä nimet ovat tällaisessa projektissa tämän nimen taakse keräytyneet, ja sen pohtiminen on masentavaa, koska ennen vuorineuvokseksi kanonisoimista voisi kuvitella olleen vireellä monenlaista pienempääkin projektia. Pidä kiinni kukkarostasi, kansalainen. Ja integriteetistäsi.

Normaalia suhdetoimintaa

Niin katoaa mainen kunnia! Vielä pari päivää sitten Kevan hallituksen piiristä kiiteltiin toimitusjohtajan pallilta eroavan Markku Kauppisen toimintaa, tänään sitten jo lähti poliisille tutkintapyyntö Kauppisen edustustilaisuuksien kuitteihin tekemistä muutoksista.

Homma lähti kesäkuussa käyntiin Rovaniemen kelkkatehtaasta, aluksi vähän tunnustellen ja hitaanlaisesti, mutta viimeistään Kauppisen eroilmoituksesta lähti pyörimään niin iso pyörä, että nyt voinee luottaa siihen, että kaikki kivet käännetään ja kuitit pengotaan. Ja hyvä niin.

Kulissien kaatuessa kuvio paljastuu vielä laajemmaksi ja järjestelmällisemmäksi kuin aikaisemmin on luultu. Tänään HS ja MTV3 kertoivat Nova Groupin, Kevan, vaalirahaa saaneiden poliitikkojen ja uutena nimenä taustapirujen joukkoon nyt liitetyn konkurssiliikemies Juha Kajon keskinäisistä tapaamisista. Tiedotusvälineet ovat kaivaneet esiin toistakymmentä paperi- ja kuittijälkiä jättänyttä tapaamista vaihtuvilla seurueilla, maksajana milloin Keva, milloin Nova.

Tämän aamun Hesari kertoi Kevan Kauppisen ottaneen osaa ainakin 16 sellaiseen tapaamiseen, jonka muina osallistujina oli vaalirahoituskuvion keskeisiä toimijoita, mm. Nova Groupin Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki, keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen, Tokmanni-ketjun omistaja ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n suurrahoittaja Kyösti Kakkonen sekä koko joukko vaalirahaa saaneita poliitikkoja: Paula Lehtomäki (kesk), ex-puoluesihteeri ja Työeläkevakuuttajat Telan johtaja Eero Lankia (kesk), Timo Kalli (kesk), Jyri Häkämies (kok) ja Pekka Ravi (kok).

MTV3:N mukaan Novan kestityksistä ovat nauttineet mm. puoluesihteeri Korhonen (kesk), Paavo Väyrynen (kesk), Kauko Juhantalo (kesk), Eero Lankia (kesk) ja Kevan Markku Kauppinen (kesk) sekä Ilkka Kanerva (kok). Näistä Korhonen ja Kauppinen olivat vaalirahan jaossa järjestely-, konsultti- ja jakamisrooleissa, muut saamapuolella. Lankia ja Juhantalo tosin jäivät valitsematta.

Poliittisen helteen paahteessa on nyt kepuministerienkin piiristä (Anu Vehviläinen, Mari Kiviniemi) alkanut kuulua kehotuksia puoluesihteeri Jarmo Korhosen suuntaan esiintulosta ja mahdollisesta erostakin. Jopa Nova-mies Arto Merisalo yhtyi tänään lomallaan julkisuudesta piilossa pysytelleen Korhosen arvostelijoiden kuoroon, vaikka tyyli- ja tilannetajun huomioiden Arton olisi kenties ollut arvokkaampaa pitää suunsa kiinni. Tätä kirjoittaessa uutisoitiin Korhosen ilmoittaneen, että hän aikoo astua julkisuuteen vaaliraha-asiassa ensi maanantaina.

Kaiken nyt julki tulleen nojalla Kevan Kauppisen puheet julkisesta ajojahdista, totuuden vääristelystä ja "mediamurhan" uhriksi joutumisesta sekä HS:n toimittaja Tuomo Pietiläisen puolueettomuuteen kohdistetut epäilyt näyttävät vähintään erikoisilta. Aluksi tiedettiin Kauppisen ottaneen osaa vain Kesärannan tapaamiseen, nyt puhutaan ainakin 16:sta eri tilaisuudesta. Ero oli tässä valossa oikea ja ainoa mahdollinen ratkaisu.

Kauppinen on syyttänyt mediaa valehtelusta. Katsotaanpa, mitä hän itse ehti ennen eroaan asiasta sanoa:

"En ole ollut keräämässä rahaa yrityksiltä - en yksin enkä yhdessä muiden [Kesärannan kokouksen] läsnäolleiden kanssa."

"Julkisuudessa on syntynyt virheellinen käsitys yhteyksistäni vaalirahoitukseen."

"Kevan toimitusjohtajana en voi osallistua vaalirahoituksen keräämiseen."

"Se, että myös Nova Group oli yhdistyksen [Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n] rahoittajia, selvisi minulle vasta keväällä 2008." (Kauppinen tapasi Merisalon ja/tai Saunamäen ainakin kuuteen otteeseen aikavälillä maaliskuu 2006 - tammikuu 2008)

"Henkilökohtaisesti en ole osallistunut yhteenkään neuvotteluun [Rovaniemen moottorikelkkatehtaan] kaupasta enkä sen yksityiskohdista kiinteistökehittäjän, rakentajan tai vuokralaisen kanssa." (mitäköhän Saunamäki ja Merisalo tekivät Kevan pääkonttorissa Kauppisen vieraina 19.12.2007, vähän sen jälkeen kun Keva oli päättänyt ryhtyä hankkeen rahoittajaksi).

Nämä tarinat Kevan hallitus sitten palkitsi 200.000 - 400.000 euron haarukassa liikkuvalla eropaketilla.

Keskustan kentältä on pitkin kesää tullut viestejä, joiden mukaan puolueen uskottavuus ei kestä enää yhtään uutta paljastusta vaaliraha-asiassa. Pikku hiljaa tässä on pakko kysyä, jokohan alkaisi olla tarpeeksi?

Keskustan www-sivuilla oli tänään seuraava ilmoitus: "Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on parhaillaan kesälomamatkalla. Hän vastaa mahdollisiin Keskustan vaali- ja puoluerahoitusta koskeviin kysymyksiin maanantaina 13.7.2009 palattuaan lomamatkaltaan." Pääministeri Matti Vanhanen on viimeksi kommentoinut vaaliraha-asiaa Keskustan sivujen blogissaan 25.6.

Kauppinen lähti, mitä seuraavaksi?

Keväällä 2008 alkanut vaalirahoituskohu on sitten tuottanut ensimmäisen korkean tason poliittisen ruumiin. Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen ilmoitti eilen eroavansa, vain päivää sen jälkeen, kun oli julkisessa vastineessaan ilmoittanut harkitsevansa oikeustoimia ja kantelua Julkisen Sanan neuvostolle Kevan kytköksiä Nova Groupiin käsitelleeseen uutisointiin liittyen. Valtiovarainministeriön ja Finanssivalvonnan pikaselvitys Kevan ja Novan yhteyksistä päätyi odotetusti johtopäätökseen, ettei lakia ja normaaleja menettelytapoja ollut rikottu. Kauppisen puoluetoveri, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi kiirehti kiittämään eroratkaisua ryhdikkääksi.

In the meantime, lisää tietoa vaalirahan lähteistä tulee. Aamulehden eilen uutisoiman selvityksen mukaan ei vain Keva vaan myös viisi muuta työeläkeyhtiötä tuki poliitikkoja 2007 eduskuntavaaleissa osallistumalla puolueiden maksullisiin tukiseminaareihin. Kevan lisäksi tukea tässä muodossa antoivat Eläke-Tapiola, Eläke-Fennia, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Varma ja Veritas Eläkevakuutus.

Aivan niin kuin Kevan tapauksessa, on aika lailla erikoista, että kaikkien suomalaisten eläkkeistä vastaavat yhtiöt lähtevät tukemaan jotain tiettyä ehdokasta tai puoluetta. Tai oikeammin, että ne ylipäätään harjoittavat tällaista poliittista sponsorointia. Sama pätee totta kai ay-liikkeeseen, joka jäsenkuntansa poliittisesta moninaisuudesta huolimatta on tottunut syytämään rahaa vasemmistopuolueille.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), jonka vastuulla nykyisin ovat myös apurahatutkijoiden ja -taitelijoiden eläkeasiat, oli tukenut entistä hallituksensa puheenjohtajaa, keskustan ex-MTK-pomo Esa Härmälää ostamalla 2250 eurolla lippuja tämän vaaliseminaareihin. Eläke-Tapiola taas ilmoitti osallistuneensa vuosina 2006-2009 viiteen sosiaalidemokraattien seminaariin noin 4 700 eurolla ja yhteen keskustan seminaariin 350 eurolla.

Kysymys ei tietysti ole suurista summista, mutta periaatteellisesti asia on tärkeä. Suurin osa eläkeyhtiöiden asiakkaista on puoluepoliittisesti sitoutumattomia, ja jäsenkirjan omaavatkin tulevat koko poliittisen kentän leveydeltä. Siten on vähintään erikoista ja arveluttavaa, että eläkerahastot lähtevät tukemaan jonkin tietyn puolueen tai poliitikon kampanjaa yhdelläkään eurolla.

Ensi vuoden vietän todennäköisesti apurahatutkijana, enkä piru vieköön halua, että Mela sponsoroi keskustapuolueen poliitikkoja minun rahoillani. Yhtä lailla karsastan sitä, että ay-liikkeelle maksamani jäsenmaksut saattavat päätyä demari- tai vasemmistoliittolaisehdokkaan tukemiseen. Ylipäätään en halua olla epäsuorasti ja minulta kysymättä tukemassa minkään poliittisen puolueen toimintaa.

Tavallisen kansalaisen silmissä eläkerahastojen osallistuminen poliittisten kampanjojen kustannuksiin näyttää pahalta, varsinkin kun eläkeyhtiöiden hallituksissa työmarkkinajärjestöjen mandaateilla istuvilla henkilöillä monesti on poliittisia kytkentöjä jo muutenkin.

Kauppinen jyrähti

Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen on julkaissut Kevan ja Nova Groupin yhteyksiä vaalirahoitusasiassa koskevan vastineen, jossa hän tuomitsee kovin sanoin uutisoinnin tason ja kertoo pohtivansa sekä oikeustoimia että kantelua Julkisen Sanan Neuvostolle.

Nopeana kommenttina Kauppisen ulostuloon on sanottava, että ottaen huomioon asian mittasuhteet, vakavuuden ja koko kuvion erikoisuuden, yllättävää ärhäkkyyttä Kevan toimitusjohtajalta. En tiedä ovatko suhteellisuuden- ja tilannetaju ihan pysyneet kyydissä.

Mielenkiintoisimpaan ja polttavimpaan kysymykseen Kauppinen ei tarjoa vastausta. Mitä ihmettä teki Kuntien eläkevakuutusrahaston johtaja vaalirahoitusta koskeneessa tapaamisessa? Keskustan puoluetoimiston mukaan tapaaminen kutsuttiin yrittäjien eli paikalla myös olleiden Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen pyynnöstä. Pyysivätkö nämä herrat puoluetoimistoa kutsumaan Kauppisen vai lisäsikö hänet jakeluun esimerkiksi puoluesihteeri Korhonen? Ja minkä vuoksi? Se on Vanhasen suullakin kuultu, että tapaamisen aiheena oli Nova Groupin tuki keskustapuolueelle ja puoluerahoitus muutenkin (HS 19.6.2009).

Merisalo kertoi myöhemmin, että Tapani Yli-Saunamäki laati niiden kansanedustajien listan, joita Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n ja Nova Groupin kautta sittemmin tuettiin, tämän tapaamisen jälkeen.

Vastineessaan Kauppinen alleviivaa, ettei Keva ole "missään vaiheessa maksanut euroakaan Nova Groupille eikä millekään muulle tähän ryhmään kuluvalle yritykselle". Kuitenkin Ylen uutisten mukaan Keva on kolmen vuoden aikana ostanut 240 000 euron edestä Novan vuokravälityspalveluja. Sen voisi joku journalisti penkoa esiin, välittikö Nova Kevalle vuokralaisina keskustalaisen liikenneministeri Anu Vehviläisen, kansanedustaja Hannes Mannisen ja Mirja Vehkaperän sekä kokoomuslaisen sisäministeri Anne Holmlundin. Näistähän kaksi ensin mainittua saivat myös KMS:n vaalitukea. Eihän asiassa mitään rikollista tai sääntöjenvastaista olisi, mutta olisipa se taas hassu sattuma sekin.

Lueskelin ajankulukseni laitilalaisen keskustan kansanedustajan Timo Kauniston blogia. 13.6. julkaistun kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, ettei Kaunisto lukeudu ihan sisäpiiriin tai ainakaan puoluetoimiston suosikkeihin. Suora sitaatti:

"Ensiksikin: mihin puolue tarvitsee järjestön ulkopuolisia rahanpesujärjestöjä? Miksi niissä touhuavat liikemiehet ja puoluetoimiston väki yhdessä. Toiseksi: kenelle, miten ja millä perusteilla vaalirahoitus ohjataan. Kolmanneksi: mikä ihme on puolueen ympärille rakennettu Apollo-group, mikä sen tarkoitus oikein on."

Kun nyt on vauhtiin päästy, voisivat tiedotusvälineet ryhtyä valaisemaan yleisöä myös tuosta Apollo Group Oy:sta ja sen tarkoituksesta. Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan yrityksen strateginen johtoo koostuu seuraavista henkilöistä: Elsi Katainen, Aki Haaro, Jarmo Korhonen ja Antti Rantakangas. Apollo Groupin nimi tuli esiin myös taannoisten vaalirahoitusilmoitusten yhteydessä taulukaupan harjoittajana.

Baby I’ve been here before

Näin se meni.

1980-luvun nousukauden puskiessa päälle olin vielä nuori jolppi, mutta täynnä suunnitelmia ja itseluottamusta. Isot pojat julistivat riskisijoittamisen ilosanomaa, nopean ja helpon vaurastumisen polte koetteli kupeita kuin kiima lavatansseissa orkesterin kiivetessä lauteille illan viimeiseen settiin. Ilmapiiri oli kuuma, kostea ja täynnä lupausta. Katteetonta optimismia, paisuneita egoja, hyväuskoisia hölmöjä, sopivasti mausteeksi sekaan orastavaa epätoivoa ja tax free –parfyymin alle kätkettyä pyrkyryyttä. Mahtava sekoitus, tajusin heti, ennen kaikkea sellaiselle, jolla pokkaa riitti ja joka uskalsi. Ja minä poikahan uskalsin.

1980-luvun loppu meni humussa. Vetelin hatusta mullistavia visioita ja käänteentekeviä liikeideoita liukuhihnatuotantona. Katetta jutuissa ei ollut nimeksikään, mutta enpä minä tuotetta myynytkään, vaan mielikuvia ja odotuksia. Vanhan suljetun talouden kasvatit pelkäsivät putoavansa kelkasta sääntelyn purkamisen huumassa ja kuuntelivat alle kolmekymppisen kukon visioita kun parempaakin gurua. Harvoin tuli muulla matkustettua kuin taksilla, useimmiten humalassa, eikä ollut yksi tai kaksi kertaa, kun mukana reissussa kulki samana iltapäivänä paikallisesta pankista haettu muovikassillinen seteleitä. Kekkosen kun gerberokselle lykkäsi, jonottaa ei tarvinnut, ei sillä kertaa eikä myöhemmin. Laulu soi ja naisia riitti.

Eihän sitä tietenkään loputtomiin kestänyt. Yleinen taloustilanne syöksyi ja sitä myötä happanivat omatkin bisnekseni. Sen verran oli kiinnitystä, vekseliä ja trattaa henkseleihin kertynyt, että nurinhan siitä rosiksen kautta mentiin ja komeasti. Ulosottomies vei kaiken minkä löysi. Onneksi olin matkan varrella tajunnut, ettei tällaisella kohelluksella juuri huomista ole ja jemmannut pesämunaa voudin ulottumattomiin. Ei sitä paljon jäänyt, mutta ihan pelkällä tuulen huuhtomalla paljaalla perseellä ei tarvinnut myöhemminkään olla liikkeellä.

Sen verran isoksi pääsi piikki kuitenkin kasvamaan, ettei siitä lopulta pelkällä rahalla selvitty. Vajaat kolme vuotta pistivät ehdotonta petoksista ja kavalluksista, mutta charmanttina kaverina palasin kuvioihin alta puolentoista vuoden. Sen verran oli jäänyt palveluksia lunastamatta ja humuvuosien partnereita asemiin, että pääsin ihan mukavasti uuden elämän alkuun. Maa vielä laman jäljiltä kärvisteli, mutta uuden nousun saattoi jo aistia. Paavo perkele oli mies paikallaan, vaikka demari olikin.

Vaikka 1980-luvun kisällintyöni kiinteistöbisneksessä pohjaan paloikin, ei taito kadonnut mihinkään. Puhelahjat olivat ennallaan ja karismaakin sanoivat löytyvän. Menneisyyttä ei saanut katoamaan, mutta sen paha haju lieveni. Tässä on mies, joka pistää asiat rullaamaan, sanoivat. Tunsin totta kai paljon porukkaa jo edelliseltä kierrokselta, ja vuosikymmenen alun grillauksesta pystyyn jääneiden avulla tutustuin moniin uusiin tekijöihin. Ennen pitkää olin taas hommien päällä niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunutkaan. Minä löysin ostajat ja myyjät, ja minun avullani he toisensa. Tontit ja kiinteistöt vaihtoivat omistajaa, ja minä korotin provikkaani sitä mukaa kun tahti kiihtyi.

Muutamassa vuodessa linnasta pääsyn jälkeen olin taas mukana isoissa peleissä. Verkostoitumisen tärkeyden tajusin vuosia ennen sarasvoita, vaikka sitä eri nimellä kutsuinkin. Mietin seuraavaa askelta ja halusin tikkailla ylemmäs. Jos jotain olin lamavuosien jälkilaskuista oppinut, oli se, ettei kiitollisuudenvelan voimaa passannut aliarvioida. Paras tilanne oli, jos oli yhteistä mutta paljastumatta jäänyttä häpeää ja syntiä. Tältä pohjalta lähdin upgreidaamaan portfoliotani.

Homman nimi oli nyt nationwide. Pommitin isoja gryndereitä ja kauppaketjumiehiä yhteistyötarjouksilla, jossa lupailin joko isoja urakkoja tai hyviä liikepaikkoja riippuen siitä, kumpien kanssa puhuin. Sen verran sutjakkaasti tarinaa lähti, että taas alkoi liittoa syntyä ja tarvitsija löytää kaipaamansa. Ja minulle provikat, as usual. Bisnes paisui samaa tahtia kännykän puhelinluettelon kanssa. Isoja maakunnallisia projekteja, paljon työvuosia, suurta vaikuttavuutta, iloa ja onnea.

Niin tyytyväisiä olivat rakentajat ja rakennuttajat toisiinsa, ettei minun lopulta tarvinnut omia rahoja liottaa hommissa paskan vertaakaan. Minun valuuttani, likviditeettini ja markkina-arvoni piili kontakteissa. Tiesin mistä puhua ja kenelle, ja osasin tehdä sen tavalla, joka ei paljon vastalauseille tilaa jättänyt. Oli halvempaa ostaa kaappi täyteen pukuja ja kravatteja kuin täyttää talli kaivinkoneilla.

Pian jouduin kuitenkin tekemään tuttavuutta myös luomani paratiisin käärmeen kanssa. Hyvät hankkeet tyssäsivät älyttömiin kuntatason vaikeuksiin kaavojen, ympäristönsuojelun, maankäyttösuunnitelmien ja ties minkä nurkkapatrioottisen pilkunnussimisen takia. Myyjät ja ostajat olivat jo näpissäni, maksimivauhdin saavuttamiseksi päätin keskittyä kitkan poistamiseen. Avainasemassa olivat tietysti päättäjät ja byrokraatit. Tonttien ja kiinteistöjen ohella oli ryhdyttävä ostamaan politiikkaa.

Varman voittajan pelaaminen toi vain suolarahoja, sen olin oppinut jo raveissa. Niinpä päätin panostaa vaa’ankieliasemaan ja piru vieköön siinä onnistuikin. Sen verran politiikkaa tunsin, että tiesin hallituksessa olon kuluttavan suosiota. Demarimooses kuitenkin jo omalta osaltaan todisti, että jos tekee sopivaa politiikkaa, kliimaksi saattaa kestää parikin vaalikautta. Päätin tukea isolla kädellä ja laajakatseisesti, varautuen monenlaisiin vaalituloksiin. Puolueiden sisäpiirin asiantuntijoiden avulla hinnoittelin yksittäiset poliitikot haarukkaan 5000 – 30 000 euroa ja varasin käsille vastaavat seteliniput.

Maksoin kymmenien sivujen edestä lehti-ilmoituksia, ostin vaalikirjoja sellaisen pinon, että ne olisivat riittäneet takan ja saunan sytykkeeksi ja vielä paskapaperiksikin niin omilla kuin tuttavienikin mökeillä, raijasin kellariini pakettiautolasteittain kymmen-satakertaisesti ylihinnoiteltuja ehdokkaiden kampanjatilaisuuksissaan myymiä tauluja, ostin seminaarilippuja tyhjäksi jääneille tuoleille, muutamaan kertaan jopa löin epätoivoiseksi kalvenneen ehdokkaan kouraan puhdasta käteistä tarvittavan loppukirin käynnistämiseksi.

Ykkösevoseni, pääministeripuolue, tuli maaliin turvanmitan edellä saman väristä kilpailijaansa ja säilytti poliittisen ensirakastajan asemansa. Kun käytännössä kyse oli yhdestä edustajanpaikasta, minun oli helppo vaalien jälkeen kävellä puoluetoimistoon ja muistuttaa tekemästäni panostuksesta, jota ilman tuo etulyöntiasema mitä todennäköisimmin olisi jäänyt saavuttamatta. Jos asian oikein raadollisesti sanoo, puolue oli minulle velkaa pääministerin salkun.

Puoluetoimistojen (kävin kaikissa, joita rahoitin, ja niitä oli monta) hämähäkit luulivat kuitenkin olevansa ovelampia ja näkivät minussa naivin rahapumpun, enkä viitsinyt heidän vaikutelmaansa ryhtyä korjaamaan. Urpot luulivat voivansa maksimoida paikalliskannatuksensa käyttämällä minua hyvien hankkeiden synnyttämiseen, mutta eivätpä tajunneet oman kuvioni olleen paljon laajempi. Kunnanvaltuustojen sijaan tähtäimessäni oli parlamentin ja hallituksen korvan tavoittaminen. Yllättävää kyllä, lopulta se osoittautui helpommaksi kuin kuvittelinkaan.

Useampi tukemistani poliitikoista nousi hallitukseen saakka. Suoraan en mitään pyytänyt, niin tyhmä en ollut. Omissa ja liikekumppanieni intresseissä olevissa kysymyksissä kuitenkin hahmottelin heille, minkälaista politiikkaa olisi tarvis. Usein ei edes tarvittu täsmällisiä päätöksiä, vaan riitti, kun arvon ministerit olivat tekemättä jotain. Monesti kävi niinkin, että saamansa leivän leipojan muistaessaan poliitikot lauloivat juuri sen oikean laulun, ilman sen kummempia interventioita tai välipuheita.Kyse ei ollut korruptiosta, vaan samanmielisten yhteistyöstä yhteisesti jaetun poliittisen maailmankuvan edistämiseksi. Tai näin ainakin homman kustua lehdille kerroin.

Pidin huolen siitä, että olin yhtälössä ainoa, joka tunsi osapuolet pöydän kaikilla puolilla. Myin liikemiehille politiikkaa, poliitikoille bisnestä, rakennuttajille toteutusta, urakoitsijoille hankkeita jne. ”Teette tämän kaavapäätöksen, niin asiakkaani on valmis käynnistämään kunnassanne 10 miljoonan euron rakennusprojektin”, ”päätätte sijoittaa tehtaanne tähän kuntaan, niin takaan päättäjien tukevan toimianne sataprosenttisesti” ja sitä rataa. Kauniiden puheiden jälkeen sain kaiken lisäksi hallituksesta puristettua mukavan paketin erilaisia hanketukia asiakasyrityksilleni, joille taas tätä kautta investointipäätöksen tekeminen tuli helpommaksi. Kysyntä kohtasi tarjonnan, monessakin mielessä.

Meno oli kovaa, ajoittain toi mieleen kultaisen 1980-luvun. Lapissa vain moottorikelkat pärisivät ja kelohonkamökit tärisivät, kun yhteistyökumppanien kanssa verkostoiduttiin ja innovoitiin. Kultturellimpaan touhuun tykästyneitä lennätettiin Savonlinnan kiekujuhlille kymmenittäin ja näytöksen jälkeen haettiin paikallisesta Alkosta järven rantaan viinaa pakettiautolla, jotta mielentila saatiin pittoreskia maisemaa vastaavaksi.

Hotellihuoneita varattiin kerroksittain ja erikoismenua tilailtiin. Imagosyistä välttämättömiä mersuja sai autoliikkeestä kätevällä rahoitussopimuksella ja maksuaikaan sai tarvittaessa kuukausikaupalla lykkäystä. Paikalliset yrittäjät antoivat palveluksensa ystävällisesti laskua vastaan, varsinkin kun lupailin heille vähintään yhtä lukratiivista yhteistyötä myös tulevaisuudessa (mm. ”millaisia palveluja teillä löytyy hiihtokaudella?”, ”ovat nuo kuntayhtymän talvipäivät tulossa, annatteko tarjouksen”). Maksamattahan ne kaikki lopulta jäivät, mutta rapatessa roiskuu, hyvä tarkoitus pyhittää keinot jne.

Homma kasvoi isoksi ja kutsuja sateli. Ministereitä puhuttelin etunimeltä ja muutenkin arvoni tunnettiin. Sossupressalta en sentään Linnan juhliin kutsua saanut enkä sitä vanhana linnakundina totuuden nimissä odottanutkaan, mutta pääministerin virka-asunnolla kahviteltiin muutamaankin otteeseen. Puolustusministeriön edustussaunassa otettiin kokoomusministerin kanssa kaljat yhteiselle menestykselle ja vitsailtiin saunomisen jälkeen pistooliammunnassa, että touhuhan alkaa muistuttaa Ilen ja kumppanien kuvioita DDR:n lähetystön kellarissa vanhoina hyvinä aikoina.

Liian hyvää ollakseen totta vai mitä? Aikansa sitä kesti, mutta kyllähän tässäkin sitten lopulta tuli köyden pää käteen, vaikka näin jälkikäteen arvioituna se yllättävän kauan kestikin. Eniten ottaa kupoliin se, että loppusyöksyä vauhditti yksi rahaa saaneista typerällä avomielisyydellään. Monta hyvää päätöstä ehdittiin kuitenkin saada aikaiseksi ennen kuin kattila kiehui hellalle. Kun sitten myöhemmin alettiin minuakin syytellä, kuvailin operaatiota ihan vittuillakseni isänmaallisuudeksi.

Reissun varrella tuli mieleen vanhan suosikkini Hande Nurmio, joka stallariudestaan huolimatta (tai ehkäpä juuri sen takia?) on monta kertaa osunut ihmistä kuvatessaan häränsilmään. Ajatelkaapa vaikka toteamuksia ”hän raivaa tiensä salin läpi ja istuu tähtien pöytään”, ”hän työntää kätensä taskuumme ja syö meidän laskuumme” tai ”paksu lompakko, helppo on lempeä pyytää”.

Ja kuka sitä vannomaan menee, kenties tapaamme vielä.
Yhteisen hyvän merkeissä ja kehittyvän seutumme puolesta, veljellisin terveisin

XX

Lisää ihmeteltävää

En tiedä, mahtaisiko Ilta-Sanomissa tänään torstaina julkaistulla komealla koko aukeaman jutulla tässä blogissa käsitellyistä Rovaniemen suhmuroinneista olla jotain osuutta asiaan, mutta niin on käynyt, että Nova Groupin nettisivut lakkasivat päivän mittaan toimimasta! Nyt tulee vaan ilmoitus, että "empty" (vähän niin kuin firman kassa).

Hyvä, että tuli ajoissa kaiveltua, vaikka tokihan välimuistitoiminto auttaa pitkälle. Allekirjoittaneelta voi liitetiedostona tilailla varsin mielenkiintoista Uutisnova 1/2008 -julkaisua, mikäli se on sattunut edelläkuvatun tyhjennyksen yhteydessä bittiavaruuteen katoamaan, niin kuin epäilemättä joidenkin tahojen harras toive on.

Huomenna keskustelu jatkunee tuosta BRP Finlandin työ- ja elinkeinoministeriöltä saamasta runsaan miljoonan euron investointituesta. Samaan pinkkaan voi vielä heittää sen tiedon, että BRP Finland sai viime vuonna myös Tekesiltä (työ- ja elinkeinoministeriön tonttia sekin) 369.400 euroa.

Tiesittekö muuten sitä, että Keski-Suomen TE-keskuksen yritysosastolta lähti aikavälillä 1.1.-30.6.2008 1839 asukkaan Kinnulan suuntaan tukea 886 250 euroa. Hakemuksia oli tullut kolme, joista kaksi sai myönteisen päätöksen. Samalla aikavälillä 128 245 asukkaan Jyväskylään matkasi 18 hankkeelle 757 180 euroa. Näkyy Kinnula olevan sen verran hyvä sijoituskohde, että kannattaisiko Kevankin ottaa se tutkalleen...

Pari huomiota lisää

Täydennän vielä tuota edellisen kirjoituksen kelkkatehdastarinaa parilla huomiolla. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen päätti alkuvuodesta 2008 (tarkkaa päivämäärää en löytänyt, TE-keskuksen ilmoittama rahoituskausi 1.1.-30.4.2008) Lapin TE-keskuksen esityksen mukaisesti myöntää BRP Finland Oy:lle 1.051.410 euron avustuksen ”Northern Lights hankkeeseen, jossa toteutetaan uuden kehityksen huippua edustavan moottorikelkkatehtaan laitteet ja palvelut, joita tarvitaan uusien tuoteperheiden valmistamiseen käyttäen uutta tuotantoteknologiaa ja –filosofiaa”. Ministeriön mukaan BRP Finland Oy on investoinut yhteensä noin seitsemän miljoonaa euroa uusiin koneisiin ja laitteisiin.

5.5.2008 Nova Groupin Arto Merisalo tapasi Pekkarisen BRP Finland Oy:n uuden tehtaan harjakaisissa Rovaniemellä. Merisalon oman kuvauksen mukaan hän kysyi keskustaministeriltä, kannattaako hän nämä ympäristöministeriössä valmisteltavana olevaa maankäyttö- ja rakennuslain tiukennusta, "joka rajoittaa kaupan kilpailua". Merisalon mukaan Pekkarinen vastasi ”ei”, kuten tekivät myös pääministeri Matti Vanhanen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen, jotka Merisalo tapasi kaksi päivää myöhemmin. 10.5. Vanhanen kirjoitti blogiinsa paljon huomiota saaneen Vihdin Ideaparkkia puolustavan kirjoituksen.

Kun Mauri Pekkarinen istui Esko Ahon hallituksen sisäministerinä 1990-luvun alussa, Kevan nykyinen toimitusjohtaja Markku Kauppinen toimi hänen erityisavustajanaan 2.5.1991 - 29.2.1992 välisen ajan.

Kelkkatehdashankkeen taustoja

Monimutkaisen tapahtumasarjan konkretisoimiseksi tässä tiivis kuvaus siitä, mitä moottorikelkkatehtaan asiassa on tapahtunut tähän mennessä.

Tammikuussa 2007 pääministeri Matti Vanhanen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen keskustelevan pääministeri virka-asunnossa Nova Groupin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa Keskusta rahoittamisesta tulevissa eduskuntavaaleissa jopa 200.000 eurolla. Mukana tapaamisessa on myös Kevan johtaja ja tunnettu keskustavaikuttaja Markku Kauppinen.

Moottorikelkkayritys BRP Finlandin mukaan ensimmäiset neuvottelut tehdashankkeen toteuttamisesta käytiin helmikuussa 2007. Talousjohtaja Mika Vuoksun antaman tiedon mukaan yrityksen johdon lisäksi mukana tapaamisessa olivat Nova Groupin ja Rovaniemen kaupungin edustajat.

Kun suunnitelmat uuden kelkkatehtaan rakentamisesta 27.5.2007 BRP Finlandin ja Nova Groupin toimesta julkistettiin, kertoi Yli-Saunamäki tiedotteessa, että hanke oli käynnistynyt ”Rovaniemen Kehitys Oy:n toimitusjohtajan Juha Seppälän ja kaupunginjohtaja Mauri Gardinin aktiivisen toiminnan seurauksena heidän otettuaan meihin muutama kuukausi sitten yhteyttä”. Eli tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että ennen kuin BRP Finland istui pöytään helmikuussa, Nova Group ja Rovaniemen kaupungin edustajat olivat valmistelleet asiaa keskenään.

BRP Finlandin mukaan yritys sai kolme tarjousta tehtaan rakennuttamisesta, ja yhtenä oli Nova Group. ”Sitä kautta se meille on tullut, Nova on ollut yhteydessä meihin. Rakennuttajan valinta on tehty pelkästään liiketaloudellisin perustein kolmen eri tarjoajan joukosta”, totesi talousjohtaja Vuosku hiljattain.

18. maaliskuuta 2007 järjestettiin eduskuntavaalit, joissa kokoomus sai kymmenen lisäpaikkaa, SDP menetti kahdeksan ja vasemmistoliitto kaksi. Keskusta menetti neljä paikkaa, mutta säilyi yhden paikan erolla suurimpana puolueena. Vanhanen jatkoi pääministerinä.

14. toukokuuta pidettiin ns. kiitoskaronkka pääministeri virka-asunnolla Kesärannassa. Keskustasta mukana olivat Vanhanen ja puoluesihteeri Korhonen, tukijoista Toivo Sukari (Maskun Kalustetalo, Ideapark), Kyösti Kakkonen ja Seppo Saastamoinen (Tokmanni), Harri Toivainen (Suomi-Soffa) ja Lauri Juntunen (Motonetin ex-pääomistaja). Nova Groupista paikalla olivat Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki.

27. toukokuuta Nova Group ja BRP Finland julkistavat suunnitelman uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisesta. Nova Group kertoo tehneensä Rovaniemen kaupungin kanssa esisopimuksen 8,4 hehtaarin maa-alueen ostamisesta tarkoitusta varten. BRP Finlandilta Nova Group kertoo ”aiesopimuksella ostaneensa” yrityksen nykyisen tehdaskiinteistön, Rovaniemen kaupungilta taas tämän kiinteistön tontin. Vanha tehdas on tarkoitus saneerata ja muuttaa kauppakeskustyyliseksi liikerakennukseksi heti, kun uusi tehdas on luovutettu BRP Finlandille. BRP Finland ja Nova Group solmivat uutta tehdasta koskevan vuokrasopimuksen.

2. joulukuuta 2008 BRP Finland ilmoittaa käynnistävänsä Suomessa 250 työntekijää ja toimihenkilöä koskevat yt-neuvottelut. Yritys toteaa, että tuotteiden kysynnän lasku pakottaa vähentämään henkilöstöä irtisanomisten ja lomautusten kautta. Samassa kuussa Kuntien Eläkevakuutuksen (Keva) keskustalainen johtaja Markku Kauppinen esittää Kevan hallitukselle Rovaniemelle nousevan uuden moottorikelkkatehtaan ostamista Nova Kiinteistökehitys Oy:lta. Esitys hyväksytään ja uutta tehdasta koskeva vuokrasopimus siirtyy sellaisenaan Nova Kiinteistökehitykseltä Kevalle.

Kevan hallituksessa toimitusjohtaja Kauppisen esitystä moottorikelkkatehtaan ostamisesta ovat tekemässä Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtaja Varpu-Leena Malmgren, kansanedustaja Sampsa Kataja (kok), Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok), HUS:n toimitusjohtaja Kari Nenonen, Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellsten (sd), Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori (sd), Lapin ja Oulun yliopistojen yhteisen Meri-Lappi Instituutin johtaja Aaro Tiilikainen, Keskustan Karjalan piirin varapuheenjohtaja, ylilääkäri Irmeli Henttonen sekä Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki.

7. toukokuuta 2008 keskustan kansanedustaja Timo Kalli käynnistää vaalirahakohun toden teolla kertomalla jättäneensä tahallaan noudattamatta lain määräämää vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuutta. Kehittyvien Maakuntien Suomen ja Nova Groupin vaalirahoitus tulee julkisuuteen tipoittain.

Kesäkuussa 2008 Rovaniemellä laitetaan vireille BRP Finlandin vanhaa tehdaskiinteistöä koskeva kaavamuutos, jonka tarkoituksena on mahdollista muuttaa se liikekiinteistöksi, johon sijoittuisi halpatavaratalo, huonekalukauppa ja kodinkoneliike. Kaavamuutosta hakee BRP Finland, eli ainakaan vielä tällöin vanha tehdaskiinteistö ei ollut siirtynyt Nova Groupin omistukseen. Nova Group kyllä on teettänyt sen selvityksen ”kaupan suuryksikön kaupallisista ja liikenteellisistä vaikutuksista”, joka muutoshakemuksen liitteenä kaupungille toimitetaan.

Samaan aikaan Rovaniemen kaupunginvaltuustossa halutaan selvitettäväksi kaupunginhallituksen puheenjohtajan, Nova Groupilta 10000 euroa eduskuntavaalikampanjaansa saaneen mutta valitsematta jääneen Ari Ruotsalaisen (kesk), kaupunginjohtaja Gardinin (kesk) ja kaupungin muiden virkamiesten asema ja toimet Nova Groupin ja kaupungin välisissä tonttikaupoissa ja sopimuksissa. Kuntaliitto ja tarkastuslautakunta toteavat, ettei esteellisyyttä ole, koska henkilökohtaista taloudellista hyötyä em. virkamiehille ei kaupoista ja sopimuksista tullut.

Vuoden 2009 alusta Kevan hallitukseen tulee uutena jäsenenä Rovaniemen keskustalainen kaupunginjohtaja Mauri Gardin, joka oli yksi keskeisiä hahmoja uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisessa ja sen edellyttämissä Nova Groupin ja Rovaniemen kaupungin välisissä tonttikaupoissa. Aiemmalla urallaan Gardin on mm. toiminut kolmeen eri otteeseen ministeri Paavo Väyrysen poliittisena avustajana.

Varsinkin Gardinin asema on tässä kokonaiskuviossa on mielenkiintoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Pitkäaikainen keskustan taustavaikuttaja päättyy kelkkatehdashankkeen käynnistäjästä sen päärahoittajaksi matkan varrella tulleen Kevan hallitukseen, mitä on vaikeaa uskoa kyllä pelkäksi sattumaksi.