Liike-elämä ja yksityisyydensuoja

Tänään uutisoitiin Sampo-pankin nauhoittaneen pääkaupungin konttoreissa keskusteluja pankkitiskillä asiakkaiden ja virkailijoiden välillä (http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-02-14,104:2:359124,1:0:0:0:0:0:). Nauhoittamiseen ei ole kysytty lupaa asiakkailta eikä heille ole siitä edes kerrottu. Sammon edustaja pyrki bagatellisoimaan koko asian toteamalla nauhoituksia käytettävän virkailijoiden työnarviointin. Sammon viestintäjohtaja Hannu Vuola perusteli salassa pitoa seuraavasti: "Jos asiakas tietäisi, että puhe menee nauhalle, se muuttaisi hänen käyttäytymistään tilanteessa". Ihanko totta? Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio kyllä piti käytäntöä "arveluttavana", mutta muuten hänen reaktionsa oli laimeahko.

Sammon menettely on ollut ainakin yksityisyydensuojan, mahdollisesti myös pankkisalaisuudenkin vastaista, hyvistä ja eettisistä toimintatavoista nyt puhumattakaan. Sammon edustajan yliolkaiset kommentit ovat pöyristyttävää vähättelyä. Kun ihmisten luottamuksellisia keskusteluja nauhoitetaan salaa, on kyseessä vakava yksityisyydensuojan loukkaaminen aivan huolimatta siitä, mihin näitä nauhoja käytettiin. Mikä tae ihmisillä on siitä, että nauhoituksia käytetään vain koulutustarkoituksiin ja että nauhat käytön jälkeen tuhotaan?

Tuntuu siltä, että Suomessa ollaan valmiit katsomaan tällaista urkkimista läpi sormien, kun sen suorittajana on Sammon kaltainen iso business-taho. Tulee etsimättä mieleen myös Soneran teleurkintapuuhat, jossa täysin surutta poljettiin firman julkisuuskuvan varjelemisen nimissä yksityisten ihmisten tietosuojaa.

Osa ihmisistä tuntuu jopa haikailevan kontrolliyhteiskunnan perään: lisää poliiseja, lisää valvontakameroita, teletunnistetiedot tallennukseen, internet sisältösuodatuksen alaiseksi jne. Pilakuvajupakan myötä lehtien mielipideosastot ovat tulvillaan kirjoituksia, joissa peräänkuulutetaan sananvapaudelle tiukempia rajoja ja haikaillaan jonkin 1930-lukulaisen "koti, uskonto ja isänmaa" -idyllin perään, jolloin sentään vielä oli joitain asioita, jotka olivat "pyhiä".

Mielestäni yksityisyydensuoja on sen verran "pyhä" asia, että Sammon toiminnassa olisi Jari Vilenille huomattavasti merkittävämpi moraalisen paheksunnan osoittamisen kohde kuin tuhansilla nettisivuilla jo viikkokausia vapaasti saatavilla olevien Muhammed-pilakuvien julkistaminen jollain oikeistolaisella marginaalisivustolla.