keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Ei syytteitä Muhammed-kuvista Tanskassa

Kiitän "anonyymiä" edelliseen postiini jättämän kommentin sisältämästä vinkistä ja jatkan aiheesta. Tanskan valtakunnansyyttäjän virasto siis vahvisti alueellisen syyttäjän tulkinnan siitä, etteivät Jyllands-Postenin Muhammed-kuvat ylitä syyttämiskynnystä. Siis eivät edes syyttämiskynnystä, rankaisemisesta nyt puhumattakaan.

Oikeuden päätös perusteluineen löytyy netistä myös englanninkielisenä. Mielenkiintoinen asiakirja, jossa asiaa on pohdittu pitkälle ja punnittu huolella. Poimin tässä siitä muutamia kohtia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmiset, jotka manifestoivat omaa uskontoaan eivät voi kohtuudella odottaa olevansa kaiken kriitikin ulottumattomissa. Heidän täytyy kestää ja hyväksyä se, että toiset kieltävät heidän uskonnollisten uskomustensa pätevyyden, ja myös se, että toiset puhuvat julkisesti heidän omaan uskontoonsa vihamielisesti suhtautuvien muiden uskonnollisten doktriinien puolesta.

Valtakunnansyyttäjä kiinnitti huomiota myös siihen seikkaan, ettei Islamin keskeisistä kirjoituksista ole löydettävissä mitään yksiselitteistä ja yleistä kieltoa Muhammedin kuvaamiselle. Hän pani paljon painoa myös Jyllands-Postenin kuvien yhteydessä julkaisemiin saateteksteihin. Niissä todettiin mm., että osa muslimeista torjuu modernin, maallisen yhteiskunnan ja että he vaativat erityiskunnioitusta omille uskonnollisille tunteilleen. Tämän Jyllands-Posten toteaa olevan ristiriidassa sekulaarin demokratian ja ilmaisuvapauden kanssa. Syyttäjä katsoo lehden tilanneen Muhammed-kuvat piirtäjiltä juuri provosoidakseen keskustelua siitä, pitäisikö sekulaarissa yhteiskunnassa osoittaa tällaista erityiskunnioitusta tiettyjen muslimien uskonnollisille tunteille.

Kiistellyimpää pommihattukuvaa syyttäjä tulkitsi niin, että siinä Muhammed symboloi koko islamia, ja että kuva viittaa islamin nimissä tehtyihin pommi-iskuihin. Kuvaa tulee siten pitää puheenvuorona parhaillaan käytävässä terrorismikeskustelussa ja toteamuksena siitä, että uskonnollinen fanaattisuus on johtanut terroritekoihin. Kuvaa ei siis voi pitää Muhammedia tai islamia halveksuvana, vaan kritiikkinä terroritekoja uskonnon nimissä suorittavia islamistisia ryhmittymiä kohtaan.

Itse tulkitsin kuvan heti ensimmäisellä kerralla sen nähtyäni juuri näin. Jo kiistan alkuvaiheissa myös islamilaisesta maailmasta kuului ääniä, jotka korostivat kuvan esittämän tulkinnan olevan täysin ymmärrettävä, mahdollinen ja looginen kaiken sen jälkeen, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Siksi en voinut olla hämmästelemättä, että monet arvostetut ja älykkäänä pidetyt suomalaiset tulkitsivat kuvat tarkoitukselliseksi islamin loukkaamiseksi ja kulttuuriseksi riidanhaastamiseksi.

Esimerkiksi arkkipiispa Jukka Paarman olisi tullut huolellisemmin miettiä, mitä hänen seuraava kannanottonsa (Kanava 2/2006, Uskonnonvapaus ja kulttuurien kohtaaminen) tarkalleen ottaen pitää sisällään:

Sytykkeenä [Muhammed-kuvien aiheuttamalle] väkivallalle on ainakin osaltaan ollut uskonnollisten tunteiden, pyhien arvojen loukkaaminen. Sellainen ajattelemattomuus saattaa kieliä sekä uskontokasvatuksen puutteista että oman uskonnollisen identiteetin ja pyhyyden tajun häviämisestä.

Paarma siis katsoo, ettei uskontoa, tässä tapauksessa islamia, olisi saanut kytkeä terrorismiin sillä tavoin kuin Jyllands-Postenin kuvassa tehtiin. Paarma kuitenkin unohtaa, ettei tämä kytkentä suinkaan ole Jyllands-Postenin, vaan Allahin nimiin vannovien islamistiterroristien käsialaa. Sitä ei saa tekemättömäksi sen paremmin länsimaisen lehdistön vaikeneminen kuin suomalaisen arkkipiispan holhoavat puheohjeistuksetkaan. Paarman kannanoton tekee erityisen arveluttavaksi se, että hän ilmaisee ymmärtävänsä väkivaltaa siinä tapauksessa, että se on saanut alkunsa uskonnon kaltaisen "pyhän" asian loukkaamisesta. Eikö Paarma katso ihmishengen pyhyyden oikeuttavan islamin ja terrorismin yhteyksien pohtimista? Paarmalle siis kuvien julkaiseminen kertoo "uskontokasvatuksen puutteista", mutta sitä seuranneen järjettömän riehumisen ja vandalismin hän kyllä ymmärtää.

Koko pilakuvakiistan absurdiutta alleviivatakseni laitan tähän linkin Cartoon Body Count -sivustolle, joka tätä kirjoitettaessa laskee kuvien vastaisen väkivaltaisen liikehdinnän johtaneen 139 ihmisen kuolemaan ja 823 ihmisen loukkaantumiseen. Kenenkään uskonnolliset tunteet eivät ole tämän arvoisia.

2 kommenttia:

Antti Leppänen kirjoitti...

Paarman kaltaiset "ymmärtäjät" tarjoavat unohtumassa olevaa jumalanpelkoa, siis vaikkapa luterilaista kristillisyyttä, asenteeksi jolla nämä ns. kulttuurienväliset tunteidenloukkauskonfliktit olisivat vältettävissä ja kulttuurien- ja uskontojenvälinen rauhanomainen rinnakkainelo saavutettavissa. Uskokaamme niin pelastumme tämänpuoleisessakin.

Konservatiiveillähän länsimaisesta juutalaiskristillisestä arvopohjasta kiinnipitäminen taas esiintyy enemmänkin järjestelmänä jolla islamilainen paine ("Eurabia") olisi torjuttavissa.

Sekulaarin valistuksen tila kapenee.

HY:n tutkijakollegiumissa muuten oli taannoin ns. teach-in -tilaisuus, jossa koko joukko yliopistoväkeä esitti lyhyitä kantojaan asian tiimoilta: Kulttuurien välinen kunnioitus, pyhä ja ilmaisun vapaus. Puheenvuorot ovat pdf:inä linkissä olevalla sivulla. Seuraavaa ei kyseisessä tilaisuudessa lausunut Noam Chomsky vaan Matti Klinge:

Kansainvälisessä vertailussa ovat vastakkain medioita hallitsevat rikkaat ja näitä mahdollisuuksia vailla olevat köyhät. Siksi mielenosoitukset ja attentaatitkin ovat köyhän miehen media-aseita, ainoita tapoja pakottaa muut kiinnittämään huomiota hänen kantoihinsa.
Uskontoaan tietoisesti häpäisseen Salman Rushdien saama fatwa vaikutti tarkoitetulla tavalla: vastaavanlaisia häpäisemisen provokaatioita ei ole seurannut.

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Kiitoksia linkistä, mielenkiintoinen joukko puheenvuoroja, joiden ristiriitaisista johtopäätöksistä asian kompleksisuus käy hyvin ilmi. Vastavedoksi Klingelle voisi siteerata toista historioitsijaa, Jari Ehrnroothia samasta tilaisuudesta:

"Ihmiskunnan mieliä nyt kuohuttava pilakuvadraama osoittaa, että uskonnollisten uskomusten avoin arvostelu on väistämättä osa globalisaation prosessia. Uskontojen diplomaattisen koskemattomuuden aika alkaa olla takanapäin viimeistään silloin, kun esimerkiksi naisten väkivaltaista alistamista suojaavaa pyhää tekstiä pidetään vähemmän vaarallisena kuin pilakuvaa, joka sentään on vain inhimillisen mielikuvituksen lennokas ilmaisu."