tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Professori luukuttaa UPJ:n puolesta

Eilen maanantaina oli Hesarin Vieraskynä-palstalla Teknillisen korkeakoulun professori Jyrki Kontion kannanotto yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän puolesta. Kirjoitus oli monessakin suhteessa oireellinen niistä trendeistä, joiden tuloksena yliopistomaailma nyt on niin kovien muutospaineiden alla.

Kontio on ennen professoriksi tuloaan toiminut lähes 20 vuotta teollisuudessa, mm. Nokialla, ja se kyllä näkyy kirjoituksesta. Hänen näkemyksessään yliopisto on pelkkä teollisuuden ja liike-elämän apulaitos, jonka tehtävänä palvella kilpailukyvyn lisäämistä. Kontiolla ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä yliopistosektorin historiallisesta tehtävästä ja roolista, tai ainakaan se ei hänen kirjoituksestaan näy.

Kirjoituksen lopetus kertoo kaiken olennaisen: "Suomen teollisuus ja tiedeyhteisö tarvitsevat välineen, jolla yliopistojen toimintaa voidaan tehostaa ja ohjata paremmin." Siinä se on nyt professorin suulla täysin kiertelemättä sanottuna. Kontion mieleen ei vaikuta edes juolahtaneen, miten hänen johtopäätökseensä on sovitettavissa ajatus yliopistojen autonomiasta. Ettäkö teollisuus ohjaamaan yliopistoja? Yhtä hyvin Kontio olisi voinut Nokialla toimiessaan esittää, että yliopistojen olisi päästävä "tehostamaan ja ohjaamaan" teollisuutta. Olisi pomo varannut ajan työterveyshuollosta aika nopeasti.

Kontio ei vaikuta tulleen ajatelleeksi sitä, että suuri osa yliopistoissa harjoitettavasta tutkimus- ja opetustoiminnasta on sellaista, että sillä on hyvin vähän yhteistä hänen oman laitoksensa "ohjelmistoliiketoiminnan laboratorion" toiminta-ajatuksen kanssa. Jos tutkimusprojektin tavoitteena jo nimen tasolla on liiketoiminta, on teollisuuden äänen kuuleminen ja ahtaan taloudellisin mittarein mielletyn kilpailukyvyn lisäämiseen pyrkivä toimintatapa perusteltua. Mutta kun Kontio lähtee tästä "oman kokemukseni mukaan" -pohjalta yleistäen antamaan suosituksia koko yliopistolaitokselle, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida.

Kontio itse tuskin toivottaisi esim. folkloristeja tai sosiologeja kovinkaan tervetulleeksi omaan laboratorioonsa kertomaan, mikä on tieteen tehtävä ja perimmäinen tarkoitus. Juuri tällaisesta neuvomisesta kuitenkin on hänen omassa kannanotossaan kysymys. Kaikkein turhauttavinta hänen puheenvuorossaan on kuitenkin se, että nyt on professorin arvovallalla varustettuna päässyt valtajulkisuuteen näkemys, jonka mukaan tieteellä itsessään ja sen pohjana toimivalla vapaalla kriittisellä ajattelulla ei ole mitään muuta kuin välinearvoa.

En usko, että tällainen markkinalähtöinen ajattelutapa viime kädessä palvelee edes teknillistä korkeakoulua. Perustutkimus, jonka tulisi olla teknillisen korkeakoulunkin perustehtävä, tuskin on teollisuuden näkökulmasta kovinkaan houkutteleva investointikohde, koska siinä saavutetyt tutkimustulokset eivät välttämättä ole ilman vuosikausien jatkokehittelyä liiketaloudellisesti mitenkään hyödynnettävissä.

Oma lukunsa sitten on visio siitä, että teollisuudelle annettaisiin jonkinlaista ohjausvaltaa yliopistosektoriin kokonaisuudessaan. Siinä tapauksessa voisimme saman tien lakkauttaa suurimman osan humanististen ja yhteiskuntatieteiden laitoksista, ja kyllä varmaan sieltä matemaattis-luonnontieteelliseltäkin puolelta löytyisi näitä kilpailukyvyttömiä mätäpaiseita.

Poimin tähän vielä muutamia helmiä Kontion kirjoituksesta:

UPJ tuo toimivat, teollisuudessa jo pitkään koetellut välineet myös yliopistojen käyttöön.


Haluaisin nähdä sen yrityksen, joka olisi käynyt läpi samanlaisen pelleilyn HENKI- ja VAATI-tasoja määritellessään ja väittäisi vakavalla naamalla, että välineet ovat toimivia. Ainakaan en ostaisi siltä yritykseltä mitään.

Tieteen alueella on jo vuosikymmeniä käytetty hyvin selkeitä mittareita, joilla tutkijat ja yksiköt on saatu paremmuusjärjestykseen.


No mihin tätä arviointirumbaa sitten tarvitaan?

Suurin syy kritisoida UPJ:tä lieneekin vanha tuttu muutosvastarinta.


Lieneekö Kontio ihan oikeasti lukenut yhtäkään UPJ:tä kriittisesti analysoinutta kirjoitusta? Heikki Patomäen blogi ja Yliopisto yliopistolaisille ovat hyviä aloituspisteitä. Argumentointi on aika paljon sofistikoidumpaa kun Kontion muutosvastarintakommentit.

Käytännön kokemukset uudesta palkkausjärjestelmästä ovat vielä vähäisiä ja siihen liittyy epäilemättä monia lastentauteja. Järjestelmä on kuitenkin rakenteeltaan ja periaatteiltaan erinomainen sekä toteutukseltaankin hyvä jo nyt. Se on työkalu, jota oikein käyttämällä voidaan saada Suomen yliopistot entistä kilpailukykyisempään asemaan.

Kokemukset ovat vähäisiä mutta siitä huolimatta järjestelmä on erinomainen? Näinkö testaatte esim. ohjelmistoja siellä laboratoriossanne? Suhteessa mihin ja millaisilla mittareilla tarkasteltuna yliopistojemme kilpailukykyä tulisi lisätä?

Suutari pysykööt lestissään (laboratoriossaan). Myyvien kännyköiden tekemisessä mukana oleminen ei synnytä universaalia viisautta ja pätevöitä kommentoimaan kaikkia asioita. UPJ:n ja teollisuuden intresseistä käsin lähtevän tieteen määrittelyn yhdistämisellä päästään työnantajapolitiikkaan, jota voidaan kuvata yhtälöllä UPJ + OPM = UPM.

2 kommenttia:

Jarkko kirjoitti...

Mainitsemissasi lähtessäsi esiintyvä argumentointi voi olla paitsi oppinutta myös näennäisen viisasta tai joskus jopa asenteellista. UPJ-prosessia on pyöritetty eri muodoissaan ja eri intensiteetillä jo yli kymmenen vuotta. Olennaista on se, että akateeminen porukka herää kun prosessia ollaan ottamassa käyttöön, silloin on helppoa nostaa kädet ylös. Siinä on jokin epäolennaisuus, vaikka UPJ:ssa on monien muiden isojen uudistusten tapaan ongelmia.

Jarkko kirjoitti...

Selvennykseksi edellisiin; tarkoitin lähteillä Patomäen ja yliopisto yliopistolaisille linkkejä. Viime mainitun retorinen nimikin jo kyllä kertoo kaiken.