Blogeissa ja netissä ylipäätäänkin on viime päivinä kirjoitettu paljon moderoinnista, anonyymiydestä ja ilmaisunvapaudesta. Eilen asiaan kantaa otti myös Julkisen Sanan Neuvosto (JSN). Neuvosto suosittelee, että lehtien ja televisio- sekä radiokanavien keskustelupalstojen viestit seulotaan ja tarvittaessa muokataan verkossa etukäteen. Asian juridisesta puolesta kiinnostuneen kannattaa lukea Kemppisen blogimerkintöjä kommentteineen, IT-ekspertin näkemystä kaipaavaan taas Haakanaa.
Yksi puoli asiassa on tällaisen etukäteisseulonnan ja "tarvittaessa muokkaamisen" edellyttämä tähtitieteellinen työmäärä. Mikäli verkkokeskustelu nykyisessä laajuudessaan halutaan saattaa kontrollin alle, täytyy jostain löytyä hirveä kasa rahaa ja valtava määrä ihmisiä palkattavaksi näihin sensoritehtäviin. Poliisin valittaessa työvoima- ja resurssipulasta on suorastaan absurdia, että samaan aikaan Espoon poliisi jäljittää Susan Kurosesta nettiin "alatyylisiä" kirjoituksia kirjoittaneiden todellisia henkilöllisyyksiä. Mikäli netti-ilmaisu halutaan saada kuriin ja herran nuhteeseen, jää ainoaksi vaihtoehdoksi anonyymien ja ennakkoon moderoimattomien palstojen lopettaminen kerta kaikkiaan.
Netin anonyymiys on kaksiteräinen miekka. Kun ihmiset eivät joudu vastaamaan kommenteistaan omalla nimellään, konfliktinhakuisuus lisääntyy ja kynnys kirjoitella ns. mitä sylki suuhun tuo alenee. Nickin suojista on helppo parjata, kun seurauksia ei ole tiedossa. Toisaalta on niinkin, että jo se seikka, että äärimielipiteitä esitetään nimimerkillä, laskee niiden tehoa merkittävästi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin juuri anonyymiys on ollut netin ja sen virtuaaliyhteisöjen kehityksessä yksi tärkeimpiä voimia. On maita, joissa ilman anonymiteetin suojaa ei olisi kirjoitettu nettiin riviäkään, ja kyllä meillä Suomessakin löytyy sellaisia asioita, joissa valtavirrasta poikkeavan oman mielipiteen esittäminen omalla nimellä voi aiheuttaa yksilötasolla rankkoja seurauksia.
Esimerkiksi vaikkapa Suomi24, Ilta-Sanomien keskustelut, historiaverkko Agricolan keskustelupalsta ja Jatkoaika.comin moninaiset mielipideketjut ovat merkittäviä kansalaiskeskustelun foorumeja, vaikka ajoittain ns. kohinaa onkin paljon ja vaikka osan keskustelijoista esiintyminen todistaakin, etteivät he arvosta näiden palstojen kautta saamaansa mahdollisuutta näkemyksensä esittämiseen.
Väittäisin, että niin nettisensuurin koventamista vaativien kuin keskusteluihin erilaista älyllistä saastaa tuottavienkin näkemysten taustalta löytyy pohjimmiltaan puutteellinen ymmärrys internetin luonteesta inhimillisen toiminnan muotona ja foorumina. Sensuurihakuiset näkevät netin pelkkänä perinteisten tiedotusvälineiden kentän laajennuksen, eräänlaisena sähköisenä sanomalehtenä, jossa tapahtuvaa ilmaisua on kontrolloitava samalla tavalla kuin printtijulkaisujakin. Nimimerkin suojista herjauskampanjoja käyville ja/tai ihan pelkkää alatyylistä tuubaa netin palstoille kirjoitteleville netti taas on kuin miesten vessan seinä, johon voi itseään ja ehkä muitakin huvittaakseen kirjoitella törkeyksiä. Mitä pöyristyttävämpää tekstiä, sen parempi.
Ideaalitilanteessa internetiin suhtauduttaisiin näkö- ja kuuloaistien avulla havainnoitavana todellisuuden uutena sähköisenä muotona, joka on tarjonnut ihmisille valtavan määrän uusia foorumeja keskustelulle, kanssakäymiselle ja organisoitumiselle. Yritykset alistaa tämä virtuaalinen maailma viranomaiskontrollin alle on yhtä realistinen ja mielekäs kuin ajatus siitä, että fyysisessä maailmassa ryhdyttäisiin monitoroimaan esimerkiksi kaikkien yhdistysten ja ihmisryhmien sisäisiä keskusteluja. Samalla tavoin kuin fyysisessä maailmassa myös virtuaalimaailmassa ihmisten kuitenkin tulisi myös itse ajatella puheidensa ja käyttäytymisensä seurauksia.
Kysymys on tietysti äärimmäisen monisyinen ja vaikea. Se on kuitenkin mielestäni selvää, että jos netin anonymiteettiä nyt yritetään lainsäädäntöteitse murtaa ja ennakkosensuurista vapaata nettikeskustelua suitsia, ammutaan kärpästä tykillä ja aiheutetaan paljon haittaa. Nettiyhteisöllä itselläänkin tietysti on vastuunsa asiassa ja myös keinonsa vaikuttaa. Ilmaisunvapaus ei tarkoita sitä, että kaikki mahdolliset aggressiot ja ennakkoluulot on pistettävä eetteriin. Laki kuitenkin turvaa sen, että vapaaseen keskusteluun kuuluu myös oikeus esittää kontroversiaalisia ja epämiellyttäviäkin mielipiteitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
30 kommenttia:
Kuten itsekin toteat; kyse on lähinnä siitä, minkä luonteisena sanansäilän käytön kenttänä tämä internet oikein mielletään.
"Good and evil, reward and punishment, are the only motives to a rational creature: these are the spur and reins whereby all mankind are set on work, and guided." (Locke.)
Aku Ankasta mieleen muistuu erilaisia kommunikaatioon liittyviä vaikeuksia vaikkapa vain naapureiden kesken. Toivottavasti näitä nettihäiriköitä ei aleta ampumaan kenenkään toimesta tykillä, kuten osuvasti jo vertasitkin. Muuta ei kai siitä asiasta voikaan sanoa.
Monilla tiedotusvälineillä, esimerkiksi suurilla lehdillä on myös muunlaisia intressejä asian suhteen. Ehkäpä tuota suunsoiton poiskitkemistä, voisi tarkastella hetken myös siinä valossa.
Tämä netti ei juurikaan tuota rahaa lehtikustantamoille tilaajamaksujen muodossa ja toisaalta, jos keskustelu uhkaa kokonaan siirtyä pois lehtien palstoilta, niin esimerkiksi Erkko jää yksinään lehdellään soittelemaan. Se kaikki siis heikentää sekä lehden taloutta, että näkyvyyttä; eräänlainen kierre siis.
Länsimaissa sananvapaus lepää kuitenkin vankalla pohjalla, enkä siksi usko, että siihen puuttumista kukaan ko tahojen edustaja olisi edes ajatellut, vaikka vaikutelma sellaisesta saattaakin tulla.
Muistan hyvin, kun meille hankittiin ensimmäinen televisio. MTV:n historia kiinnostaa tässä yhteydessä enemmän.
Wikipediasta lyhentelin alla olevan;
MTV perustettiin vuonna 1957, jolloin Ilmoittajien liitossa väläyteltiin ideaa amerikkalaistyylisestä mainonnasta televisio-ohjelmien yhteydessä. TES-TV oli aloittanut jo pari vuotta aiemmin, ja Yleisradio oli vasta aloittamassa lähetyksiään Suomen televisio -kanavalla. Hanketta vetämään perustettiin Oy Mainos-TV-Reklam Ab.
Uusi yhtiö päätti vuokrata ohjelma-aikaa Yleisradion kanavalta, jonka ohjelmien lomassa se toimi. Yleisradio oli vastahakoinen asiassa, mutta käytännön syistä se myöntyi vuokraamiseen koska sillä ei ollut varaa tuottaa tarpeeksi omaa ohjelmaa pystyäkseen kilpailemaan TES-TV:n kanssa.
13.8.1957 oli ensimmäinen lähetys. MTV:n alkutaival oli hikinen, ohjelma-aikaa oli vain 10 tuntia viikossa ja sekin parhaimman katseluajan ulkopuolella.
Sopimuksen mukaan MTV ei saisi kilpailla Yleisradion kanssa uutisissa eikä puoluepoliittisia mainoksia saisi esittää.
Yhtiö toimi pienessä toimistossa, josta ohjelmat ja mainokset toimitettiin Yleisradiolle lähettien kautta. Tekniikassa oli muutenkin vielä toivomisen varaa. Mainokset esitettiin suorina lähetyksinä.
Koko kanavan toiminta oli sen alkuvuosina vaakalaudalla.
Vasemmistossa vaadittiin, että ainoastaan valtiollinen toimija voisi lähettää ohjelmia.
Yleisradiossa taas ehdotettiin, ettei kanava lähettäisi omia ohjelmiaan lainkaan vaan lähettäisi pelkkiä lyhyitä mainostaukoja Ylen ohjelmien välissä. Tällaisiin vaatimuksiin ei kuitenkaan myönnytty, vaan yhtiö piti lujasti kiinni itsenäisyydestään.
Ensimmäisen kerran Kymmenen uutiset lähetettiin 1. syyskuuta 1981. Kymmenen uutiset lähetettiin 1. syyskuuta 1981 alkaen 14. tammikuuta 1990 saakka arkisin MTV:n kakkosverkossa sekä lauantaisin ja sunnuntaisin MTV:n ykkösverkossa. 15. tammikuuta 1990 alkaen uutislähetys lähetettiin joka päivä MTV:n kakkosverkossa. Vuoden 1993 alussa uutislähetys siirtyi kokonaan MTV3:lle.
ja muistaisin, että ennen MTV:n omaa uutistoimintaa, kanava ei saanut lähettää mitään ohjelmaa Ylen uutisien aikana ja ennen kuin siirryttiin nykykäytäntöön, MTV sai esittää vain Tom ja Jerry-piirrettyjä Ylen uutisten aikana.
Wikipedia;
Legitimiteetti liitetään usein poliittisen järjestelmän tai muun yhteiskunnallisen instituution toimintaan. Yksinkertaisimmillaan legitimiteetti tarkoittaa järjestelmän hyväksymisenarvoisuutta kansalaisten silmissä. Legitiimi järjestelmä ei perustu pakkoon, vaan kansalaisten velvollisuudentuntoon järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan.
Enää tarvitse omistaa painokonetta tai televisioasemaa saadakseen asiansa sanotuksi nopeasti ja yksinkertaisesti ilman välikäsiä ja ehkäpä samalla tavoittaa myös melko suuren lukijajoukon.
Kun nämä erilaiset kannettavat internetin halvalla tai ilmaiseksi saavuttavat vimpaimet lisääntyvät, lisääntyy myös tämä mielipiteiden ja informaation määrä. Jossain vaiheessa tekniikan tarjoamat mahdollisuudet informaation levittämiseen varmasti karkaavat kaikkien lainsäätäjien valvonnasta.
Arvoketju on käsite, joka kuvaa jonkin hyödykkeen vaiheittaista jalostumista raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi. Jokainen arvoketjun vaihe, yksittäinen prosessi, nostaa tuotteen arvoa. Näitä vaiheita voivat olla esimerkiksi puuvillan kutominen langasta kankaaksi tai vaikkapa tietyn brändin liittäminen tuotteeseen. Arvoketjun viimeinen lenkki on jakelu, esimerkiksi kaupan vähittäismyynti.
Sanomalehdet jakelivat tietoa ja niiden omistajat elivät siis myymällä sitä, senkin jälkeen kun mainokset oli keksitty. Kohta se kaikki voi olla melkeinpä pelkästään historiaa.
Wikipedia;
Erilaiset informaatioon liittyvät laajennukset ovat olleet merkittävimpiä niiden muutosten joukossa, jotka ovat mahdollistaneet ihmisen muihin eläinlajeihin verrattuna hämmästyttävän leviämisen maapallolla. Tällä tavalla ymmärrettynä aivot, kieli, kirjoitustaito, kirjapainotaito ja tietokoneet ovat oleet laji- ja kulttuurievoluution aikaansaamina tärkeitä askelia kohti tiedon tehokkaampaa prosessointia ja tallentamista.
Toivottavasti homma pysyy hanskassa.
"If a man is thought-free, fancy-free, imagination-free, that which is not never for a long time appearing to be to him, unwise rulers or reformers cannot fatally interrupt him."
and
"Even the Chinese philosopher was wise enough to regard the individual as the basis of the empire. Is a democracy, such as we know it, the last improvement possible in government? "
"Is it not possible to take a step further towards recognizing and organizing the rights of man? There will never be a really free and enlightened State until the State comes to recognize the individual as a higher and independent power, from which all its own power and authority are derived, and treats him accordingly. "
"I please myself with imagining a State at last which can afford to be just to all men, and to treat the individual with respect as a neighbor; which even would not think it inconsistent with its own repose if a few were to live aloof from it, not meddling with it, nor embraced by it, who fulfilled all the duties of neighbors and fellow men. A State which bore this kind of fruit, and suffered it to drop off as fast as it ripened, would prepare the way for a still more perfect and glorious State, which I have also imagined, but not yet anywhere seen."
Henry David Thoreau.
Osut mielestäni asian ytimeen siinä, että yksi merkittävä syy sensuurivaateisiin on kyvyttömyys ymmärtää netin luonnetta. Toimitettu, "julkaistu" aineisto on siellä vähemmistönä. Loppu on torikokouksen, kulmakuppilan, harrastuskerhon ja kaveriporukan virtuaalisia vastineita. Uutta on se, miten laajalle ne leviävät ja että niissä käyty keskustelu tallentuu. Myös netin egalitaarisuus miellyttää: fyysisessä maailmassa on mahdotonta päästä niin tasa-arvoiseen keskusteluasetelmaan, jossa argumenttien retorinen ja looginen taso vaikuttaa enemmän kuin auktoriteetti tai habitus.
Tämä vapaus tuottaa kaikkea inhimillistä, myös sitä rumaa ja raadollista. Tämä riittää joillekin syyksi kokonaisuuden tukahduttamiseen (esim. Jari Lindholm blogissaan). Minusta kuitenkin alhaisuus ja arvottomuus ei ole riittävä syy kieltää mitään. Pitäisikö Seiska-lehti tai tosi-TV kieltää laissa?
Minusta on myös selvää, että asiassa ovat liikkeellä tahot, jotka haluavat ideologisista syistä rajoittaa sananvapautta (Illman, Puumalainen). Tälle ei pitäisi mielestäni antaa pienintäkään mahdollisuutta. Kysymyksessä on totalitarismin tie.
Pari linkkiä, jotka sivuavat asiaa;
http://opennet.net/
http://blogs.law.harvard.edu/palfrey/
90-luvun alkupuolella, ollessani toimialaa vauhdikkaasti vaihtavan suomalaisen kumisaapasalan suuryhtiön palveluksessa, seurasin aktiivisesti usalaista keskustelua "nettietiketistä".
Niistä ajoista saakka olen irrottanut varmistimen huomatessani Suomen herrojen suunnittelevan omaperäisiä "Julkisen sanan neuvostoja".
Tätäkin Illmanin provosoimaa keskustelua käydään ilman vähäisintäkään viittausta yleisempään länsimaiseen sananvapauden viitekehykseen, esim. Ruotsiin.
Ehkä onkin niin että relevanteimmat vertailukohdat löytyvät Kiinasta tai Pohjois-Koreasta?
Vessanseinä ja älykäs keskustelu mahtuvat mainiosti samaan internetiin. Ne eivät välttämättä kuitenkaan sopisi saman sanomalehden sivuille.
Nimettömyys on perusteltu valinta, jos ei itse ole julkisuuden henkilö eikä saa leipäänsä media-alalta. Tällöin on olemassa vaara, että netissä julkaistut kirjoitukset alkavat haitata normaalia elinkeinotoimintaa.
Esimerkkejä oman nimen käytöstä kärsineistä olen itse maininnut muutamia omissa kirjoituksissani. Suomalaisessa netissä tunnetuin on ehkä Ilkka Kokkarisen tapaus, jossa bloginpitäjä ilmeisesti selvisi vahingoittumattomana poistamalla bloginsa netistä.
Jussin esittämästä historiikistä käy ilmi, että sananvapaus ei ole Suomessa koskaan ollut erityisen vankoissa kantimissa, vaan vallitsevana piirteenä on ollut halu kontrolloida tiedonvälitystä.
Historian perusteella ei siis ole mitenkään yllättävää, että viranomaiset pyrkivät kontrolloimaan nettikirjoittelua.
No joo, en tuossa jutussa sen kummempia syyllisiä yrittänytkään etsiä, minusta on parempi jättää se löytämisen ilo tässäkin asiassa muille.
Ajatuksena oli, että ehkäpä noiden sanomalehtien intressissä ei välttämättä - tässäkään asiassa - ole keskustelun käyminen täällä maksukanavien ulkopuolella. Mieluiten varmaan tuolla lehtien omilla paperisilla sivuilla, mutta jollei se onnistu, niin tuskin niiden intressissä on tämän internetin kehittäminenkään.
Eli jos oikein pahasti sanoisi, niin täältä internetistä ei lehdistön edustajien mukaan taida löytyä juuri muuta kuin pornoa, pomminteko-ohjeita, itseään kiihottavaa keskustelua ja viruksia.
Erilaisia ongelmia siis.
Tekniikkaa näin sivustakin seuraamalla tuntuu, että kohta meitä taas viedään;
Näyttövalmistaja LG.Philips LCD on kehittänyt amoled-näytön (active-matrix organic light emitting diode), joka on vain aavistuksen hiusta paksumpi. Ohuus on sen ansiota, ettei oled-tekniikkaan perustuvissa näytöissä tarvita taustavaloa.
LG.Philipsin näytön pistetarkkuus on 320 x 240, ja se pystyy näyttämään 16,77 miljoonaa väriä, kerrotaan yhtiön tiedotteessa. Paksuus on 150 mikrometriä. Taustavalon puuttumisen ansiosta oled-näyttöjen sähkönkulutus on pientä. Valoa tuotetaan näyttöjen sisältämien orgaanisten aineiden avulla.
Yhtiö aikoo esitellä näytön Society For Information Display -tapahtumassa Kaliforniassa ensi viikolla.
LG.Philips pitää oledia ihanteellisena joustavien näyttöjen tekniikkana. Uuden amoled-näytön kaupallistamisessa auttaa se, että yhtiö pystyy valmistamaan sitä nykyisellä tuotantolinjallaan.
Odotan mielenkiinnolla, milloin noita tai vastaavia alkaa näkyä ja minkälaisessa käytössä. Itse keksin hetkessä useita, nimettömiä ja nimimerkillä, kunhan nuo näytöt kehittyvät vielä vähän lisää ja puhelimen tms käyttö ilmaistuu.
Sensuuria suurempi ongelma on vaikka tämä;
Jos IP-puheluliikenne kulkee priorisoimattomana muun Internet-liikenteen mukana, puheluun kuuluvat paketit saattavat hävitä ruuhkatilanteissa, jolloin äänen laatu heikkenee ja ääni alkaa lopulta pätkiä.
Psykologisesti hankala asia on myös viive ja sen vaihtelu. Yhdensuuntainen viive Internetissä vaihtelee, mannertenvälisillä yhteyksillä se voi olla 80–100 millisekunnin välillä.
Puheyhteyksillä alle 100 millisekunnin viive on yleensä huomaamaton, viiveen kasvaessa yli 400 millisekunnin normaali keskustelu käy vaikeaksi.
Vertailun vuoksi tavallisessa puhelinverkossa maan sisäisten puheluiden viive on 10–20 millisekunntia, matkapuhelinverkossa viive on yleensä 180 millisekunnin luokkaa.
MTV tuli tuossa aikaisemmin mieleen oikeastaan siksi, että aikansa kutakin.
Nythän tuo MTV:n itsenäisen ohjelmatoiminnan vastustaminen tuntuu vähintäänkin omituiselta.
Tosin kuka sen MTV:n taas omistikaan ja onko sille omistajajoukolle tuo MTV:n oma uutistoiminta tai oma ohjelmatuotanto kovinkaan tärkeä asia.
En ole myöskään varma, mikä olisi oikea sana luonnehtimaan MTV:n profiloitumista omaksi kanavakseen. Sensuuri, ehkäpä,
mutta muustakin oli kyse.
- Hölmöys - on mielestäni parempi, mutta ehkäpä löytyy terävämpiäkin määritteitä, sillä - hölmöys - taitaa sopia nykyhetkenkin kuvaamiseen yhtä hyvin ja perspektiiviähän tässä kaiketi ollaan etsimässä.
Isoja kirjaimia on helppo käyttää silloinkin, kun niihin ei ole aihetta. Ajan kanssa niistä vain menee tuo teho ja kiinnostuksen herättäminen on sen jälkeen entistäkin vaikeampaa.
En oikein jaksa uskoa, että siellä Bulevardilla istuisi joku varta vasten pohtimassa kuinka sensuuria voisi lisätä internetissä, motiivi puuttuu, vaikka kuka se sanoikaan, ettei vainoharhaista pidä valita puolustusministeriksi.
Pallo voi tietenkin olla välillä vähän kadoksissa. Perustietoja tarvitaan.
Esimerkiksi puheluiden määrästä Suomessa;
Vuonna 2003 kiinteän verkon puheluiden ja puheluminuuttien määrä väheni merkittävästi vuodesta 2002.
Puheluiden määrä laski peräti 22 prosenttia ja puheluminuuttien määrä 18 prosenttia.
Paikallispuhelinverkosta soitettiin vuonna 2003 noin 2,5 miljardia puhelua, kun vuonna 2002 puheluita kertyi 3,1 miljardia.
Samalla kun kiinteän verkon puheluiden määrä vähenee, matkaviestinverkosta soitettujen puheluiden määrä kasvaa edelleen.
Vuonna 2003 matkapuhelimista soitettiin 3,4 miljardia puhelua eli jo huomattavasti enemmän kuin kiinteästä verkosta.
Matkapuhelimista soitettujen puheluiden määrä lisääntyi 7 prosenttia vuodesta 2002. Myös puheluminuuttien määrä kasvoi. Puheluminuutteja kertyi lähes 8,2 miljardia. Koska matkapuhelimista soitetut puhelut ovat vielä huomattavasti lyhyempiä ajallisesti kuin kiinteästä verkosta soitetut puhelut, matkapuhelimista soitettujen puheluiden minuuttimäärä oli vuonna 2003 vielä huomattavasti pienempi kuin kiinteän verkon puheluiden kokonaisminuuttimäärä.
Siinä sitä riittää salakuunneltavaa, vaikka tekniikka pelaisikin. Kuka sen Sonera kirjan taas kirjoittikaan?
Mutta jos jostakusta tuntuu, että on joutunut valtavien, hahmottomien ja järjestelmällisesti ohjattujen voimien tarkkailtavaksi, niin toki kannattaa ottaa asioista selvää, ettei myöhemmin huomaamattaan ala käyttämään alumiinilla vuorattua pipoa.
Tavanomaista elämän ahdistusta useimmiten.
Ihminen ei voi olla asia sinänsä.
Oman tilan selittäminen ei kuitenkaan ole eloonjäämisen ehto.
Idioottimaisuuksien läpi on vain elettävä.
Wikipedian mukaan;
Julkisen sanan neuvosto (JSN) on joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin, joka on perustettu vuonna 1968.
Neuvostolla on kaksi pääasiallista tehtävää: hyvän journalistisen tavan tulkinta ja sanan- sekä julkaisemisen vapauden puolustaminen.
Joukkoviestinnän harjoittajat ja journalistit, käytännössä suuret kustantajat ja heidän palveluksessaan olevat toimittajat, ovat sitoutuneet siihen, että neuvosto valvoo heidän toimintaansa alan eettisten periaatteiden ja neuvoston perussopimuksen mukaisesti, jotka on kirjattu journalistin ohjeisiin.
Tarkoituksena on ollut välttää sananvapauteen kohdistuvan julkishallinnollisen valvonnan lisääntyminen ja kunnianloukkausjutuista mahdollisesti oikeusistuinten avulla tuomitsemat suuret vahingonkorvaukset.
Neuvosto ei ole esimerkiksi tuomioistuin eikä se käytä muutakaan julkista valtaa. JSN ei muun muassa ota käsiteltäväkseen asioita, joiden oikeudellinen prosessi on kesken.
Julkisen sanan neuvoston lausuntoja on käytetty kunnianloukkauksia koskevissa riitajutuissa vapaan todistelun keinona. Näin ollen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä voidaan käyttää nykysäännösten mukaan myöhemmin oikeusjutun perusteluna.
Samantapaisia itsesäätelyelimiä toimii monissa muissakin maissa ja muillakin toimialoilla, esimerkinä Mainonnan eettinen neuvosto.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana toimii Kalevi Kivistö.
Internetin käyttäjillä ei taida olla siellä JSN:ssa omaa edustajaansa.
Vapaaehtoisuuteen perustuva itsesäätelyelin?
Tulee kaikenlaista mieleen.
Hohhoijjaa.
No joo, vielä jatkan tätä häiriökäyttäytymistä tänä iltana, eli seuraavaa linkkiä kannattaa myös seurata asian tiimoilta ja samalla funtsia sitä, mitä muualla asiasta funtsitaan;
http://blogs.law.harvard.edu/ugasser/
Kelailemalla löytyy ihan tarpeeksi kiinnostavaa.
Oikeus mielipiteen ilmaisuun ennalta sensuroimatta on mielestäni eri asia kuin keskustelupalstojen moderointi.
Vastuu palstan sisällöstä on välillisesti jo moderointivelvoite. Siihen voi lisätä take downin - on pyynnöstä poistettava kohtuuajassa laittomuus pois uhalla, että saa seuraamuksia. Järkevää voisi olla jättää pelkkä take down, juuri jatkuvan kontrollin mahdottomuudesta johtuen. Höpöä, johon kukaan ei reagoi, ei tarvitse poistaa.
Kun intrenet on globaali, pitäisi löytää globaalit säännöt ja kansakunta, joka ei niitä voi sulattaa katkokoon yhteytensä nettiin (jääköön takapajulaksi).
Anonymiteetti on sitä paitsi hieno juttu.
Take Down vähän jatsahtaa, ei ehkä sovi torvisoittoon.
Carl Sandburg;
Of my city the worst that men will ever say is this:
You took little children away from the sun and the dew,
And the glimmers that played in the grass under the great sky,
And the reckless rain; you put them between walls
To work, broken and smothered, for bread and wages,
To eat dust in their throats and die empty-hearted
For a little handful of pay on a few Saturday nights.
ad Jussi
En minäkään mitään internetin valvontaa tai normeja ole sinänsä vailla. Kunnianloukkaukset ovat kai niistä ongelmista pienimpiä. Tekijänoikeudella suojatun aineiston ilmaislevitys lienee suurin taloudellisia menetyksiä aiheuttava ongelma - seuraavana kai turvallisuusuhkat, kun netti on niin kätevä kaikenlaisten liikkeiden organisointiin.
Netti joka tapauksessa haastaa kansalliset rajat niin mielipiteissä kuin taloudessakin. Olisi vain otettava lusikka käteen ja ryhdyttävä globalisoitumisen kestäviin ratkaisuihin kaikkialla.
Näinhän se on.
Aika parantaa haavat; sanotaan ja tekeehän se aika paljon muutakin :)
Ei ihminen kuitenkaan koskaan voi olla vapaa suhteessa ihmisyhteisöön.
Riippuvaisuus säilyy.
Näissä kysymyksissä aina keskustellaan myös
laadun kriteereistä,
kulttuurikäsityksistä
ja siitä mistä ne saavat alkunsa.
Jos raha ei todista mitään oikeuksista tai velvollisuuksista, niin mikä sen todistaa?
Tulee mieleen alku ja loppu.
Aikakausillakin on sellainen.
Täs on menossa vissiin tietolähteiden kilpailu. Kilpailu on aina hyvä asia. mutta seulonta ei välttämättä ole sensuuria, vaan kohinan poistoa. että saa olennaisen ja nopeasti. pääasia, että saa valita mihin seulaan luottaa. en perusta päätöksiäni vessan seinäkirjoituksiin, vaikka niitä voi pitää sensuroimattoiman mielipiteenvapauden linnakkeina. mielummin luen hesarin ja pari muuta toimitettua julkaisua. :)
vanha anekdootti, että idässä ei muinoin saanut ilmaista vapaasti - koska kaikki olivat kuulolla - lännessä puolestaan saa huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee - kukaan ei vaan kuuntele.
Jussin MTV-ceissi hyvä osoitus meikäläisen viestintäpoliittisen keskustelun ja päätöksentekoilmapiirin (toivottavasti) menneistä trendeistä. Suomea voi monessa asiassa verrata vaikkapa Tanskaan, niin huomaa, kuinka syvällä meikäläisessä poliittisessa kulttuurissa istuu ajatus viranomaisvalvonnan välttämättömyydestä mitä erilaisimmilla inhimillisen elämän osa-alueilla. Historiallisista syistä meillä monet näkevät ns. kansallisen yksimielisyyden tavoittelemisen arvoisena ideaalitilanteena.
Anonyymin kommentti "mutta seulonta ei välttämättä ole sensuuria, vaan kohinan poistoa" avaa mielenkiintoisen sivupolun, joka ei oikeastaan ole sivupolku lainkaan vaan yksi merkittävimmistä internetiin liittyvistä kysymyksistä. Internetin sisällön lisääntyessä valtavalla vauhdilla nousevat tiedonhakuvalmiudet ja -välineet yhä keskeisempään osaan. Taannoin joku HS:n toimittaja vertasi internetiä kolumnissaan globaaliin nousuhumalaisten täyttämään ravintolapöytään, jossa kaikki puhuvat päällekkäin kuvitellessaan, että juuri minun juttuni ovat niitä kaikkein parhaita ja mielenkiintoisimpia. Kolumni taisi päättyä ennustukseen, jonka mukaan internet on tulevaisuudessa tuomittu "hukkumaan paskaan".
Kohinan osuus ei välttämättä kasva, mutta sen absoluuttinen määrä on jo nyt valtava. Googlen PageRankin (joka ei kyllä ole mitenkään ongelmaton juttu esim. internet-tiedonvälityksen demokraattisuuden kannalta) kaltaisilla työkaluilla kohinan kanssa pystyy elämään. Vaikeiden valintojen edessä ollaan, mikäli ryhdytään arvottamaan internet-sisältöjä sen mukaan, mikä on kohinaa ja mikä ei. Jotenkin ajattelisi välineen historiaan paremmin sopivan sen, että ongelma ratkeaisi tai ainakin pysyisi siedettävällä tasolla myös jatkossa nimenomaan hakukoneiden (ja vastaavien, ehkä vieläpä keksimättömien innovaatioiden) kehityksen kautta.
ad MJ
Kiitos
Portaalit ja hakukoneet ovat olemassa. Tiedon ja mielipiteen vapaus vallitkoon. Mutta itse kaipaisin toimitettua osanäkymää nettiin. Voin kyllä käyttää päivässä muutaman tunnin penkomiseen - mutta mieluusti tiivistäisin sen tuntiin tai puoleen. Essential in the net today? Sellainen luukku on vielä löytämättä. Tai edes essentials of the week. Sellaisella voisi tehdä rahaakin? Kohinaa löytää jokainen omalla ajallaan.
Ystävällisesti
PS. kiitokset patsaskommenttiisi liittyen - JK:n palstalla (melkoinen rauhan mielenosoitus olisi saatu niistä, jotka valitettavasti muuttuivat vainajiksi)
" mielummin luen hesarin ja pari muuta toimitettua julkaisua. :)"
Ymmärrän näkemyksesi kohinasta (ja jaan sen osittain, koska suoli24-tyyppisiä palstoja en lue ollenkaan). Mutta toimitetut julkaisut (juurikin hesari) eivät välttämättä ole lähellekään niin puolueettomia ja eettisesti moitteettomia kuin luulemme. Ne vain ajavat agendaansa hienovaraisemmin kuin useimmat nettikirjoittajat.
" Mutta itse kaipaisin toimitettua osanäkymää nettiin. "
Kenelläkään ei taida olla mitään kokonaisnäkymää nettiin. Seuraan yleensä johonkin tiettyyn aihealueeseen liittyviä, hyväksi havaitsemiani blogeja tms. Lisäksi kansainvälisen median seuraaminen ilman STT- ja Hesari-suodatinta on avannut silmät sille, miten paljon meitä manipuloidaan.
"...meitä manipuloidaan..."
enpä tiedä. suodattimen kautta tulee kulma jostain jutusta. Jos se kiinnostaa enemmän, niin löytää lisää kulmia samaan ja muihinkin.
"on se niin väärin" juttuja on kovin paljon. Itse asiassa on hyvä tietää "virallinen uutinen", jotta voi sitä vasten tutkia muita näkökulmia samaan aiheeseen. Kettutyttöjen uutispalsta ei aivan sammuta maailmannälkääni.
Sellaisia "uutisia" en oikein enää jaksa, joissa väitetään, että mulle tehtiin väärin tässä asiassa. Ihmisoikeussopimuksiin ym. sitoutuneessa Suomessa on kyllä muutoksenhakumahdollisuudet ja sen jälkeen EIT. Annetaanpa oikeusapuakin.
Mutta ulkomailla meno on aika villiä. Varsinkin euroopan ulkopuolella. Meillä ei pellon laitaan tule valkoista pakettiautoa ja vie ihmisiä "kuulusteluihin" tai tapa siihen paikkaan. Kovin ruusuinen on tämä pohjola - kuitenkin. Täällä haetaan jo millimetrioikeudenmukaisuutta - kun ihmisoikeudet ovat toisaalla ihan uusi juttu.
"...juuri minun juttuni ovat niitä kaikkein parhaita..."
Toimittajat ehkä pyrkivät muita parempiin juttuihin. Pidän bittihiekkaan kirjoittamista osallistumisena, jolla voi välttää vieraantumisen.
"miten paljon meitä manipuloidaan."
En sitä mieltä, että manipulointi olisi tietoista. Se vain perustuu siihen, että mediaan valikoituu tietynlaisen maailmankuvan omaavia ihmisiä, jotka lisäksi käyvät läpi saman ideologian mukaisesti värittyneet opinahjot.
Median vallitseva ideologia on punavihreä vasemmistoliberalismi, jota Aarno Laitinen kutsui jossain kolumnissaan "vihreäksi homoseksuaalifeminismiksi". Kun raportointi suodatetaan tämän ideologisen prisman läpi, saadaan aika pitkälle nykyinen Helsingin Sanomat.
Suomessa erityisenä ongelmana on se, ettei tälle ideologialle kovin helposti löydy valtamediasta vaihtoehtoja. Tämän vuoksi internetin merkitys kasvaa ja itse pidän tästä syystä yrityksiä kahlita internetiä lähtökohtaisesti epäilyttävinä ja vaarallisina.
Minkäslaisen prisman läpi muut lehdet katselevat? IL, IS, Aamulehti, Kauppalehti, yms.?
Mun mielestä olettamus, että ihminen voisi olla täysin objektiivinen, joutaa romukoppaan. Perspektiiviä siellä, perspektiiviä täällä. ;)
Mutta internetin ihanuus mielestäni on just siinä, että parhaimmillaan se avaa ovet päästä nauttimaan lukemattomista (ja luetuista!) näkökulmista eri asioihin. Monella ns. vaihtoehtojulkaisulla ei olisi kovinkaan suuria mahdollisuuksia tavoittaa yleisöä ilman nettiä.
Hip hurraa sille.
Niinhän se on, että yksi internetin kirkkaimmista hedelmistä on juuri tuo informaation paljous, olkoonkin, että kohinaa on paljon, että jo ajat sitten on tullut mahdottomaksi kahlata läpi kaikki edes jotain pienempää asiaa koskeva online-informaatio ja että relevantin ja pätevän informaation jäljille pääsy ei aina ole yksinkertaista.
Kun erilaisia ajatuksia on mahdollista (sallitaan) esittää vapaasti, voidaan niistä käydä keskustelua. Idealistisella tavalla netin voisi nähdä eräänlaisena ideoiden ja mielipiteiden survival of the fittest -kisana, jossa vahvimmat (parhaiten perustellut, fiksuimmat ja pätevimmät) ajatukset nousevat kasan päällimmäisiksi. Ajatus pakollisesta ennakkomoderoinnista ja varsinkin anonymiteetin hävittämisestä leikkaa keskustelulta siivet ja asettaa sille tarkat ja viralliset "hyväksyttävän käyttäytymisen" rajat.
Nyt kahleitaan kalisuttavat ovat liikkeellä joko kovalla itseluottamuksella, koska uskovat pystyvänsä vetämään selkeän rajan sallitun ja tuomittavan online-ilmaisun välille, tai sitten he haluavat lähtökohtaisesti rajoittaa ilmaisunvapautta typistämällä sen foorumeita. Taas on paljon liikkeellä omasta mielestään hyvää tarkoittavaa kukkahattutätiä ja propellihattusetää, mutta halukkaiden koalitiosta löytyy myös sellaisia, joilla on synkempiä ketunhäntiä kainalossaan.
Poliittisella kentällä pitäisi jollain löytyä rohkeutta viheltää peli poikki ja kysyä se olennainen kysymys: ovatko netin keskustelupalstojen mahdolliset solvaukset ja alatyyliset mielipiteet niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, että se oikeuttaa online-ilmaisun vapauteen ja anonymiteettiin puuttumisen? Mitä tällaisella askeleella saavutettaisiin, ja mitä sillä menetettäisiin?
Oliver Kamm kirjoittaa Index of Censorship -lehdessä seuraavaa:
http://oliverkamm.typepad.com/blog/2007/05/the_tyranny_of_.html
Kunnioitus ja kohteliaisuus ovat sananvapauden vihollisia.
ad vasara
toi taisi olla ydintä siitä?
The notion that free speech, while important, needs to be held in balance with the avoidance of offence is question-begging, because it assumes that offence is something to be avoided. Free speech does indeed cause hurt – but there is nothing wrong in this. Knowledge advances through the destruction of bad ideas. Mockery and derision are among the most powerful tools in that process.
"toi taisi olla ydintä siitä?"
Niin oli.
Kunnioitus pitää ansaita eikä pidä odottaa, että jokin asia ansaitsisi sen itsestäänselvästi.
Pyritään luomaan hallinto, joka takaa noille molemmille mahdollisimman suuren kulttuurisen itsemääräämisoikeuden, mutta toisaalta kuitenkin hallitsee molempia niin, että resurssit ovat hallinnon hallussa ja käytettävissä hallinnon politiikan edistämiseen.
". suodattimen kautta tulee kulma jostain jutusta. Jos se kiinnostaa enemmän, niin löytää lisää kulmia samaan ja muihinkin."
Onhan se noinkin. Minulla on tietyt asiat, joista olen varsin kiinnostunut, ja niiden suhteen Hesari harrastaa hyvin asenteellista uutisointia. Siksi pyrin seuraamaan ulkomaisia lähteitä useampaa eri ajatusmaailmaa seuraavista medioista.
"Median vallitseva ideologia on punavihreä vasemmistoliberalismi, jota Aarno Laitinen kutsui jossain kolumnissaan "vihreäksi homoseksuaalifeminismiksi". Kun raportointi suodatetaan tämän ideologisen prisman läpi, saadaan aika pitkälle nykyinen Helsingin Sanomat."
Näin. Yliopistojen journalistinen koulutus on läpikotaisin vasemmistoliberaalia, konstruktivistista, relativistista ja "oikealla tavalla tiedostavaa". Ja tämä näkyy sitten toimittajien asenteissa. HS jopa sensuroi ja muokkaa uutistekstejä, jotka se esittää suoraan Reutersilta tai muulta kv. uutistoimistolta käännetyiksi.
"Mun mielestä olettamus, että ihminen voisi olla täysin objektiivinen, joutaa romukoppaan. "
Juu. Mutta voi pyrkiä objektiivisuuteen manipuloinnin ja oman agendansa tyrkyttämisen sijasta. Ja jos meillä olisi myös konservatiivisesti asennoituvaa mediaa, tilanne olisi tasapainoisempi.
"Mutta internetin ihanuus mielestäni on just siinä, että parhaimmillaan se avaa ovet päästä nauttimaan lukemattomista (ja luetuista!) näkökulmista eri asioihin. Monella ns. vaihtoehtojulkaisulla ei olisi kovinkaan suuria mahdollisuuksia tavoittaa yleisöä ilman nettiä."
Tästä olen aivan samaa mieltä.
"Taas on paljon liikkeellä omasta mielestään hyvää tarkoittavaa kukkahattutätiä ja propellihattusetää, mutta halukkaiden koalitiosta löytyy myös sellaisia, joilla on synkempiä ketunhäntiä kainalossaan."
Aivan. Löysin juuri tänään "Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2005"-raportin, jonka internet-osiossa on aika pöyristyttäviä juttuja. Mika Illman sanoo mm. ett' myös poliittinen mielipide voidaan tehdä poikkeukseksi sananvapaudesta, ja viittaa kansallissosialismin kieltämiseen EU:ssa.
"Poliittisella kentällä pitäisi jollain löytyä rohkeutta viheltää peli poikki ja kysyä se olennainen kysymys: ovatko netin keskustelupalstojen mahdolliset solvaukset ja alatyyliset mielipiteet niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, että se oikeuttaa online-ilmaisun vapauteen ja anonymiteettiin puuttumisen? Mitä tällaisella askeleella saavutettaisiin, ja mitä sillä menetettäisiin?"
Kuka uskaltaisi? Hänet vuorenvarmasti leimattaisiin lapsipornon ja rasismin puolustajaksi. Voisiko joku juridiikan ja oikeusvaltioperiaatteiden tuntija puuttua asiaan? Kirjoitan asiasta näppis savuten ties minne, mutta eihän kukaan välitä mitä joku prekaari-nörtti ajattelee.
" is question-begging, because it assumes that offence is something to be avoided. "
Tästä olen puhunut väsyksiin saakka. Tämä ulkomailta peritty poliiittisesti korrekti loukkaantumiskulttuuri ei saisi pesiytyä Suomeen!
(anteeksi tuo käsittämätön viesti, pastesin vahingossa väärän tarinan bufferista)
ad lotta
Ihan hyvä lapsus (jos oli sellainen. Keskusteluissa päästään lopulta kehämääritelmiin. Onhan antisemitismi ja arjalaisten paremmuus katsottu kuuluvan saksalaiseen kansallissosialismiin ja siis jonkin sortin politiikkaakin, mikä on kyllä moneen kertaan kielletty usean maan lainsäädännössä - joka sekin on poliittinen tulos.
Mikä lapsus?
Tietenkin kansallissosialismi on poliittinen mielipide, ja tietenkin se on kielletty. Minusta siihen on hyvä historiallinen syy ja lisäksi se on lähtökohdiltaan totalitaristinen aate.
Minusta on huolestuttavaa, että Illman haluaa rasismista puhumisen yhteydessä kieltää poliittisia mielipiteitä meillä Suomessa. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen ja solvaus on jo laissa kielletty, joten on vaikea kuvitella, mitä muuta hänellä olisi tähtäimessään kun maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuurisuusideologian arvostelu. Näiden pitää ilman muuta olla vapaassa maassa sallittuja ja legitiimejä mielipiteitä.
"Mutta voi pyrkiä objektiivisuuteen manipuloinnin ja oman agendansa tyrkyttämisen sijasta."
Mikä on se objektiivisuuden määritelmä? Missä se objektiivisuus on? Toisten objektiivisuus voi olla toisille tätä "manipulointia".
Minusta ei ole olemassakaan ns. Arkhimedeksen pistettä, johon ihminen voisi irrottaa itsensä kaikista kytköksistään, käsityksistään ja ennakkoluuloistaan yms. On vain erilaisia, subjektiivisia näkemyksiä, joista osa on paremmin perusteltuja ja osa vähän huonommin. Tämä ei tietystikään tarkoita täydelliseen eettiseen relativismiin sortumista.
"Mikä on se objektiivisuuden määritelmä? Missä se objektiivisuus on? Toisten objektiivisuus voi olla toisille tätä "manipulointia"."
Intentioilla ja käytetyillä keinoilla on aika iso rooli. Jos journalisti yrittää rehellisesti kertoa asiat niin kuin ne ovat ja antaa asiaan liittyvien relevanttien tahojen kertoa näkemyksensä jättäen johtopäätökset yleisön tehtäviksi, väitän lopputuloksen olevan lähempänä objektiivisuuden ihannetta kuin jos pyrkii erilaisia tyylikeinoja käyttäen saamaan väärää näkemystä edustavat näyttämään tyhmiltä, tahallaan siteeraa puolueellisia lähteitä tai tulkitsee lähteitä harhaanjohtavasti, julkaisee vahvasti puolueellisten auktoriteettien kommentointia jne, mitä mediassa harrastetaan säännöllisesti. Täydellistä objektiivisuutta ei ole: silti voimme pyrkiä rehellisyyteen ja tasapuolisuuteen. Omasta mielestäni jos on selkeä poliittinen tai muu agenda, pitäisi pelata avoimin kortein.
Lähetä kommentti