Pari vuotta sitten jouduin selvittämään, miten pyörätuolilla kulkeva sukulaiseni pystyisi liikkumaan Turun yliopiston tiloissa. Törmäsin silloin moniin käytännön tason hankaluuksiin ja asia jäi vaivaamaan mieltäni. Esimerkiksi oma laitokseni poliittinen historia ja naapurissa sijaitseva valtio-oppi ovat pyörätuoli-ihmisille täysin mahdottomia jo siksi, että ne sijaitsevat vanhoissa kasarmirakennuksissa hankalien portaiden takana. Sisätilat ovat täynnä kapeita oviaukkoja ja kynnyksiä, eikä inva-WC:istä ole puhettakaan. Jyrkkä yliopistonmäki on osin hyvin vaikeakulkuinen ja monet muutkin tilat sijaitsevat vanhoissa puutaloissa, joihin on kertakaikkisen mahdotonta päästä pyörätuolilla.
Jotain asialle on koetettu vuosien saatossa tehdäkin: marraskuussa 2001 rehtori nimitti "esteetön utu"-työryhmän, ja helmikuussa 2005 työnsä aloitti erityinen vammaisasiamies. Yliopiston nettisivuilta löytyy jonkin verran tietoja eri rakennusten saavutettavuudesta, mutta esimerkiksi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan uuden rakennuksen osalta ei laitoskohtaisia tietoja löydy. Esteetön utu-alasivuilla luvataan lisäinformaatiota esim. pyörätuolilla kulkemista varten, mutta ainakin tätä kirjoitettaessa sivuilla oli teksti "Esteetön utu-sivusto on parhaillaan työn alla. Arvioitu valmistumisaika on elokuussa 2005". Työryhmäraportti löytyy netistä, ja siinä on paljon hyvää perustietoa, mutta toisaalta seuraavanlaisiakin helmiä: "Suositeltavaa pyörätuolia käyttävälle on käyttää päärakennuksen pohjakerroksen sisäänkäyntiä ja edetä siitä kirjastolle kävellen piha-aukean toiselle puolelle".
Vammaisopiskelijat, -henkilökunta ja kaikki yliopistolla vierailevat liikuntarajoitteiset henkilöt ovat kiistatta epätasa-arvoisessa asemassa tervejalkaisiin nähden. Varmasti tämä puute on vahvasti huomioitu yliopiston paljon kiitosta saaneessa tasa-arvosuunnitelmassa, ajattelin. Yllätykseni olikin melkoinen, kun havaitsin tasa-arvon Turun yliopistossa tarkoittavan pelkästään naisten ja miesten välistä sukupuolten tasa-arvoa. Tasa-arvosuunnitelma puhuu vain sukupuolisesta syrjinnästä ja sivuuttaa kaikki muut syrjinnän muodot, esim. syntyperästä, rodusta, etnisestä taustasta, uskonnosta, iästä, mielipiteistä, poliittisesta vakaumuksesta, taloudellista tilanteesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, terveydentilasta tai ulkonäöstä johtuvan syrjinnän.
Laajennettuani tarkastelunäkökulmaa havaitsin, että tasa-arvolla muissakin yliopistoissa tarkoitetaan joko pelkästään tai valtaosaksi sukupuolten välistä tasa-arvoa, joskaan aivan yhtä yksisilmäistä määrittelyä kuin Turussa ei muualta sentään löytynyt. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tasa-arvotyön tarkoituksena on "edistää ihmisten yhdenvertaisuutta ja estää kaikkinainen syrjintä", joskin sielläkin tasa-arvosuunnitelma keskittyy pelkästään sukupuoleen. Ylipäätäänkin tasa-arvotyössä otetut käytännön askeleet liittyvät suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen.
Kapea tasa-arvomääritelmä on valtakunnallinen käytäntö, joka näkyy jo siitä, että "Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta" (8.8.1986/609) kulkee päivittäiskielenkäytössä tasa-arvolain nimellä. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on totta kai kaikin puolin hyvä ja kannatettava asia, mutta tasa-arvon sisällön typistyminen vain sitä tarkoittamaan on huolestuttavaa. Turun yliopiston vammaisasiamies onkin aivan aiheellisesti huomauttanut täkäläisen tasa-arvotyön yksipuolisesta keskittymisestä sukupuoleen.
Tasa-arvon edistämisen näkökulmasta fyysistä liikkumista estävien portaiden ja kynnysten poistaminen tulisi mieltää aivan yhtä tärkeäksi ongelmaksi kuin naisten uralla etenemistä estävien ns. lasikattojen eliminoiminen. Poliittista historiaa et pysty Turussa opiskelemaan, jos liikut pyörätuolissa, olit sitten nainen tai mies.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Lainsaatajan (sorry, ranskalaisessa koneessani ei ole skandinaavisia merkkeja)mukaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus todellakin ovat eri asia. Istun nyt jo toista kautta TY:n tasa-arvotoimikunnassa ja olin kirjoittamassa mainitsemaasi tasa-arvotyon toimintasuunnitelmaa. Koska uusi yhdenvertaisuuslaki oli juuri silloin tulossa ja tiedossa oli, etta laki velvoittaa yliopistoa tekemaan myos syrjinnan vastaisen suunnitelman, paatimme toimikunnassa rajata tasa-arvosuunnitelman koskemaan vain sukupuolten valista tasa-arvoa. Tasa-arvotoimikunta sen sijaan on katsonut, etta sen toimialaan kuuluu myos etnista jne. yhdenvertaisuutta koskevat asiat.
Olen myos tyoryhmassa, joka kirjoittaa TY:n syrjinnan vastaista suunnitelmaa, jonka pitaisi valmistua taman kevaan aikana. Siina suunnitelmassa sukupuolten valinen tasa-arvo on taasen taka-alalla. Sekin toki mainitaan, koska syrjinnan eri muodot kietoutuvat toisiinsa.
Jotkut TY:n rakennuksista ovat tylyja liikuntaesteisille. Mainitsemasi poliittisen historian ja valtio-opin vanhat laitosrakennukset ovat tasta hyva esimerkki. En tieda, olisiko liuskan asentaminen mahdollista esim. rakennustaiteellisista syista. Poliittisen historian rakennus on siita viela onneton pyoratuolissa olevalle, etta jos jollakin keinoin rakennukseen paasee sisalle, WC:n kaytto on mahdotonta kapeiden ovien takia.
Joo, huomasin tämän lainsäädännöllisen erottelun tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden välillä. Helsingin yliopistostahan tuollainen syrjinnän vastainen suunnitelmahan jo löytyykin. Kuulemani mukaan rakennusvirasto ym. vastaavat tahot suhtautuvat hyvin kielteisesti pyörätuoliluiskien ja vastaavien lisäämiseen. Jäädään odottamaan, mitä asiasta sanoo TY:n syrjinnän vastainen suunnitelma.
Tyoryhmassa on tyoskentelyn pohjana kaytetty muiden yliopistojen ja erityisesti TYY:n syrjinnan vastaista suunnitelmaa, joka loytyy netista. Kun tyoryhma on saanut ehdotuksena valmiiksi, menee se hallituksen kasittelyyn. Hallitushan on se elin, joka lopulta hyvaksyy suunnitelman.
Lähetä kommentti