keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Onko USA:lla käsissään uusi My Lai?

Parin viime päivän aikana on maailmalla suurta kohua herättänyt uutinen, jonka mukaan USA:n merijalkaväen joukot olisivat surmanneet Irakissa 24 siviiliä viime syksynä Hadithan kaupungissa. Aiemmin USA:n armeija oli tiedottanut siviilien kuolleen sen joukkoja vastaan tehdyssä pommi-iskussa, mutta nyt niin amerikkalaiset itse kuin irakilaisetkin tutkivat tämän väitteen todenmukaisuutta. Epäilyt siitä, että kyseessä on ollut täysin tietoinen peittely-yritys, voimistuvat jatkuvasti.

Valkoinen talo on luvannut antaa tutkinnan tulokset kokonaisuudessaan julkisuuteen heti sen valmistuttua. CNN:n haastattelemat lähteet kertovat sotilastutkijoiden epäilevän, että teon takana on muutamia merijalkaväen sotilaita, jotka menettivät itsekontrollinsa yhden toverinsa kuoltua pommi-iskussa ja lähtivät sitten summittaiselle kostoretkelle tappaen kaikki vastaantulijat. Käynnissä on kaksi erillistä tutkintalinjaa, joista ensimmäinen selvittää itse surmia, toinen niiden jälkeen tehtyä peittelyä.

Amerikkalaisilla tv-kanavilla pyörii jatkuvasti Hadithan ruumishuoneelta kuvattu videopätkä, josta käy ilmi monien urheista olevan naisia ja lapsia. Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaalin jälkeen amerikkalaismediat ovat olleet erityisen herkkinä vastaavien uutisten suhteen, eikä nyt paljastuneelle teolle ole löytynyt juurikaan ymmärtäjiä. Julkisessa keskustelussa vaaditaankin jo, että surmatöiden suorittajia vastaan olisi nostettava USA:ssa murhasyytteet.

Demokraattien kongressiedustaja John Murthan mukaan armeija oli maksanut irakilaissiviilien perheille 1500-2500 dollaria, jotta nämä pysyisivät vaiti tapahtuneesta. Murhta uskoo, ettei tällainen peittelyoperaatio olisi voinut onnistua, ellei sen takana olisi ollut komentoketjussa korkealla olevien sotilasjohtajien siunausta. Itse teoista uskotaan vastuussa olleen neljästä kahdeksaan sotilasta, mutta tieto tapahtuneesta oli levinnyt armeijan sisällä huomattavasti laajemmalle.

Mikäli väitteet ovat totta, niin kuin tutkinnasta julkisuuteen annettujen tietojen perusteella vahvasti näyttää, on tapahtunut vielä suurempi isku USA:n imagolle kuin Abu Ghraibin tapahtumat aikanaan. Bushin hallinnon kannalta uutinen ei myöskään olisi voinut tulla huonompaan aikaan, ovathan viime päivät olleet täynnä väkivaltaa ja kapinallisten iskuja niin Irakissa kuin Afganistanissakin. Terrorisminvastainen sota ja puheet demokratian levittämisestä asettuvat entistä kyseenalaisempaan valoon. Maanantaina 75 Guantanamon laivastotukikohdan vankia ryhtyi syömälakkoon kiinnittäkseen maailman tiedotusvälineiden huomion yhä ilman sen paremmin kunnollista tutkintaa, täsmällisiä syytteitä kuin puolustustautumismahdollisuuksiakaan jatkuvaan vankeuteensa.

Kaikkien näiden tapahtumien jälkeen USA:n ihmisoikeusrekisterissä ja kansainvälisessä imagossa ei ole paljon hurraamista. Väistämättä tulee mieleen ajatus, että ajattelivatko amerikkalaiset juuri Hadithan kaltaisia episodeja kieltäytyessään kategorisesti osallistumasta Kansainvälisen Rikostuomioistuimen toimintaan tai edes tunnustamasta sen toimivaltaa. Hadithan tapahtumien historiallisena paralleelina, joskin vielä paljon pahempana, tulee mieleen My Lain verilöyly Vietnamin sodassa 16.3.1968, jolloin amerikkalaissotilaat surmasivat 500 aseetonta vietnamilaissiviiliä. Laajan peittelyoperaation avulla tapahtunut onnistuttiin salaamaan yli puolentoista vuoden ajan, mutta marraskuussa 1969 siitä tuli ykkösuutinen ympäri maailmaa. My Laista tuli synonyymi amerikkalaisten Vietnamissa tekemille rikoksille ja julmuuksille, ja tapahtuma sai yhä useammat amerikkalaiset vastustamaan koko sotaa.

USA:n julkisessa keskustelussa monet ovat jo tehneet kytkennän My Lain ja Hadithan välillä. Bushin hallinto ei ainakaan vielä ole antanut kansalaisilleen mitään tarkempia ohjeita siitä, mitä heidän nyt tulisi Irakin sodasta ajatella. Jotain kuitenkin kertoo se, että merijalkaväen komentaja kenraali Michael Hagee lensi Irakiin ja piti sotilaille puheen siviilien kohtelusta. Puheessaan Hagee totesi mm., että "emme käytä voimaa vain voiman käyttämisen itsensä vuoksi. Käytämme tappavaa voimaa vain silloin kun se on oikeutettua, oikein mitoitettua, ja mikä tärkeintä, laillista." Se, että komentajan piti matkustaa Irakiin saakka tätä kertomaan, pistää ajattelemaan, onko Haditha sittenkään sellainen yksittäistapaus tai sodankäynnin "oheisvahinko" (collateral damage, Vietnamin sodan aikana kehitetty eufemistinen sotilastermi), jollaiseksi Bushin hallinto alustavissa kommenteissaan on tapahtuman leimannut.

1 kommentti:

Henkka kirjoitti...

Pitkittynyt sota kaikkine kauheuksineen, itse aloitetun sodan päämäärien hämärtyminen ja vihollisen "see no evil, hear no evil"-sissitaktiikka vetää varmasti rivisotilaan pinnan katkeamispisteeseen, ja joskus yli, kuten nyt on saattanut käydä.
Onko sodanjohdolla edes keinoja tällaisten juttujen estämiseen?
Ei taida ihan tapakasvatus auttaa, kun liikutaan näin syvissä vesissä.