Jo 1990-luvun puolivälistä alkaen mikä tahansa reaalimaailman kriisi näkyi nopeassa tahdissa myös internetissä mm. defacement-hyökkäyksinä kiistan osapuolten nettisivustoja vastaan. Alan klassikko on israelilaisten ja palestiinalaisten välinen "Interfadaksi" tai "e-jihadiksi" kutsuttu virtuaaliyhteenotto 2000-2001. Hizbollah-sissien kaapattua kolme israelilaista rajasotilasta Libanonin puolelle israelilaishakkerit jumittivat mm. Hizbollahin, palestiinalaishallinnon ja Hamasin nettisivut päiväkausiksi. Palestiinalaiset vastasivat samalla mitalla, ja lopulta sähköiseen joukkotappeluun osallistui sadoittain hakkereita eri puolilta maailmaa.
Tyypillisimpiä hyökkäysmuotoja näissä "kyperkonflikteissa" ovat vastapuolen nettisivujen sisällön muuttaminen esim. erilaista pilkkaavaa sisältöä tai vaikkapa pornografista materiaalia lisäämällä. "Interfadan" aikaan Hamasin sivuilla liehui eräässä vaiheessa Israelin lippu Israelin kansallislaulun tahtiin, Ariel Sharonille taas oli pääministerin virallisten sivujen kuvaan lisätty mojovat silikonirinnat.
Kuten kuvasta näkyy, sama ilmiö on ollut jo jonkin aikaa käynnissä myös Muhammed-kiistan tiimoilla. Yli tuhannen tanskalaissivuston kimppuun on hyökätty, ja ovatpa hyökkäykset levinneet Suomeenkin saakka. Kohteena tosin eivät olleet Suomen Sisun vaan useiden kuntien sivustot, joihin vanhentunut keskusteluohjelma oli jättänyt houkuttelevan turva-aukon.
Tietoturva- ja internetasiantuntijoiden keskuudesta löytyy erilaisia mielipiteitä siitä, kuinka vakavana asiana tällaisia netissä tapahtuvia informaatiohyökkäyksiä tulisi pitää. Joidenkin mukaan niitä ei tulee nähdä muuna kuin finninaamaisten teinihakkerien keinona kohottaa itsetuntoaan, toisten mukaan taas kyseessä on sähköinen haitanteko, jolla saattaa olla hyvinkin tuntuvia taloudellisia seurauksia. Israelissa ja USA:sssa tällainen vandalismi mielletään usein jopa terrorismin sähkäiseksi muodoksi, ja pelätään, että hakkerit taitojen karttuessa pyrkivät hyökkäämään internetin kautta fyysisen infrastruktuurin kimppuun ja aiheuttamaan muutakin kuin sähköistä tuhoa. Lisäksi on maalailtu kauhukuvia äärimmäisen organisoituneesta militantti-islamistien sähköisestä yhteisöstä, joka käyttää nettiä mm. itsemurhapommittajakandidaattien värväämiseen.
Erityisesti syyskuun 2001 jälkeen tällaiset pelot ovat olleet pinnassa, ja US Patriot Act -lakipaketti antoikin liittovaltiolle laajat valtuudet mm. sähköpostiyhteyksien seurantaan, mikäli vain terrorismiepäily löytyi. Ainakin toistaiseksi nämä konfliktit ovat kuitenkin pysyneet hakkereiden keskinäisinä kukkotappeluina, joissa osapuolet ovat pyrkineet pätemään teknologisilla taidoillaan. Ideologiset tekijät ovat usein täysin samantekeviä. Esimerkiksi "Interfadaan" otti osaa brasilialainen hakkeriryhmä, joka vyörytti tasaisesti niin israelilaisia kuin palestiinalaisiakin sivustoja vain osoittaakseen pystyvänsä kyykyttämään kumpaakin osapuolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti