lauantaina, helmikuuta 25, 2006

Suomalaista itsesensuuria


Oululaisen kulttuurilehti Kaltion hallitus antoi potkut päätoimittaja Jussi Vilkunalle, joka ei suostunut poistamaan lehden verkkosivuilta taiteilija Ville Rannan loistavaa profeetta Muhammedia ja sananvapautta käsittelevää sarjakuvaa. Päätös on todellinen pohjanoteeraus ja yksi luku lisää "valistuneen" suomalaisen itsesensuurin pitkään tarinaan.

Kaltion hallituksen puheenjohtaja Harri Kynnöksen perustelujen hölmöys on luku sinänsä. "Meidän mielestämme tämä on yhteiskunnallisesti niin vakava asia, että näin kantaa ottavaa juttua ei olisi pitänyt laittaa julkisuuteen ollenkaan", Kynnös toteaa STT:n jutussa. Siis luitte aivan oikein! Yhteiskunnallisesti vakavista asioista ei tulisi keskustella julkisuudessa lainkaan, ei ainakaan kantaa ottavalla tavalla!

Rannan sarjakuva on ajatuksia herättävää, monitasoista ja älykästä sarjakuvahuumoria. Ainakin vielä tätä kirjoitettaessa sarjis löytyi sekä suomen- että englanninkielisenä versiona osoitteesta http://paha.suojelupoliisi.org/sarjis/. Nautittavalla tavalla piirtäjä heittää irvailevia kommentejaan tasaisesti joka suuntaan, mm. Irakin sotaa käyvä USA ja ennen kaikkea anteeksipyynnöissään kieriskelevä Suomen poliittinen johto saavat osansa.

Kaltion verkkosivut on toistaiseksi suljettu. STT:n uutisen mukaan Tapiola, Sampo ja Pohjola ovat vetäneet mainoksensa pois sivuilta. Pohjolan päälakimies Olavi Niemisen mukaan "sananvapaus on niin arvokas asia, että sillä ei kannata pelleillä. Tuo on aivan väärä keino puolustaa sananvapautta". En tiedä teistä, mutta ainakaan minä en halua sananvapauttani määriteltävän vakuutusyhtiön pääkonttorista käsin. Niemisen holhousmentaliteettia uhkuva kommentti, jonka mukaan hän siis tietää, mikä on oikea tapa käyttää sananvapautta, kertoo osaltaan suomalaisen sananvapauskulttuurin ohuudesta.

Länsimaisittain suomalainen sananvapaus on nuorta, ja sitä ovat kautta maan historian rasittaneet erilaiset joko itse vapaaehtoisesti sovelletut tai ulkoapäin sanellut rajoitukset. 1920- ja 1930-luvuilla rajoitettiin vasemmalta tulevaa kirjoittelua valtakunnan turvallisuuden nimissä, sotien aikana kaikkea kansalliselle yksimielisyydelle uhkaavaksi miellettyä, YYA-Suomessa "neuvostovastaista", Kekkosen aikana presidenttiä kritisoimaan pyrkiviä juttuja, 1990-luvulla ja nykyäänkin taas talouden ylivaltaa kyseenalaistavia näkemyksiä. Suomalaisilla poliitikoilla on tässä vahvat perinteet. Journalisteja ovat "likasankojournalismista" ja "sopulismista" vuoroillaan ryöpyttäneet niin Mannerheim, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari kuin Halonenkin.

Suomalaista keskustelukulttuuria ylipäätäänkin leimaa hyvin usein tendenssi tulkita hyvinkin argumentoidut valtavirrasta poikkeavat mielipiteet lähtökohtaisesti vihamieliseksi. Kansallista yksimielisyyttä ja konsensusta ei saa vaarantaa!

3 kommenttia:

Pekko kirjoitti...

Tässä on nyt onnellisesti lyöty sekaisin kaksi eri asiaa; sananvapaus ja media jossa se vapaa sana julkaistaan.

Kukaan ei kiellä herraa taiteilijaa taiteilemasta profeettain kuvia. Kaltion hallitus ja mainostajat käyttivät omaa vapaata harkintaansa ja päättivät olla maksamatta taiteiljan kuvien levittämistä.

Ajatellaanpa tilanne, jossa minun kotini ulkoseinään olisi taiteilijan maalaussuoritteen tuloksena ilmestynyt teksti (ja kenties kuvakin) "Pieru on perseestä". Vaikka tämä onkin mitä suurimmissa määrin totta, sana on vapaa ja se maalattu kuvakin on ihan hyvä, ei minun talon omistajana tarvitse hyväksyä tämän vapaan sanan julkaisua kustantamassani mediassa eli talon seinässä.

Sen lauluja laulat, jonka pullasta noukit rusinat. Valitettava tosiasia. Perustelut omien laulujen laulamiskiellolle voivat olla toki typeriä, mutta sillä nyt ei periaatteessa ole väliä.

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Mutta kun mediana Kaltio on koettanut profiloitua juuri vapaan sanan puolustajana ja kriittisen ajattelun linnakkeena, ja tällainen veto olisi sarjakuvan sisällön huomioiden ollut ylireagointia joltain taantumuksellisemmaltakin aviisilta. Mainostajien suhteen protestoin holhoavaa pyrkimystä määritellä sananvapauden käytön "oikeat" rajat, en mielipiteen ilmaisua sinänsä. Ylipäätään vieroksun tällaista hurskastelevaa moralismia, missä yhteydessä sitä sitten esiintyykin.

Pekko kirjoitti...

Raha tässä puhui. Tapiolaa tai mitään muutakaan liikeyritystä tuskin kiinnostaa sananvapaus, pilakuvat tai moraali. Tapiolaa kiinnostaa raha. Pelko siitä, että oman nimen näkyminen "arkaluontoista" aihetta käsittelevässä julkaisussa saattaisi aiheuttaa asiakkaiden (ja siten RAHAN) vähenemistä on ymmärrettävä ja kaiken kukkuraksi osui aikalailla nappiinkin; oululaiset kirjatyöryhmänvetäjät ovat luullakseni tarkkana henkilökohtaistenkin hankintojensa suhteen. ;)

Kaltiossa asiaan reagoi se, jota rahan tuleekin kiinnostaa, eli hallitus. Sponsori lähtee, kenen syy, noiden, kenkää. Ilman mainosmyyntituloja ei lehteä julkaista ja levikin ollessa kahden tuhannen kappaleen luokkaa lienee vakuutusyhtiön jättämä lovi leveä ja syvä. Hätiköity päätös varmasti, eikä aatteellisestikaan kovin fiksu, mutta ah-niin raadollisen looginen "raharatkaisu".

Yksimielinen päätös ei näköjään ollut, sillä Niskalan Kaarina otti ja lähti.

Semmosta. Tässä asiassa tuskin on paljoakaan pysähdytty ajattelemaan.