Mitä Irakissa on tapahtumassa?

Yhä useammat kansainvälisen politiikan asiantuntijat pelkäävät, että Irak on ajautumassa sisällissotaan, jossa sunnimuslimit iskevät shiiojen ja kurdien kimppuun. Shiiojen pyhän Askariya-temppelin räjäytyksestä Samarrassa alkaneet väkivaltaisuudet jatkuvat ja yltyvät, ja USA:n johtaman miehityskoalition mahdollisuudet estää kiistojen eskaloituminen täysimittaiseksi uskonnollis-etniseksi sisällissodaksi näyttävät yhä heikommilta.

Laajalle levinneen mielipiteen mukaan nykyinen umpikuja on yksinkertaisesti seurausta siitä, että USA arvioi Irakin tilanteen ja sisäiset olosuhteet täysin väärin. Päinvastoin kun kuviteltiin, Saddamin ja hänen tukijoidensa kukistaminen ei johtanut demokratian esiinmarssiin, vaan diktatuurikaudella pinnan alla pysyneiden sisäisten kiistojen leimahtamiseen avoimeksi väkivallaksi. Kriitikkojen mukaan USA on pyrkinyt soveltamaan Irakiin niitä opetuksia, joita saatiin Vietnamin sodassa tehdyistä virheistä. Lähtökohta on virheellinen, koska Irakissa ei ole kyse USA:n ja kommunistis-nationalistisen vapautusliikkeen taistelusta, vaan useiden keskenään kamppailevien erilaisten uskonnollisten ja etnisten ryhmien valtataistelusta, jossa USA on jäämässä pelkän sivustakatsojan rooliin. Amerikkalaisten päätös delegoida vastuuta maan turvallisuudesta paikallisille poliisijoukoille on vain kärjistänyt irakilaisryhmien sisäisiä kiistoja. USA:n olisi nyt käytettävä sotilaallista, taloudellista ja poliittista voimaansa saadakseen aikaan jonkinlaisen "kauhun tasapainon" sunnien, shiiojen ja kurdien välille sekä pakottaakseen nämä kompromissiin maan tulevasta hallinnasta, katsovat kriitikot.

Jotkut asiantuntijoista ovat kuitenkin sillä kannalla, että Irakin nykytilanne ei ole seurausta USA:n hallituksen virhearvioista, vaan päinvastoin sen tietoisen politiikan haluttu tulos. Johtavan uuskonservatiiviajattelija Daniel Pipesin hiljattain Jerusalem Postissa julkaisema kolumni on tässä suhteessa paljon puhuva:

Askariya-temppelin pommi-isku 22. helmikuuta Samarrassa oli tragedia, mutta ei amerikkalaisten tai koalition. Irakin ahdinko ei ole koalition vastuulla eikä se ole mainittava uhka lännelle. Irakin tilanteen korjaamisen taakka ei kuulu koalition vastuihin. Kun sunnit iskevät shiiojen kimppuun ja päinvastoin, todennäköisyys ei-muslimien joutumisesta uhreiksi pienenee. Lyhyesti sanottuna Irakin sisällissota olisi kyllä humanitäärinen tragedia, mutta ei strateginen.

Melkoisen hiuksianostattavalla tavalla Pipes näkee jopa edullisena sen, että Irakin demokratiakehitys nyt katkeaisi sisällissotaan. Kun Irakista ei olisi demokratian malliksi muulle Lähi-Idälle, paine järjestää demokraattisia vaaleja vähenisi. Nykyisessä tilanteessa tämä olisi Pipesin mukaan hyvä asia, koska se estäisi muita islamistisia poliittisia liikkeitä nousemaan valtaan vaalien kautta. Varoittavana esimerkkinä hän tietenkin käyttää Hamasin vaalivoittoa.

Todella huimiin sfääreihin Pipes kohoaa pohtiessaan Irakin tilanteen vaikutuksia koko Lähi-Idälle. Hänen mukaansa sisällissota lisäisi todennäköisyyttä sunnilaisen Syyrian ja shiialaisen Iranin sekaantumisesta tapahtumiin. Tämä taas voisi hyvin johtaa aseelliseen yhteenottoon niiden välillä ja nostaisi USA:n osakkeita alueella.