Piikki auki

Vaaliraha-asiassa katseet alkavat kääntyä myös mediaan päin. Viime viikolla kävi ilmi, että toimittajat Seija Sartti (HS Kuukausiliite), Aarno "Loka" Laitinen (Iltalehden kolumnisti, jota IL itse asian uutisoidessaan tituleerasi "vapaaksi toimittajaksi", Sartin aviomies), Rita Tainola (Ilta-Sanomat) ja Nina af Enehjelm (free lance, bloggari) olivat ennen Nova Kiinteistöyhtiöiden konkurssia nauttineet 10.000-15.000 edestä Arto Merisalon vieraanvaraisuudesta.

Sartti ja Laitinen kiiruhtivat toteamaan kyseessä olleen täysin normaali suhdetoiminta, jonka tarkoituksena oli hankkia tietoja ja luoda kontakteja. Enehjelm oli blogissaan hyökkäävämmällä kannalla, peräänkuuluttaen selvitystä median tekemistä mokista. Kaikki korostivat kovasti, etteivät tarjotut lounaat vaikuttaneet heidän kirjoituksiinsa, ja ettei Merisalo sellaista missään vaiheessa yrittänytkään.

Kestitys on ollut toistuvaa. Sartti, Laitinen, Enehjelm ja Merisalo näkyvät viime vuonna viettäneen myös juhannusta yhdessä. Toiseenkiin suuntaan kuluja on ystävien kesken maksettu, korosti Laitinen asiasta kirjoittaessaan. Mutta kuitenkaan ei ole objektiivisuus vaarantunut.

Mitenkä on? Maalaisjärki panee epäilemään. Esimerkiksi minulla ei ole ollut täällä blogissa tapana haukkua niitä ihmisiä, joiden kanssa olen juhannusta tai muita juhlapyhiä viettänyt, vaikka joskus olisi aihettakin ollut. En usko toimittajien olevan tässä suhteessa erilaisia. Tässä kohtaa kyse ei ole niinkään korruptiosta, vaan ihan alkeellisesta kohteliaisuudentajusta ja lojaaliudesta.

Julkisuuseettisesti Merisalon ja toimittajien juhannusseurue on kuitenkin paljon kyseenalaisempi yhdistelmä kuin omat mittumaariporukkani. Merisalolla on ollut bisneksensä sekä poliittiset kontaktinsa ja tavoitteensa, toimittajilla lukijoidensa huomio ja takanaan välineidensä arvovalta.

On erikoista, ettei aikanaan "Tamminiemen pesänjakajissa" ja "Mustassa monopolissa" suomalaisen poliittisen korruption muotoja viiltävän kriittisesti analysoinut Laitinen näe omassa asemassaan mitään ongelmaa. Hänestä itsestään näyttää tulleen jonkinlainen vallan liepeillä viihtyvä narri, joka viihtyy herrojen seurassa ja nauttii pöydältä putoilevista murusista. Häntä ei vaikuta häiritsevän edes tieto siitä, että konkurssin myötä Merisalon piikkiin nautitut lounaat jäävät nyt velkojien maksettaviksi.

Vaikka Merisalo yhteiskunnallisten kontaktipintojen taitajana onkin profiloitunut, herättää nyt julkitullut toimittajien nimilista kuitenkin suuria kysymyksiä hänen julkisuuspoliittisesta pelisilmästään? Kuinka suuri julkinen vaikuttaja viherpiipertäjiä, feministejä ja terveysintoilijoita itseään toistavissa ja kelkasta pudonneen keski-ikäisen miehen katkeruudella ryyditetyissä omahyväisissä kolumneissaan kurmoottava Laitinen lopulta nyky-Suomessa on? Ohjaako "lajinsa viimeisenä" mieluusti julkisuudessa paistatteleva veteraanitoimittaja julkista keskustelua, omaako hän kriittisen journalismin tarkimman silmäparin ja terävimmän kynän? Tai edes Kuukausiliitteen Sartti?

Ja vielä: Nina af Enehjelm ja Rita Tainola? Tämän kvartetin avullako omien bisnestensä edistämiseen poliittisen vaikuttamisen kautta pyrkinyt Merisalo on ajatellut agendaansa vauhdittaa? Ei ole taittu tässä asiassa Novassa paljon kustannushyötylaskelmia tehdä. Vai onko kyse siitä, että he olivat epäilemättä huomattavasti laajemmasta Merisalon vieraana olleesta toimittajajoukosta ainoat, joilla oli aikaa ja halua istua kiinteistönkehittäjäparoonin seuroissa pysyvällä kontrahdilla? Olisiko ollut niin, että monen muun toimittajan kohdalla kävi kuin kansanedustaja Timo Kaunistolla (kesk), joka totesi taannoin: "Vaalien jälkeen tapasin kerran Nova Groupin Arto Merisalon keskustaväen liepeiltä. En halunnut tavata toista kertaa. Luultavasti ei hänkään."

Heikoksi on Merisalon saalis jäänyt, jos suhteuttaa hänen tarjoiluihin pistämänsä rahat realisoituneen julkisuuden määrään. Tuoreen puolustuskolumninsa lisäksi Laitinen näyttää kirjoittaneen Merisalosta vain kerran, 16.5.2009:

"Kehittyvien Maakuntien Suomen puuhamies Arto Merisalo on ylpeä vaalilaskelmastaan, jolla sai Tiuran siivellä pari mieleistään kokoomusmiestä eduskuntaan." (IL 16.5.2009)

Vaalirahoituksesta yleisemmällä tasolla kirjoittaessaan 18.6.2009 Laitinen päätyi seuraavaan, nyt valoon tulleen oman toimintansa huomioiden yllättävänkin moralisoivaan toteamukseen:

"Esimerkiksi viime vaaleissa kiinteistöyhtiö Nova Groupin rahoilla keskusta pysyi täpärästi suurimpana puolueena ja Matti Vanhanen säilytti pääministerin paikkansa. Suuri osa hallituksen ministereistä on Nova Groupin seteliselkärankaisia poliitikkoja."

Laitisen maailmassa seteliselkärankoja näkyy olevan yksillä, mutta ei toisilla. Sartti ei näytä Merisalosta kirjoittaneen.

Nina af Enehjelmin blogissa Merisalo esiintyy juhannuspäivänä 2008 ja vieläpä yhdessä Aarno Laitisen kanssa:

"Ystävämme Arto halusi vastata ruokahankinnoista, mikä yleensä tietää sitä, että tarjoilu on runsas! Ja kun vielä kokkina on Aarno Laitinen voi olla varma, että jokainen nousee pöydästä enemmän kuin tyytyväisenä."

Rita Tainolan kriittistä journalistista panosta Merisaloon liittyen odotamme yhä, ja hänen itsensä mukaan saamme odottamaan jäädäkin. Aamulehti kysyi häneltä, tuntuiko hänestä siltä, että Merisalo olisi pyrkinyt vaikuttamaan tarjoiluillaan juttujen sisältöön. Tainolan vastaus oli napakka ja selväjärkinen: "Ei, koska viihdetoimittajalla ja kiinteistöalalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa." Taidatkos sen paremmin sanoa.

Yksittäisten viihdetoimittajien kurtiseerauksia isompi ja tärkeämpi keskustelunaihe median ja vaalirahan suhteessa olisi pohtia sitä, miten lehtitalojen kassaan tasaisin väliajoin tulevat miljoonien eurojen vaalimainostulot vaikuttavat niiden toimintaan yhteiskunnallisen vallankäytön kriittisinä valvojina. Tästä ei ole vielä juurikaan keskusteltu, vaikka ainakin osaksi näidenkin rahojen suhteen puhutaan siitä samasta lopulta lunastamatta jääneestä piikistä, jonne herkkusuu-Laitisenkin pihvit ja parfait't pistettiin.