Häkki heilahti Irvingille

Eilinen brittihistorioitsija David Irvingiä Wienissä käyty oikeudenkäynti päättyi kolmen vuoden vankeustuomion julistamiseen perusteena Holokaustin kieltäminen. Totta kai juutalaisten joukkotuhon kyseenalaistaminen on vastenmielinen ilmiö, mutta silti täytyy hämmästellä Irvingin kohtelua. Mielipiteiden, vaikka kuinka väärien ja moraalisesti tuomittavien, esittämisestä kolme vuotta vankeutta on erittäin raskas tuomio.

Oikeus tuomitsi kovalla kädellä, vaikka tarjolla olisi ollut paljon lieventäviä asianhaaroja. 67-vuotias Irving todettiin jo vuonna 2001 Holokaustin kieltäjäksi ja historian väärentäjäksi kunnianloukkausoikeudenkäynnissä, jonka hän itse aloitti amerikkalaisprofessori Deborah Lipstadtia vastaan. Tästä pitkästä prosessista hänen maksettavakseen jäi yli kahden miljoonan punnan (!) laskut, jotka ajoivat hänen henkilökohtaiseen konkurssiin. Hänelle ovat kääntäneet selkänsä niin historiantutkimus, kustantamot kuin kirjakauppaketjutkin. Lisäksi hän osoitti oikeudenkäynnissä katumusta ja totesi useaan otteeseen olleensa väitteineen väärässä. On vaikeaa nähdä, miten tämä tyhjätaskuinen, terveydeltään horjuva ja kasvonsa moneen kertaan julkisesti menettänyt mies voisi olla niin uhkaava ja vaarallinen, että hänet pitää sulkea vuosiksi telkien taakse.

Kokonaan toinen, Irvingistä riippumaton asia sen sijaan on se, ettei tällainen tuomio mitenkään istu laajaa ilmaisuvapautta puolustavaan eurooppalaiseen oikeuskäsitykseen. Wienin yliopiston historian professorin Lothar Hobeltin mukaan vuoden 1947 peruja olevaa lakia ei olisi pitänyt koskaan säätää. "Se on hölmöjen ihmisten hölmöjä ihmisiä varten säätämä hölmö laki", totesi Hobelt BBC:lle. Kurt Waldheimin ja Jörg Haiderin maassa, jonka Kylmä sota pelasti Hitlerin aikakautta koskevasta tarkemmasta itseanalyysistä, se on kaiken lisäksi tekopyhä. Euroopan on vaikea tällaisten tuomioiden jälkeen paheksua muslimimaailman puuttuvaa sananvapautta.

Lakiin kirjatut oikeat historiantulkinnat ovat aina suoranainen kutsu epäilijöille, kyseenalaistajille ja kaiken sorttisille ideologisille vastarannankiiskille. Holokaustin takana on jo pitkään ollut niin valtava määrä tutkimustietoa, ettei se todellakaan olisi tarvinnut lainsäädännöllistä lisäpönkitystä. Jos prosessi oli pakko käydä, eikö julkinen nuhtelu ja tuntuva sakkorangaistus, tai edes ehdollinen tuomio, olisi riittänyt?

Jos tavoitteena on lisätä Holokaustiin liittyvää historiallista ymmärrystä, on tällainen ylireagoiva ja hurskasteleva poliittinen korrektius siihen mahdollisimman huono keino.