Kauppinen lähti, mitä seuraavaksi?

Keväällä 2008 alkanut vaalirahoituskohu on sitten tuottanut ensimmäisen korkean tason poliittisen ruumiin. Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen ilmoitti eilen eroavansa, vain päivää sen jälkeen, kun oli julkisessa vastineessaan ilmoittanut harkitsevansa oikeustoimia ja kantelua Julkisen Sanan neuvostolle Kevan kytköksiä Nova Groupiin käsitelleeseen uutisointiin liittyen. Valtiovarainministeriön ja Finanssivalvonnan pikaselvitys Kevan ja Novan yhteyksistä päätyi odotetusti johtopäätökseen, ettei lakia ja normaaleja menettelytapoja ollut rikottu. Kauppisen puoluetoveri, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi kiirehti kiittämään eroratkaisua ryhdikkääksi.

In the meantime, lisää tietoa vaalirahan lähteistä tulee. Aamulehden eilen uutisoiman selvityksen mukaan ei vain Keva vaan myös viisi muuta työeläkeyhtiötä tuki poliitikkoja 2007 eduskuntavaaleissa osallistumalla puolueiden maksullisiin tukiseminaareihin. Kevan lisäksi tukea tässä muodossa antoivat Eläke-Tapiola, Eläke-Fennia, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Varma ja Veritas Eläkevakuutus.

Aivan niin kuin Kevan tapauksessa, on aika lailla erikoista, että kaikkien suomalaisten eläkkeistä vastaavat yhtiöt lähtevät tukemaan jotain tiettyä ehdokasta tai puoluetta. Tai oikeammin, että ne ylipäätään harjoittavat tällaista poliittista sponsorointia. Sama pätee totta kai ay-liikkeeseen, joka jäsenkuntansa poliittisesta moninaisuudesta huolimatta on tottunut syytämään rahaa vasemmistopuolueille.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), jonka vastuulla nykyisin ovat myös apurahatutkijoiden ja -taitelijoiden eläkeasiat, oli tukenut entistä hallituksensa puheenjohtajaa, keskustan ex-MTK-pomo Esa Härmälää ostamalla 2250 eurolla lippuja tämän vaaliseminaareihin. Eläke-Tapiola taas ilmoitti osallistuneensa vuosina 2006-2009 viiteen sosiaalidemokraattien seminaariin noin 4 700 eurolla ja yhteen keskustan seminaariin 350 eurolla.

Kysymys ei tietysti ole suurista summista, mutta periaatteellisesti asia on tärkeä. Suurin osa eläkeyhtiöiden asiakkaista on puoluepoliittisesti sitoutumattomia, ja jäsenkirjan omaavatkin tulevat koko poliittisen kentän leveydeltä. Siten on vähintään erikoista ja arveluttavaa, että eläkerahastot lähtevät tukemaan jonkin tietyn puolueen tai poliitikon kampanjaa yhdelläkään eurolla.

Ensi vuoden vietän todennäköisesti apurahatutkijana, enkä piru vieköön halua, että Mela sponsoroi keskustapuolueen poliitikkoja minun rahoillani. Yhtä lailla karsastan sitä, että ay-liikkeelle maksamani jäsenmaksut saattavat päätyä demari- tai vasemmistoliittolaisehdokkaan tukemiseen. Ylipäätään en halua olla epäsuorasti ja minulta kysymättä tukemassa minkään poliittisen puolueen toimintaa.

Tavallisen kansalaisen silmissä eläkerahastojen osallistuminen poliittisten kampanjojen kustannuksiin näyttää pahalta, varsinkin kun eläkeyhtiöiden hallituksissa työmarkkinajärjestöjen mandaateilla istuvilla henkilöillä monesti on poliittisia kytkentöjä jo muutenkin.