Turun yliopistolla järjestettiin toissaviikolla mielenkiintoinen seminaari "Minä ja markkinavoimat", jossa mm. historioitsijoiden, sosiologien ja kirjallisuustieteilijöiden voimin pohdittiin talouden kasvavaa valtaa ihmisten elämään. Kirjallisuustieteilijä Liisa Saariluoman mukaan kansalaisuus ja keskinäinen solidaarisuus ovat korvautuneet kaikkien sodalla kaikkia vastaan, kun yksittäiset henkilöt ovat muuttuneet keskenään kilpaileviksi yrittäjiksi.
Yritysmaailmasta tunnetut termit leviävät kaikille elämän osa-alueille, ja jokaista kannustetaan löytämään oma sisäinen yrittäjänsä. Oy Suomi Ab:ssa talous jyrää eikä yksilön kuulumisia juuri kysellä. Kaiken ollessa kaupan on ihmisen tuotteistettava elämänsäkin, muuten jää seinäruusuksi menestyjien rynnistyksessä. Professori Jorma Kalelan mukaan portfolioiden väsääminen on tästä hyvä esimerkki. Ihminen yrittää pakata oman työkokemuksensa ja -historiansa mahdollisimman houkuttelevaan muotoon, jotta erottuisi hakijoiden massasta työpaikkakilpailussa.
Tällaista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun yliopistolaitokselta toivoisi paljon runsaamminkin. Valitettava tosiasia on, että tietyissä kohdissa juuri yliopistot ovat olleet niitä, jotka ovat kaikkein päättömimmin apinoineet yritysmaailman malleja ja kopioineet sen sloganeita.
Otetaan esimerkiksi vaikka nopea otanta erään lounaissuomalaisen yliopiston strategialausuntojen fraseologiasta:
- "korkeaan laatuun perustuva toiminta"
- "innovaatiojärjestelmän kärjessä"
- "yhteistyöverkostojen muodostaminen ja kehittäminen"
- "yhteiskunnan koulutus- ja tietotarpeet"
- "erityisosaamista edellyttävät infrastruktuuriyksiköt"
- "aito kriittisyys tuottaa korkeaa laatua"
- "opetuksen laadunarviointi"
- "koulutuksen työelämärelevanssin vahvistaminen"
- "vaikuttavuuden tehostaminen"
- "innovaatioketjun toimivuuden takaaminen"
- "myönteisen yrittäjyyskulttuurin edistäminen"
- "tuloksellinen johtaminen"
- "opintojen etenemisen edistäminen"
- "laatutyö"
- "tulosohjaus", "tulossopimus", "tulosyksikkö"
- "sisäiset ja ulkoiset auditoinnit"
- "läpinäkyvän ohjausjärjestelmän kehittämisen jatkaminen"
- "laatujärjestelmän tuottaman tiedon hyödyntäminen"
Tämän hetken hallintobyrokraattisen strategiajargonin suosikkitermi "laatu" mainitaan vajaan kahdeksan tekstiliuskan asiakirjassa 19 kertaa. "Arvioimisesta" tai "arvioinneista" puhutaan 13 kertaa. "Tuloksesta" tai "tuloksellisuudesta" taloudellisessa mielessä puhutaan 6 kertaa, tutkimustuloksista vain kerran. Peräti 65 kertaa ollaan "kehittämässä" toiminnan sitä tai tätä puolta, lisäksi "edistetään" asioita 11 kertaa. Omat henkilökohtaiset suosikkini, "kehittämisen edistäminen" ja "edistämisen kehittäminen", ovat nekin päässeet kerran mukaan.
Mahtipontisten ja ympäripyöreiden strategialausuntojen julkaiseminen on sekin matkan varrella vain vähän muokattua lainaa yritysmaailmasta. Kun tökkivät businekset sitten ihan oikeasti pitäisi saada sujumaan, palkataan yrityksissä ulkopuolinen konsultti esittämään strategeille ilkeitä kysymyksiä siitä, mitä strategiassa luvatut monipuoliset ja hienot kehittämisenedistämistoimenpiteet tarkoittavat käytännön toiminnan tasolla.
Kvasiliiketaloudellisten strategialiturgioiden vastapainoksi suomalainen yliopistomaailma kaipaisi näitä tyhmien kysymysten esittäjiä ja keisarin uusien vaatteiden hämmästelijöitä. Miksiköhän muuten Oxfordin, Cambridgen tai Harvardin yliopistojen nettisivuilta ei tunnu hakemallakaan löytyvän vastaavia "laatupolitiikkadokumentteja?"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti