keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Kirous

Niin siinä sitten taas vain kävi. Kahdeksan arvokisafinaalia, seitsemän tappiota. Kultauskon palasia ensi vuotta varten kerätessä pieni toivo vielä kohdistuu NHL-pleijareihin, mutta synkkiä pilviä on sielläkin kohonnut taivaalle. Ottawa johtaa ottelusarjaa Toni Lydmanin ja Teppo Nummisen Buffaloa vastaan 3-0, eikä liigan historiasta taida löytyä kuin yksi tai kaksi kertaa, jolloin kolme ottelupalloa eivät ole tällaisessa johdossa olleelle riittäneet.

Jälleen kerran näyttää tie nousevan pystyyn myös Teemu Selänteen edessä: viime yönä Detroitin punasiivet pöllyttivät ankkojen höyheniä näiden kotilammella peräti lukemin 0-5. Suomalaisen kiekkoilun suureen tarinaan sopivalla tavalla Selänne on viime otteluissa ollut kuin varjo itsestään, kun hänen päälleen on liimautunut ruotsalainen postimerkki nimeltä Nicklas Lidström. Suomalaisittain ilahduttava seikka oli se, että Valtteri Filppula osallistui Red Wingsien paidassa tähän teurastukseen kunnon kontribuutiolla (1 maali, 1 syöttö) ja valittiin ottelun tähdistöön. 1984 syntynyt Filppula kuuluu samaan ikäryhmään kuin asiantuntijoiden Moskovan jälkeisanalyyseissä Suomi-kiekon seuraavaksi suureksi sukupolveksi nostamat Tuomo Ruutu, Kari Lehtonen ja Mikko Koivu.

Edellisen kirjoituksen kommenttipalstalla eräs anonyymi kirjoittaja yritti (onnistuneesti) vääntää puukkoa bloginpitäjän henkisissä haavoissa "Marskimarssia" mukailemalla. Jatketaan teemalla ja vastataan hänelle samaan defaitistis-poeettiseen tyyliin.

Niin laski taas Erkan silmäluomi:
oli mustana taivas ja hävinnyt Suomi,
oli katkennut Koivu ja tylsynyt teräs,
ja Lehtonen maalista kiekkoja keräs.

Ei Jerekään kanukeille mitään voinut,
ei taaskaan finaalissa Maamme-laulu soinut,
Oli vaahterasiirapissa jellonan turkki,
Taas riittää egolle pienempikin purkki.

Oli rinnassa pelko ja kaulassa sisu
ja Suomen leijona — naukuva kisu!
Konkurssin paljasti seikka se, että
valui Kurrinkin silmästä kyynelten vettä.

Että kirottu Saravo sen tehdä tohti!
Kun Nashin Rick ryntäsi Lehtosta kohti!
Että osaakin olla niin karhumainen
tuo lapsekas hyökkääjä kanadalainen.

Otur, olycka — de' va' de' som igen hände
och de' va' bara skit som NHL hit sände!
Kummolan mieltäkin tappio painaa:
on hän taistellut usein ja pian jo vainaa.

Valan kerran hän vannoi: Mailani hyllyyn
panen vasta sitten kun viimeiseen myllyyn
on kamppailtu, kaaduttu — osa niin rehti —
kun hiljaa on Sihvosen Urheilulehti.

2 kommenttia:

Jouni kirjoitti...

Hehee, aika vekkuli vähän Clerihew-tyyppinen runo!

Jukka Kemppinen kirjoitti...

= = =
Otur, olycka – de va de’ som mej hände
och de va’ bara skit som Adolf hit sände!
Vaan ei sittenkään tappio mieltäni paina:
olen taistellut usein ja hävinnyt aina.

Valan kerran hän vannoi: miekkani tuppeen
panen vasta sitten kun viimeiseen gubbeen
on kamppailtu, kaaduttu – osa niin nätti!
Vasta sitten kun vapaa on Liivi ja Lätti!

Lojui nurkassa miekkansa tupetta yhä,
Nicklén sitä jynssäili – arki tai pyhä.
Oli kartalta pyyhkäisty veljemme Eesti.
Sitä Siilasvuo tuijotti lasittuneesti.

Kerran jalosti yleni eloni kaari...
Kunpa istuisi vieläkin Kremlissä tsaari!
Vaan ei – siellä lemussa vodkan ja kaalin
punoo juonia Molotov – niin, ja se Stalin.

Mutta niinhän se on, ack fan och förbannat;
sen palkaksi saat kun parhaasi annat,
nyt urani katkeaa kasakkain peitsiin,
Kaivopuisto adjö, minä matkustan Schweitziin.

= = =