tiistaina, maaliskuuta 28, 2006

Mannerheim ei ratsasta valkokankaalle

(kuva Ella Tanskanen)

Tänään tuli tieto, että Mannerheim-elokuvahankkeesta joudutaan ainakin toistaiseksi luopumaan, koska tarvittavaa rahoitusta ei löytynyt. Kenraaliluutnantti Ermei Kannisen jo yli vuosikymmen sitten esittämän ajatuksen ympärille kaavailtiin aluksi todella massiivista yli 200 miljoonan markan produktiota, mutta tämän mittaluokan osoittauduttua epärealistiseksi yritettiin saadaan kasaan 12 miljoonaa euroa "kansallisen suurelokuvan" tekemiseksi.

Hankkeen taustavoimana häärinyt Champion of Liberty ry kääntyi lopuksi jopa pääministerin puoleen saadakseen valtiolta puuttuvat 6 miljoonaa euroa, mutta Vanhanen, jolla nyt taitaa olla muitakin huolia riesanaan, ei heltynyt. Champion of Liberty olisi ollut valmis ryhtymään hommaan pienemmälläkin budjetilla, mutta suomalaisittain suuriin produktioihin tottunut Markus Selin veti lusikkansa pois sopasta. Tällä erää suunnitelma on haudattu, mutta tv-haastattelussa Selin antoi ymmärtää, että siihen voidaan tilanteen muuttuessa kyllä palata.

Pahojen Poikien, Matti Nykäsen, Pahan Maan jne. tyyliin tehty Mannerheim-leffa olisi tietysti ollut hauska nähdä, mutta historiantutkimuksen kannalta on paha mennä sanomaan, oliko hankkeen kariutuminen huono vai hyvä asia. Ainakaan tuoreen Lotta-elokuvan (Lupaus) perusteella ei voi liikoja toivoa elokuvalta, jonka tekoprosessissa keskeisenä vaikuttajana on ollut perinneyhdistys. Mannerheim on yhä kansallinen jumalhahmo, jota ei historiantutkimuskaan ole uskaltanut tai halunnut ottaa kriittiseen käsittelyyn.

On hivenen vaikeaa uskoa, että marsalkasta elokuvaa nyt puuhannut tiimi olisi halunnut valita kohteeseensa kovinkaan kriittistä ja analysoimaan pyrkivää lähestymistapaa. Jo julkilausuttuna intressinä oli vaalia marsalkan perintöä, ja kun tähän olisivat yhdistyneet katsomoiden täyttämiseen tähdänneet liiketaloudelliset motiivit, olisi todennäköisenä lopputuloksena ollut Mannerheim-myytin tukevalta pohjalta ponnistanut kyynelehtivä kansallinen marttyyri- ja selviytymistarina. Ei sellaisissa tietysti sinänsä mitään vikaa, mutta kun tämä sama levy on pyörinyt aika lailla tiheään jo viimeiset 15 vuotta.

Nyt kaatuneen hankkeen käsikirjoittajana oli Tampereen teatterin johtaja Heikki Vihinen. Hänen mukaansa elokuvan punaisena lankana olisi ollut Mannerheimin hahmon kautta kuvata pienen Suomen olemassaolon taistelua ja hankkia sille ymmärtämystä myös maailmalta. Suomalaisen historiantutkijan tiedonintressin näkökulmasta kovin mielenkiintoista projektia ei siis ollut odotettavissa, onhan kansallinen historiankirjoituksemme valtavirta kelaillut näita teemoja jo sotasyyllisyysoikeudenkäynnin päivistä saakka.

Kaunokirjallisuuden puolella Juha Seppälä yritti vuonna 1998 tuoda Mannerheim-kuvaa nykyaikaan pienellä romaanillaan Suomen Historia (WSOY), jossa marsalkan ympärille rakennettu kansallis-patrioottinen hymistely todella sai kyytiä. Seppälän teoksesta voisi saada puhuttelevan Mannerheim-draaman pienelläkin rahalla. Perinneyhdistykseltä ei kyllä kannata mennä kysymään...

1 kommentti:

Antti Leppänen kirjoitti...

Jos ei tullut Mannerheim-elokuvaa, niin onpahan tullut ainakin sarjakuva Adolf Ehrnroot - elämä ja teot (Happy Horse Comics), saatavissa mm. Zum Teufel -nettikaupasta. Teoksen kansikuva.